V
vierailija
Vieras
Tämä on ensimmäinen kerta kun avaudun omista alapääasioistani.
Kerron siis nyt alapäästäni paljon asiaa, mutta kun en ole tästä asiatsa kertaakaan kellekkään avautunut niin toivon saavani joitakin kokemuksia ja apua.
Kävin siis kaksi viikkoa sitten gynegologilla naistentautien osastolla, olen 28 vuotias.
Minulla todettiin yhtä äkkiä olevan hertan muotoinen kehtu, mitä ei ole ennen todettu. Menkkani alkoivat 15 vuotiaana ja aloitin sukupuoli elämän 16 vuotiaana ja ensimmäiset 15 kertaa olivat todella kivuliaita ja poikaystäväni painostamia aluksi. Noin 15 kerran jälkeen kipu oli vähän parempi. Ensimmäistä kertaa rentoutuin seksissä 21 vuotiaana. Eräällä poikaystävälläni oli HKn sinistä paksumpi mela, se ei tuntunut hyvältä ollenkaan. Tiukkuudestani olen saanut kehuja. 22 vuotiaana ennen esikoisen saamista, terveydenhoitaja huomasi minulla immenkalvon repaleen alapäässäni, hän alkoi yhtä äkkiä mutista "mitä..täällähän on vielä..ei" mutta sitten hän kyseli että onko kaikki ollut aina ok ja sanoin että jo. En ajatellut asiaa enempää ja olin niin paljon muuta mietittävää raskeuteen ja lapseen liittyen, että en muistanut edes koko asiaan.
Synnytyksessä kätilö sanoi ennen ponnistamista, että saanko nipsaista tämän yhden ylimääräisen täältä pois? kysyin, että minkä? hän vastasi, etä immenkalvon pieni riekale roikkuu tuossa ja olin että, no tee mitä pitää, sinä oot ammattilainen. hän nipsaisi sen pois. varmaan helpompi puskea kun ei ole mitään siellä tiellä. no lapsi alkoi syntymään ja todettiin ettei lapsi mahdu, lääkäri kävi hätyyttelemässä että leikkaukseen. en halunnut, halusin tavan synnytyksen enkä arpea ja oireita keisarinleikkauksesta. no kätilön piti tehdä episiotomia, että vauva mahtuu. hän teki sen ja ompeli sitten leikkaushaavan visusti kiinni kun olin kuulema niin nuorikin vielä. keskusteli jonkun hoitajan kanssa.
no mulla meni noin kahdeksan kuukautta synnytyksestä että ulostin normaalisti. peppureikä tuntui liian tiukalta. mutta nykyään tämä vaiva on onneksi poistunut.
Kuitekin muistin yhtä äkkiä, että eräs poikaystäväni alkoinaan puhui, että minulla tuntuu olevan joku emättimessä ja muistin, että hän pyysi minua kokeilemaan sitä. ja kyllä, ihan suuaukon lähellä tuntui jonkun nahkarekaleen ja kun siitä nappasi ja sitä veti niin se sattui. ajattelin, sen surkastuvan omia aikojaan pois, eikä se ollut oikeastaan haitannut.
Nyt pimppani on ollut ihan ok, menkat ok, gynekäynnit ihan ok (keikukan laitto ja poisto ja papat mitä nyt vähän sattunnet) paitsi erään poiksyatävän jälkeen papa näytti huonoa, mutta sekin poistui seuraavaan näytteen ottoon mennessä.
Kuitenkin mulla oli raskaus epäily viime joulukuussa ja terveyskeskuksen näyte oli positiivinen. Onneksi ilmeisesti raskaus poistui jo ennen uusia menkkoja, koska menkat tulivat , mutta vähän outoina, mutta sen jälkeen normaalit olleet aina tähän asti.
Tämä raskausepäily sai minut käymään kahdesti gynellä ja jotakin näkyi kohdussa, mutta ei tiedetty, että mitä. sairaalassa gynellä alettiin tekemään tutkimuksia ja kohdussa näkyi jotain ja limakalvo oli myös paksumpi kuin mitä tavallisesti saisi olla. kohsussa näkyi myös yhden senttimetrin kokoinen polyyppi.
gynegologi alkoi tekemään kokeita emättimeen ja ne sattui, papa ja kohdunkaulanäyte. itkin koska sattui niin paljon. seuraavaksi olisi pitänyt avata kohdunkaula, ottaa näyte kohdusta, polyypistä ja huuhtoa kohdu vedellä, jotta saadaan paremmat kuvat.
näitä kokeita hän sanoi ettei pysty tekemään, koska mua sattui niin paljon. kysyi oonko ottanu särkylääkettä tätä ennen, vastasin että en, en tiennyt että pitää ottaa.
Eli siis nyt mulla on todettu hertanmuotoinen kohtu tai, että kohtu on vain oudon painunut kasaan keskeltä, polyyppi, kohdun limakalvon paksuuntuma ja testejä ei voitu ottaa. asia vaivaa koska meidän suvussa kulkee kohtusyöpää, johon oma mummonikin menehtyi.
Miten te olette selvinneet kohdusta otettavista näytteistä? hertanmuotinen kohtu? vai onko synnytyksen jälkeen kutistuessaan vain painunut kasaan keskeltä enemmän? tulevat raskaudet? kohtusyöpä voisiko olla?
Mietin, että voiko minulla olla myös niin pienet paikat, että yhdyntä sattui aikanaan, synnytys ei meinannut onnistua, nyt ei gynekään saa näytteitä kun aristaa ja sattuu, ja kahtu on kutistunut vain. mulla on aina tiukat lantionpohjan lihakset ja sisessät vatsalihakset, että voisiko treenikin kutistaa kohtua?
Pitiäisikö testeihin mennä? nukutuksessa+ vai antaa vain olla jos tulee jotakin? näin ainakin gyne sanoi, että jos kaikki ok niin ei tehdä enää mitään vaan jos tulee oireita niin sitten nukutuksessa tehdään ne kokeet kohdun sisältä.
Voiko minulla olla alitajuisia traumoja ekasta kerrasta, jotka saavat minut pelkäämään ja itkemään ettei koetta voidan tehdä? tuntuu vain, että olisi pitänyt aloittaa sukupuolielämä paljon kypsempänä niin ei olisi tullut ehkä jotain traumoja. ruksasin nimittäin siihen esitietolomakkeeseen, että olen kärsinyt parisuhdeväkivallasta ja raskaamisesta ym..ja
tajusin, että näillä asioillahan saattaa olla joku yhteys alitajuisesti, että paikat ei anna periksi.
mietityttää tulevat lapset ja raskaudet, synnytykset. miten muilla? kokemuksia saa jakaa. tekis mieli synnyttää ainakin 3 kertaa, että tulis normaali tiukkuinen pimpsa. liika tiukkuus ei ole hyväksi. onko muita, joilla synnytys ei ole vienyt tiukkuutta pois?
vai pitääkö synnytysten väli olla todellalyhyt, että tiukkuus lähtee pois?
Kerron siis nyt alapäästäni paljon asiaa, mutta kun en ole tästä asiatsa kertaakaan kellekkään avautunut niin toivon saavani joitakin kokemuksia ja apua.
Kävin siis kaksi viikkoa sitten gynegologilla naistentautien osastolla, olen 28 vuotias.
Minulla todettiin yhtä äkkiä olevan hertan muotoinen kehtu, mitä ei ole ennen todettu. Menkkani alkoivat 15 vuotiaana ja aloitin sukupuoli elämän 16 vuotiaana ja ensimmäiset 15 kertaa olivat todella kivuliaita ja poikaystäväni painostamia aluksi. Noin 15 kerran jälkeen kipu oli vähän parempi. Ensimmäistä kertaa rentoutuin seksissä 21 vuotiaana. Eräällä poikaystävälläni oli HKn sinistä paksumpi mela, se ei tuntunut hyvältä ollenkaan. Tiukkuudestani olen saanut kehuja. 22 vuotiaana ennen esikoisen saamista, terveydenhoitaja huomasi minulla immenkalvon repaleen alapäässäni, hän alkoi yhtä äkkiä mutista "mitä..täällähän on vielä..ei" mutta sitten hän kyseli että onko kaikki ollut aina ok ja sanoin että jo. En ajatellut asiaa enempää ja olin niin paljon muuta mietittävää raskeuteen ja lapseen liittyen, että en muistanut edes koko asiaan.
Synnytyksessä kätilö sanoi ennen ponnistamista, että saanko nipsaista tämän yhden ylimääräisen täältä pois? kysyin, että minkä? hän vastasi, etä immenkalvon pieni riekale roikkuu tuossa ja olin että, no tee mitä pitää, sinä oot ammattilainen. hän nipsaisi sen pois. varmaan helpompi puskea kun ei ole mitään siellä tiellä. no lapsi alkoi syntymään ja todettiin ettei lapsi mahdu, lääkäri kävi hätyyttelemässä että leikkaukseen. en halunnut, halusin tavan synnytyksen enkä arpea ja oireita keisarinleikkauksesta. no kätilön piti tehdä episiotomia, että vauva mahtuu. hän teki sen ja ompeli sitten leikkaushaavan visusti kiinni kun olin kuulema niin nuorikin vielä. keskusteli jonkun hoitajan kanssa.
no mulla meni noin kahdeksan kuukautta synnytyksestä että ulostin normaalisti. peppureikä tuntui liian tiukalta. mutta nykyään tämä vaiva on onneksi poistunut.
Kuitekin muistin yhtä äkkiä, että eräs poikaystäväni alkoinaan puhui, että minulla tuntuu olevan joku emättimessä ja muistin, että hän pyysi minua kokeilemaan sitä. ja kyllä, ihan suuaukon lähellä tuntui jonkun nahkarekaleen ja kun siitä nappasi ja sitä veti niin se sattui. ajattelin, sen surkastuvan omia aikojaan pois, eikä se ollut oikeastaan haitannut.
Nyt pimppani on ollut ihan ok, menkat ok, gynekäynnit ihan ok (keikukan laitto ja poisto ja papat mitä nyt vähän sattunnet) paitsi erään poiksyatävän jälkeen papa näytti huonoa, mutta sekin poistui seuraavaan näytteen ottoon mennessä.
Kuitenkin mulla oli raskaus epäily viime joulukuussa ja terveyskeskuksen näyte oli positiivinen. Onneksi ilmeisesti raskaus poistui jo ennen uusia menkkoja, koska menkat tulivat , mutta vähän outoina, mutta sen jälkeen normaalit olleet aina tähän asti.
Tämä raskausepäily sai minut käymään kahdesti gynellä ja jotakin näkyi kohdussa, mutta ei tiedetty, että mitä. sairaalassa gynellä alettiin tekemään tutkimuksia ja kohdussa näkyi jotain ja limakalvo oli myös paksumpi kuin mitä tavallisesti saisi olla. kohsussa näkyi myös yhden senttimetrin kokoinen polyyppi.
gynegologi alkoi tekemään kokeita emättimeen ja ne sattui, papa ja kohdunkaulanäyte. itkin koska sattui niin paljon. seuraavaksi olisi pitänyt avata kohdunkaula, ottaa näyte kohdusta, polyypistä ja huuhtoa kohdu vedellä, jotta saadaan paremmat kuvat.
näitä kokeita hän sanoi ettei pysty tekemään, koska mua sattui niin paljon. kysyi oonko ottanu särkylääkettä tätä ennen, vastasin että en, en tiennyt että pitää ottaa.
Eli siis nyt mulla on todettu hertanmuotoinen kohtu tai, että kohtu on vain oudon painunut kasaan keskeltä, polyyppi, kohdun limakalvon paksuuntuma ja testejä ei voitu ottaa. asia vaivaa koska meidän suvussa kulkee kohtusyöpää, johon oma mummonikin menehtyi.
Miten te olette selvinneet kohdusta otettavista näytteistä? hertanmuotinen kohtu? vai onko synnytyksen jälkeen kutistuessaan vain painunut kasaan keskeltä enemmän? tulevat raskaudet? kohtusyöpä voisiko olla?
Mietin, että voiko minulla olla myös niin pienet paikat, että yhdyntä sattui aikanaan, synnytys ei meinannut onnistua, nyt ei gynekään saa näytteitä kun aristaa ja sattuu, ja kahtu on kutistunut vain. mulla on aina tiukat lantionpohjan lihakset ja sisessät vatsalihakset, että voisiko treenikin kutistaa kohtua?
Pitiäisikö testeihin mennä? nukutuksessa+ vai antaa vain olla jos tulee jotakin? näin ainakin gyne sanoi, että jos kaikki ok niin ei tehdä enää mitään vaan jos tulee oireita niin sitten nukutuksessa tehdään ne kokeet kohdun sisältä.
Voiko minulla olla alitajuisia traumoja ekasta kerrasta, jotka saavat minut pelkäämään ja itkemään ettei koetta voidan tehdä? tuntuu vain, että olisi pitänyt aloittaa sukupuolielämä paljon kypsempänä niin ei olisi tullut ehkä jotain traumoja. ruksasin nimittäin siihen esitietolomakkeeseen, että olen kärsinyt parisuhdeväkivallasta ja raskaamisesta ym..ja
tajusin, että näillä asioillahan saattaa olla joku yhteys alitajuisesti, että paikat ei anna periksi.
mietityttää tulevat lapset ja raskaudet, synnytykset. miten muilla? kokemuksia saa jakaa. tekis mieli synnyttää ainakin 3 kertaa, että tulis normaali tiukkuinen pimpsa. liika tiukkuus ei ole hyväksi. onko muita, joilla synnytys ei ole vienyt tiukkuutta pois?
vai pitääkö synnytysten väli olla todellalyhyt, että tiukkuus lähtee pois?
