Tiedän tästä asiasta varmasti enemmän kuin moni muu. Oma äitini on jokaisen miehen unelmanainen, joka on omasta lapsuudenkodistaan oppinut sen, että miestä palvotaan ja hänen tarpeensa tyydytetään kaikin tavoin. Kuitenkin äitini ilmeestä välillä näkee, että hän pahoittaa mielensä, kun hän raataa eikä isäni osaa sitä arvostaa. He ovat olleet yhdessä jo yli 40-vuotta alle 20-vuotiaista lähtien.
Minä olen saanut saman kasvatuksen ja täytyy sanoa, että vasta vuosikausien huonojen suhteiden jälkeen olen oppinut pitämään minun itseni puolia. Minäkin palvoin miestä, tein kaiken hänelle, seksiä sai ihan milloin vain, hoidin kodin viimeisen päälle ja lapset olivat fiksuja, siististi puettuja jne. Oma oloni vain sen kun paheni. Tutkimusmatka sisimpääni olikin sellainen vuosikausien pohdiskelua siitä, miten minulla olisi myös hyvä olla ja myös sitä, että millaisen naisen ja vaimon mallin annan omille lapsilleni.
Jokainen pariskunta tietysti tekee juuri niin kuin hyvältä tuntuu, kunhan se on molempien vapaa tahto. Tiesittehän muuten, että maailman kaikista töistä naiset tekevät 3/4? Jos asiat tehdään liiaksi miehen mielen mukaan, niin sehän on juuri sitä elämää, jossa kehitysmaissa eletään: Mies päättää, nainen raataa. En henkilökohtaisesti oikein itse usko, että mies osaa oikein arvostaa kotitöitä ja naisen uhrauksia parisuhteen eteen, mikäli hänen ei itsensä tarvitse tehdä niitä samoja asioita. Esim. jokainen, joka on esimerkiksi suursiivousta pitänyt, tietää tasan tarkkaan sen, miten kova urakka se on. Ei mies sellaista osaa arvostaa, jollei hän itse ole ollut sitä tekemässä.
Ihan eri asia on sitten se, jos yhteisesti päätetään, että esimerkiksi mies keskittyy huippu-uraan ja vaimo hoitaa kodin ja lapset siksi, että mies ei yksinkertaisesti ehdi olla tarpeeksi kotona. Silloin naiselle voi esim. maksaa vapaaehtoista eläkettä ja avioehto/testamenttijärjestelyillä voidaan taata, että nainen ei jää tyhjän päälle, mikäli ero tulisi. Suurituloinen mies voi myös kustantaa siivous-, lapsenhoito- ja kodinhoitoapua, jos sellaiselle on tarvetta. Minä en kyllä sellaista järjestelyä haluaisi, koska haluan, että mieheni olisi enemmän koko perheen kanssa ja että lapsilla olisi läheinen suhde isään, joka on aktiivisesti mukana joka päiväisessä elämässä.
