Alistuvat vaimot

Anteeksi nyt, sivupersoona, mutta tuo kuulosti lähinnä lapsenkasvatuskirjan ohjeista lainatulta. Mulle on yksi lysti miten muut parisuhteensa järjestelee, mutta kieltämättä yököttää kun aikuisesta ihmisestä - jonka pitäisi olla kumppani - puhutaan kuin pikkulapsesta. Siinä on jotain... insestistä. Anteeks vaan mutta siltä se musta kuulostaa.

Mutta asiallinen kysymys alistuville naisille: Onko teillä mitään mielikuvaa siitä mitä tapahtuu, jos miehenne vaikka äkillisesti menehtyy? Kuka silloin järjestää hautajaiset, perunkirjat ym. asiat, kun te ette ole mitään saaneet oppia itse tekemään ja päättämään? Vai otatteko heti ensimmäisen vastaantulevan uuden alistajan pyörittämään elämää teidän puolestanne?

 

Työn jälkeen pitää myös osata kehua ja arvostaa vaimon antamasta suuresta avusta. Vaimon toiveisiin, voi vastata katsotaan nyt ja toteutetaan heti kun siihen on mahdollisuus.

Aika etovaa

 

No, tämä koira on kuitenkin hiukan kai älykkäämpi kuin muut koirat, kun osaa puhuakin. Ja tuntui ymmärtävän rangaistuksen jälkikäteenkin, vaikkei heti rysän päältä yllätetty, käytännössä sama asia, kun asia tulee ilmi ja siitä puhutaan ääneen parin kesken ensi kerran. Onhan siinä nyt myös pelkoa mukana. Ja kukapa sitä haluaa, että oma kumppani häärii vieraissa, vaikka itsestä se olisikin niin mukavaa ja viatonta. Osa miehistä haluaisi pitää pikku vaimon kotona ja alistuvaisen, totta kai. Kiitos kuitenkin neuvoista!

 

Minusta "alistuva vaimo"-tyylinen elämä ei ole mitään muuta kuin huono tekosyy heittäytyä avuttomaksi.
Kun ei miehen kanssa pärjää, eikä jaksa välittää mistään maailman menosta mitään, niin on varmaan sama heittäytyä alistujaksi.

Kannattaako vaimon edes yleensäkään ottaa koko miestä??
Eikä olisi paljon järkevämpää elää sinkkuna, niin ei tarvitse alistua kenellekään, eikä "yrittää tulla toimeen miehen kanssa". Kaikki sen tietävät, että tuo alistustyyli kyllä miehille passaa, se ei ole mikään uutinen!

 

En usko, että alistuva nainen on jokapojan unelma. Ajaltelkaa, mikä riippakivi! Ei oma-aloitteisuutta, ei omaa tahtoa, kuin kotieläimen ja orjan sekoitus. Kaikesta täytyy miehen vastata ja huolehtia, niin siis ehkä pölyjenpyyhkimistä ja ruuanlaittoa lukuunottamatta.

 

Kiitos sivupersoona kovasta yrittämisestä! Keskustelurauhaa emme kuitenkaan saa. Kaikkeen tartutaan todella ikävästi ja loukkaavasti. Ja kyllä, minulla on mieheni lupa kirjoitella täällä. Voisiko pyytää, että te kaikki muut lopetatte kirjoittelun ja menette kinaamaan tasa-arvon puolesta ja vastaan jonnekin muualle. Kyllä jatkuva kritiikkinne kirpaisee ja loukkaakin, eikä anna mahdollisuutta tai halua kertoa ja keskustella omasta halustamme ja asemastamme enää.

Tietääkö joku foorumin, jossa saisi keskustella kyseisestä asiasta rauhassa?

Täällä on tosiaan joitakin, joiden kanssa olisi ihan kiva vaihtaa ajatuksia.

 

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että on naisia, jotka tekevät miehelle voileivät, kun tulevat kotiin, koti on siistitty, sauna on lämmitetty, seksiä saa. Taitaa olla kateellisten panettelua, nimittäin em. naista arvostetaan ja rakastetaan ja hän saa myös kokea sen suukkoina ja haleina ja kaiken lisäksi hän on erittäin viisas ja pyörittää veroilmoitukset ja kaikki paperityöt vasemmalla kädellään. kaiken lisäksi hän on ahkera, mutta ei tulisi mieleenikään väittää, että hän on alistuva, ei, hän on joka miehen unelma, josta kiukkupussien miehet näkevät vain unta.

 

Musta tuntuu, että jos mies kunnioittaa naista ja arvostaa naista yleensäkin, ei varmaan tule naiselle sitä tunnetta että olisi alistettu. Mutta toisaalta, jos ei ole naisella aikasempaa kokemusta aiemmista miessuhteista eikä yhdessäasumisesta. Miten yleensä voi nainen tietää tai oivaltaa mikä on oikeaa rakkautta tai manipuloitavaa miehen puolelta?

 

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että on naisia, jotka tekevät miehelle voileivät, kun tulevat kotiin, koti on siistitty, sauna on lämmitetty, seksiä saa.

Eihän tässä mitään pahaa ole. Mutta kun parisuhteen idea minun mielestäni on se, että tällainen on kaksisuuntaista.
Mulla on ollut tänään erittäin huono päivä, ja mies kävi kaupassa, toi kylmän oluen ja suklaapatukan kun itse lojuin sohvalla. On se niin ihana. Varmasti saa seksiä heti kun haluaa, ja samalla tavoin passaan häntä jollain toisella kertaa, vaikkapa huomenna.

 

Jatkan vielä, miten olen aitopaikalta seurannut alistuvan vaimon käytöstä. Anoppini. He ovat luultavasti onnelisia, anoppini ja appeni näin. Vuosikausia he koettivat myös minusta leipoa samaan kaavaan olevaa vaimoa. He ovat nyt jotenkin luovuttaneet. Aluksi, kun en nuoruudessani ilennyt sanoa mielipiteitäni, vaan nielin kaiken, olin melkein aina heidän vierailujensa jälkeen pahalla päällä. Nyt kun osaan ilmaista mielipiteeni riitelemättä, he ovat myös suurimmaksi osaksi jättäneet minut "kasvatustehtävässään" rauhaan. Anoppini keskyttää minun kanssa keskustelun välittömästi, jos hänen miehensä tai joku mies pyytää häneltä jotain ja rientää täyttämään toivomukset ja jos häntä kehutaan, seuraava toivomus tehdään vieläkin rivakimmin askelin. Tulee kieltämättä opetettu koira tai pieni lapsi mieleen.
Kaikki vain ei sovi kaikille. Mutta, joka haluaa olla alistunut tarvitsee ilmeisesti sen alistajan ja kaikki on hyvin, kunhan antavat toisten parien elää tavallaan. Tsiisus että on vaikeeta, hänen mielipide on se, mitä minäkin olen mieltä parisuhteesta.

 

Ehkä anoppisi kokee sinun elämäntapasi uhkana hänelle.
En usko että kukaan nainen voi koko ikäänsä olla onnellinen alistuvassa suhteessa. Helposti siihen rooliiin uppoaa. Ja sitten kun haluaa muutoksia niin sen muutoksen saaminen on niin suuri asia että lopulta ajatttelee et se vaiva ei kannattanut. Aika paljon tulee nieltyä ja katkeroitua. Minkälainen puolliso ei kuuntele vaimoaan? Mitä rakkautta se on jos aina vaimon mielipidettä tai ehdotuksia muutoksiin pitää vähätellä.
Olen ajatellut että ehkä jotkut saavat kotona sen miehen mallin, ja uskovat että näin on käyttäydyttävä ja tehtävä.

 

Kiitos sivupersoona kovasta yrittämisestä! Keskustelurauhaa emme kuitenkaan saa. Kaikkeen tartutaan todella ikävästi ja loukkaavasti. Ja kyllä, minulla on mieheni lupa kirjoitella täällä. Voisiko pyytää, että te kaikki muut lopetatte kirjoittelun ja menette kinaamaan tasa-arvon puolesta ja vastaan jonnekin muualle. Kyllä jatkuva kritiikkinne kirpaisee ja loukkaakin, eikä anna mahdollisuutta tai halua kertoa ja keskustella omasta halustamme ja asemastamme enää.

Tietääkö joku foorumin, jossa saisi keskustella kyseisestä asiasta rauhassa?

Täällä on tosiaan joitakin, joiden kanssa olisi ihan kiva vaihtaa ajatuksia.

Omasta puolestani pyydän anteeksi jos kommenttini ovat loukanneet, mutta katson että jokaisella on kommentointiin oikeus kun varsinkaan palstan kohderyhmää ei ole erityisemmin rajattu. Joten pyyntösi toista mieltä olevien kirjoittamatta jättäminen kuulostaa sangen oudolta, ellet tarkoittanut juuri tätä nimenomaista ketjua eikä koko palstaa. Oudolta tuntuu myöskin se, että näet toisenlaiset mielipiteet esteenä omalle kirjoittamiselle. No, kukin tyylillään.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: mistä sinä haluaisit keskustella muiden alistuneiden vaimojen kanssa?

 

Kyllä kaikki mielipiteet on tervetulleita. Ainoa toivomus on ettei toisen mielipidettä haukuta tyhmäksi, ja siinä samalla itse kirjoittajakin.
Olen kokenut meidän tilanteen sillälailla, kun vaimoni on aluksi huomannut osoittaa lievää alisteneisuutta, niin se on kääntynyt myöhemmin tavallaan päinvastaiseksi. Minun on huomattavasti helpompi ajatella ja toteuttaa hänen toiveensa. Ikäänkuin minulla olisi vain johto käsissä, mutta silti laitan hänet ja hänen ajatukset etusijalle, sekä toteutan kehityskelpoiset ideat. Tämäkö ei ole rakastamista?
Onko kukaan muu kokenut samoin?
Tai sitten toisin?
Muiden ajatusten haukkuminen kielletty.
Toivottavasti saitte jotain irti, kun oli niin rauhaton kirjoitushetki.
Lapset kyseli koko ajan jotakin + 3 vuotias lapsenlapsi.
Kai lasten suuntaan tarvitaan johtamista? No vaimo menee siihen samaan joukkoon.

 

ei omaa tahtoa, kuin kotieläimen ja orjan sekoitus.

Vau. Siitä tässä kovasti fantasioidaan, mutta ihan noin pitkälle emme ole vielä päässeet.

 

Lapset kyseli koko ajan jotakin + 3 vuotias lapsenlapsi.
Kai lasten suuntaan tarvitaan johtamista? No vaimo menee siihen samaan joukkoon.

Onko tää vitsi? Jos ei, niin en voi muuta sanoa kuin että helvetin kuvottavaa.
Eikä tämä ole haukkumista vaan vilpitön mielipiteeni.

 

No käyhän tuo vitsistäkin, jos nauratti.
Kuvottiko tuo tekstin alkuosakin?
Mitä minun pitäisi sitten tehdä, jos vaimo on ihan omasta tahdosta halunnut alistua johdettavaksi?
Vielä kerran josko tämä nyt muistettaisiin. Minä en käskytä. On ihan muut johtamis periaatteet. Siitä on varmasti 20 vuotta, kun olen käskenyt vaimon tehdä jotakin. Kai tuon jo olen oppinut 29 yhteisen vuoden aikana ettei komentaminen ole se oikea tapa.

Olisiko se sitten parempi tapa, jos istuisin baarissa joka päivä, kun puuttuisi motivaatio pysyä kotona?

 

No käyhän tuo vitsistäkin, jos nauratti.
Kuvottiko tuo tekstin alkuosakin?
Mitä minun pitäisi sitten tehdä, jos vaimo on ihan omasta tahdosta halunnut alistua johdettavaksi?
Vielä kerran josko tämä nyt muistettaisiin. Minä en käskytä. On ihan muut johtamis periaatteet. Siitä on varmasti 20 vuotta, kun olen käskenyt vaimon tehdä jotakin. Kai tuon jo olen oppinut 29 yhteisen vuoden aikana ettei komentaminen ole se oikea tapa.

Olisiko se sitten parempi tapa, jos istuisin baarissa joka päivä, kun puuttuisi motivaatio pysyä kotona?

Tulee mieleen koirankoulutustako? ja käskyttäminen? armeijassa. Kyllä minä sanon miehelleni, että tuo on rikki esine tai ei toimi. Ja mies mielellään auttaa. Tällainen tapa on mukavinta mitä tiedän.

 

Tietääkö joku foorumin, jossa saisi keskustella kyseisestä asiasta rauhassa?

Olisipa sellainen! Tai edes vuorovaikutteinen blogi. Näistä asioista olisi kiva päästä juttelemaan samalla tavalla elävien ihmisten kanssa, vertailla, jakaa kokemuksia ja neuvoja. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, meillä ne vaan ovat hieman erilaisia kuin tasa-arvoisessa tavissuhteessa. Kuka perustaisi foorumin? Rekisteröitymispakolla, totta kai, jotta vältetään trollit. Itse olen valitettavasti siihen vähän liian laiska.

Mikä sinulla kilttityttö on alistumisen taustalla? Tiesitkö aina, että halusit elää näin? Mulla on aina ollut tarve alistua, olen tiennyt sen jo lapsesta asti, mutta en vaan vuosiin tajunnut, että näinkin voi oikeasti elää. En tajunnut, että jokaisella on oikeus valita oman parisuhteensa malli. Nyt olen todella onnellinen mieheni kanssa, liitto on kiinnostava ja intohimoinen. En ollut aiemminkaan onneton, mutta jotain puuttui. Edes seksi ei kiinnostanut, koska ilman valta-aspektia en syty. Nyt seksistä ei saa kieltäytyä, mutta ei tulisi mieleenkään: olen aina valmis.

Elleissa vänkäys on hauskaa hetken, mutta alkaa pian kyllästyttää. Jos eivät hyväksy niin sitten eivät. Onko sellaisia julkisia foorumeita, jossa meno olisi vähän kiltimpää? Täällähän ketju kuin ketju menee suoranaiseksi loukkaamiseksi. Olen joskus silmäillyt myös Kilot kuriin-palstaa. Siellä ketjut menevät usein malliin: Hyi! Sä oot 160/60. Yäk mikä plösö. Itse olen onneksi täydellinen ja hoikka 160/44. Erotiikkapalsta: Anaaliseksiä? Yööök! Sairasta! !!! Onks sun miehes oikeesti joku homo vai? Parisuhdepalsta: Dumppaa laiska läski suomilehmä ja ota itselles sirkeä nuori thaikku.

Mistään ei voi keskustella rauhassa. Tosin tämän ketjun ilkeimmätkin kommentit ovat olleet moneen muuhun ketjuun verrattuna asiallisia ja maltillisia.

 

Olisiko se sitten parempi tapa, jos istuisin baarissa joka päivä, kun puuttuisi motivaatio pysyä kotona?

Ai ne vaihtoehdot on niinkun tässä? Jos akka ei alistu niin sitten muutetaan baariin asumaan?

Onhan täällä moni sanonut että tehkää te miten lystäätte, ja hyvä jos vaimosi viihtyy tossun alla, mutta jos siitä julkisella foorumilla puhutaan niin on sitten vaan miehekkäästi kestettävä sekin, että moni on sitä mieltä että omalla kohdalla ei tulisi tuo kuuloonkaan. Jotkut jopa pöyristyvät siitä, että nykyaikana, kun naisen asemaa yhteiskunnassa on saatu hieman kohennettua kohti "oikean ihmisen" statusta, niin jotkut naiset haluaa kotonaan olla lapsen asemassa. Tietysti jos luottamus omiin kykyihin ja pärjäämiseen on 4-vuotiaan luokkaa, niin alistuminen on ihan käypä tapa välttää se, että koskaan tekisi itse päätöksiä tai ottaisi mistään aikuisen ihmisen vastuuta.

Täytyy silti kysyä Sivupersoonalta, että mitäs jos työelämässä joutuisit naisen alaiseksi? Kykenisitkö ottamaan työhön liittyviä käskyjä "ylempää" naiselta?
Ja kysymys näille alistujanaisille, jotka ovat myös työelämässä: Alistutteko työpaikallakin kaikille miehille automaattisesti?

 

Ja kysymys näille alistujanaisille, jotka ovat myös työelämässä: Alistutteko työpaikallakin kaikille miehille automaattisesti?

Oman mieheni lisäksi olen tavannut vain harvoja miehiä, jotka herättävät minussa niin syvän haavoittuvaisuuden ja turvallisuudentunteen, että alistuisin heille. Kunnioitus ja luottamus, joita alistuminen edellyttää, on jokaisen miehen itse ansaittava. Ei se ole automaattista. Sitä ei ansaita helposti. Vähättelevällä tai loukkaavalla käytöksellä sen kyllä helposti menettää, esimerkiksi sanomalla jotain tällaista: "Tietysti jos luottamus omiin kykyihin ja pärjäämiseen on 4-vuotiaan luokkaa, niin alistuminen on ihan käypä tapa välttää se, että koskaan tekisi itse päätöksiä tai ottaisi mistään aikuisen ihmisen vastuuta." Kun toinen ihminen on edessäsi herkkänä, haavoittuvana ja täysin avoinna, hyvässä johtajassa se herättää suojelemis-, ei kiusaamisvietin. Siksi mieheni on hyvä johtaja. Hyvä johtaja ei sorru henkiseen alistamiseen loukkaamalla.

Mulla on vahva luottamus omiin kykyihini ja pärjäämiseeni. Niin on yleensä nelivuotiaillakin. Luottamus romahtaa vasta myöhemmin.

Voisin kyllä alistua naisellekin, joka sitä haluaa ja joka sen on käytöksellään ansainnut.

 

Voisitko olla itse alistaja, jos kumppanisi kaipaisi sitä?

 

Voisitko olla itse alistaja, jos kumppanisi kaipaisi sitä?

En usko. En olisi hyvä johtaja, koko homma voisi lipsahtaa kiusaamisen puolelle, koska multa tuo suojeluvietti puuttuu. Olen aina halunnut alistua, en alistaa.

 

[quote="

Täytyy silti kysyä Sivupersoonalta, että mitäs jos työelämässä joutuisit naisen alaiseksi? Kykenisitkö ottamaan työhön liittyviä käskyjä "ylempää" naiselta?
[/quote]
Vastaan kun pyysitte, ettekä käskenyt vastaamaan.
Vallan mainiosti. Kunhan se menee niin, että tehtävät jakaa johtaja, jotka saan toteuttaa tavallani.
Näin se menee tälläkin hetkellä, vaikka on miesjohtaja.
Olen joskus ollut työpaikassa jossa oli naisjohtaja. Siellä tuli ongelmaksi ettei työtehtäviä jaettu tasapuolisesti. Vaihdoin työpaikkaa. Minä kun en riitlemään ala.

Beatriz:n kirjoitus. Lainasin tuon siksi, kun se on kirjoitettu niin hyvin, että se kannattaa kaikkien lukea useampaan kertaan. Ajatelkaa ja sisäistäkää mitä siinä sanotaan.
"Kun toinen ihminen on edessäsi herkkänä, haavoittuvana ja täysin avoinna, hyvässä johtajassa se herättää suojelemis-, ei kiusaamisvietin. Siksi mieheni on hyvä johtaja. Hyvä johtaja ei sorru henkiseen alistamiseen loukkaamalla".

 

Useimmat miehet ovat niin kömpelöitä ja tökeröitä uskottomia lurjuksia, ettei heidän suunnitelmiinsa kukaan nainen halua suostua. Sellaisen miehen kanssa voi olla kimpassa, joka myöntää oman haavoittuvuutensa, mutta ottaa huomioon sen myös naisessa eikä koskaan alennu kiusaamiseen tai toisen halventamiseen. Sellaisia miehiä on harvassa, mutta onneksi niitä sentään on. Toimiva suhde edellyttää molemminpuolista kunnioitusta. Näillä palstoilla ei liene näkynyt.

 

Sehän on jokaisen oma asia miten parisuhteensa järjestää. Minusta on ihanaa, että me saadaan molemmat olla tasapuolisen avoimesti herkkiä ja haavoittuvaisia. Vuoroin tuetaan toisiamme, tarpeen mukaan, asiat hoituu molempiin suuntiin pyytämällä ja keskustelemalla.
Onhan ihminen loppujen lopuksi laumaeläin, ja laumaeläimillä on aina lauman sisäinen hierarkia, joten kaipa tuotakin ilmiötä voi luonnollisilla vieteillä selittää. Olen silti huippuonnellinen kun olen löytänyt miehen, jonka kanssa voidaan olla myös tasa-arvoisia, ihmisiä.