V
"vieras"
Vieras
Mä tutustuin vuosia sitten yhteen mieheen, joka sai mut ihastumaan ja blaa blaa blaa. Nähtiinkin ja vietettiin viikko yhdessä mun kesälomalla. Sitten se vaan katosi jonnekin. Haihtui kuin taivaan tuuliin. Meni ehkä puol vuotta ja se lähetti mulle sähköpostia jossa selitteli katoamistaan ja pyyteli anteeksi. Mä olin tuossa vaiheessa jo nuollut haavani, joten vastasin jotain ja juttu jäi siihen.
Sitten meni vuosia, enkä kuullut koko tyypistä. Kunnes tässä viime vuonna se löysi mut fb:n deittisovelluksen kautta. Alettiin kirjoittelemaan ja viestiteltiin aika tiheään. Varovasti rivien välistä luettuna mies kertoi katuvansa että kadotti mut, että on pahoillaan kaikesta aiheuttamastaan ja että mä olen hänelle tärkeä. Mä en kuitenkaan halunnut lämmitellä mitään vanhoja juttuja uudelleen, joten suhtauduin häneen ihan vaan kaveripohjalla.
Sitten tuli julkisuuteen miehen rikollinen tausta. Ja mies katosi taas.
Mä en asiasta mitään kysellyt enkä lähetellyt viestejä perään. Mutta silti, yhä edelleen, mies laittelee mulle välillä viestiä. Kysyy kuulumisia yms. Ihan kuin mä nyt oikeasti sitten oisin jotenkin erilainen kuin ne kaikki muut naiset. Sillä on omat ongelmansa eikä varmasti mikään kiva ja helppo elämä, joten uskon ja tiedänkin että vähissä on ystävät sillä ihmisellä. Mä olen jostain syystä yksi niistä. Mä tiedän myös miehen rikokset ja mies varmasti tietää että mä tiedän, mutta jostain syystä mies on jättänyt mut täysin ulkopuolelle niistä. Ihan kuin mä oisin sille jokin seitin ohut linkki normaalielämään ja normaaliin ihmissuhteeseen. Vaikka en mä tiedä miten normaalia tääkään on.
Joka tapauksessa. Mulla on itsesuojeluvaistoa ja mä olen miehestä ylitse päässyt, joten tässä ei ole kyse mistään haikailusta tai muistakaan tunteista. En haaveile enkä edes halua miehen kanssa mitään tämän syvempää suhdetta. Mutta mietityttää vain, oliko mussa kuitenkin jotain erityislaatuista verrattuna kaikkiin muihin, kun se ottaa yhteyttä aina silloin tällöin.. ja yhteydenotoissaan ei siis ole vailla yhtään mitään multa. Kunhan vaihdellaan kuulumisia ja jutellaan huolista ja murheista.
Miltä teistä kuulostaa?
Sitten meni vuosia, enkä kuullut koko tyypistä. Kunnes tässä viime vuonna se löysi mut fb:n deittisovelluksen kautta. Alettiin kirjoittelemaan ja viestiteltiin aika tiheään. Varovasti rivien välistä luettuna mies kertoi katuvansa että kadotti mut, että on pahoillaan kaikesta aiheuttamastaan ja että mä olen hänelle tärkeä. Mä en kuitenkaan halunnut lämmitellä mitään vanhoja juttuja uudelleen, joten suhtauduin häneen ihan vaan kaveripohjalla.
Sitten tuli julkisuuteen miehen rikollinen tausta. Ja mies katosi taas.
Mä en asiasta mitään kysellyt enkä lähetellyt viestejä perään. Mutta silti, yhä edelleen, mies laittelee mulle välillä viestiä. Kysyy kuulumisia yms. Ihan kuin mä nyt oikeasti sitten oisin jotenkin erilainen kuin ne kaikki muut naiset. Sillä on omat ongelmansa eikä varmasti mikään kiva ja helppo elämä, joten uskon ja tiedänkin että vähissä on ystävät sillä ihmisellä. Mä olen jostain syystä yksi niistä. Mä tiedän myös miehen rikokset ja mies varmasti tietää että mä tiedän, mutta jostain syystä mies on jättänyt mut täysin ulkopuolelle niistä. Ihan kuin mä oisin sille jokin seitin ohut linkki normaalielämään ja normaaliin ihmissuhteeseen. Vaikka en mä tiedä miten normaalia tääkään on.
Joka tapauksessa. Mulla on itsesuojeluvaistoa ja mä olen miehestä ylitse päässyt, joten tässä ei ole kyse mistään haikailusta tai muistakaan tunteista. En haaveile enkä edes halua miehen kanssa mitään tämän syvempää suhdetta. Mutta mietityttää vain, oliko mussa kuitenkin jotain erityislaatuista verrattuna kaikkiin muihin, kun se ottaa yhteyttä aina silloin tällöin.. ja yhteydenotoissaan ei siis ole vailla yhtään mitään multa. Kunhan vaihdellaan kuulumisia ja jutellaan huolista ja murheista.
Miltä teistä kuulostaa?
