Märkä rätti
Nyt tarvin kyllä muiden Ellien kokemuksia ja kertomuksia tueksi ja turvaksi.
Ei ole ikätoveriystäviä joiden kanssa jutella aiheesta. On olemassa vain äiti, jonka mielestä ihan kaikki vaivat ovat vähintään parantumatonta syöpää ja sitten taas nuoria naisystäviä työn puolesta joilla on menossa vasta lapsentekovaihe. Nyt tämä yksin miettiminen saa aikaan vaan murhetta ja masennusta.
Olen aavistellut jo jonkun vuoden, että ollaan menossa kohti vaihdevuosia. Ikää on nyt 49v.
On ollut yöllisiä kuumotuskohtauksia, ihoa kärventää mutta hikeä ei pukkaa. Stressaan nykyisin kovasti ja kaikesta, masentaa, itkettää, on aloitekyvytön olo, ilo kadonnut ja halut myös.
Ensin kierto lyheni, siitä uumoilin jo jotain että ollaan tulossa "siihen ikään". Myös kuukautiset runsastuivat, varsinkin vuotojen 2. päivä oli melkomoista tulvaa. Cyklokapronista sain onneksi niille päiville helpotusta. Töissä käytän aina sekä tamponia että yösidettä, ettei vain tulisi vahinkoa.
Nyt on kierto pidentynyt, ensin olivat myöhässä joitain päiviä ja tässä kuussa peräti kaksi viikkoa. No viimein kun alkoivat, olivat ihan normaalit mutta yhtään mitään edeltäviä oireita en tuntenut niinkuin yleensä (pientä nipistelyä vatsalla, väsymystä, palelemista).
Tuo hirmuinen tulvapäivä osuikin nyt sitten vuodon loppupuolelle. Meni auton penkki ja yksi nojatuoli pesukuntoon, ei ollut silloin tamppoonivarmistusta siteen lisäksi kun oletin että olisivat jo loppusoralla.
No nämä tosi myöhässä tulleet tämän kuun kuukautiset sitten loppuivat parin ylimääräisen vuotopäivän jälkeen. Oli vajaan viikon kuivaa aikaa välillä ja nyt alkoivat taas. Nyt ovat tiputelleet kolmatta päivää. Välillä tulee tummahkoa vuotoa ja välillä kirkkaampaa, vähän vain paperiin vessareissuilla, siteeseen ei välttämättä mitään koko päivän aikana tai sitten hulahtaa tulemaan hyytymä.
Nyt nappasin sitten tähän hätään taas Cyklokapronia, josko se lopettaisi tämän vuodon tälläerää.
Peruin pääsiäisen pienen lomareissun, kun tämä vuotaa/ei vuoda/hulahtaa/pöksyt ja ympäristö sotkeutuu/joko vuoto loppuu/ei lopukaan - piirileikki vie kaiken huomion ja energian.
Jotenkin koen tämän nyt pelottavana, osaan suhtautua siihen normaalina elimistön vaihdevuosikenkkuiluna mutta pelkään myös jotain pahempaa.
Puoliso pelottelee, käskee kiireesti lääkäriin ja toimenpiteisiin, puhuu leikkauksesta ja vaikka mistä. Niinpä tietysti kun nyt on seksielämä tauolla niin kiirehän se on (no ollut tässä tämän kolme päivää).
Millä tavalla teillä armaat muut Ellit on tämä vaihdevuosirumba alkanut, onko ollut samanlaisia ensioireita? Mitä olette asialle tehneet, seurailleet jonkin aikaa vai heti lääkäriin?
Kaipaan vertaistukea ja haluaisin lukea muiden kokemuksista, ettei olisi niin ypöyksinäinen olo omien ajatusten kanssa.
Ei ole ikätoveriystäviä joiden kanssa jutella aiheesta. On olemassa vain äiti, jonka mielestä ihan kaikki vaivat ovat vähintään parantumatonta syöpää ja sitten taas nuoria naisystäviä työn puolesta joilla on menossa vasta lapsentekovaihe. Nyt tämä yksin miettiminen saa aikaan vaan murhetta ja masennusta.
Olen aavistellut jo jonkun vuoden, että ollaan menossa kohti vaihdevuosia. Ikää on nyt 49v.
On ollut yöllisiä kuumotuskohtauksia, ihoa kärventää mutta hikeä ei pukkaa. Stressaan nykyisin kovasti ja kaikesta, masentaa, itkettää, on aloitekyvytön olo, ilo kadonnut ja halut myös.
Ensin kierto lyheni, siitä uumoilin jo jotain että ollaan tulossa "siihen ikään". Myös kuukautiset runsastuivat, varsinkin vuotojen 2. päivä oli melkomoista tulvaa. Cyklokapronista sain onneksi niille päiville helpotusta. Töissä käytän aina sekä tamponia että yösidettä, ettei vain tulisi vahinkoa.
Nyt on kierto pidentynyt, ensin olivat myöhässä joitain päiviä ja tässä kuussa peräti kaksi viikkoa. No viimein kun alkoivat, olivat ihan normaalit mutta yhtään mitään edeltäviä oireita en tuntenut niinkuin yleensä (pientä nipistelyä vatsalla, väsymystä, palelemista).
Tuo hirmuinen tulvapäivä osuikin nyt sitten vuodon loppupuolelle. Meni auton penkki ja yksi nojatuoli pesukuntoon, ei ollut silloin tamppoonivarmistusta siteen lisäksi kun oletin että olisivat jo loppusoralla.
No nämä tosi myöhässä tulleet tämän kuun kuukautiset sitten loppuivat parin ylimääräisen vuotopäivän jälkeen. Oli vajaan viikon kuivaa aikaa välillä ja nyt alkoivat taas. Nyt ovat tiputelleet kolmatta päivää. Välillä tulee tummahkoa vuotoa ja välillä kirkkaampaa, vähän vain paperiin vessareissuilla, siteeseen ei välttämättä mitään koko päivän aikana tai sitten hulahtaa tulemaan hyytymä.
Nyt nappasin sitten tähän hätään taas Cyklokapronia, josko se lopettaisi tämän vuodon tälläerää.
Peruin pääsiäisen pienen lomareissun, kun tämä vuotaa/ei vuoda/hulahtaa/pöksyt ja ympäristö sotkeutuu/joko vuoto loppuu/ei lopukaan - piirileikki vie kaiken huomion ja energian.
Jotenkin koen tämän nyt pelottavana, osaan suhtautua siihen normaalina elimistön vaihdevuosikenkkuiluna mutta pelkään myös jotain pahempaa.
Puoliso pelottelee, käskee kiireesti lääkäriin ja toimenpiteisiin, puhuu leikkauksesta ja vaikka mistä. Niinpä tietysti kun nyt on seksielämä tauolla niin kiirehän se on (no ollut tässä tämän kolme päivää).
Millä tavalla teillä armaat muut Ellit on tämä vaihdevuosirumba alkanut, onko ollut samanlaisia ensioireita? Mitä olette asialle tehneet, seurailleet jonkin aikaa vai heti lääkäriin?
Kaipaan vertaistukea ja haluaisin lukea muiden kokemuksista, ettei olisi niin ypöyksinäinen olo omien ajatusten kanssa.
