Alkuhuuman haihtuminen

[Love28]

Olen seurustellut nyt 4 kuukautta ihanan miehen kanssa. Ei olla kertaakaan tapeltu, seksi luistaa hyvin ja usein ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti. Kaikki on mennyt alusta asti todella helposti ja olemme hulluina toisiimme. Nyt alkaa tuntua siltä, että eihän tämä voi olla todellista. Meillä menee ihan pelottavan hyvin. Koska ensihuuma haihtuu? Tällaisen huuman varaan kun ei uskalla laskea. Olemme puhuneet naimisiinmenosta ja lapsistakin jo, mutta emme ole mihinkään ryntäämässä, etenkin kun tuntuu, että arjesta toisen kanssa ei ole takuuta, vaikka vietämme paljon aikaa yhdessä. Nyt ollaan niin taivaissa, että eihän täältä voi tulla kuin alaspäin. Miten sen arkistumisen sitten kestää?

 

[sipe]

Ja minkähän ikäisiä olette?

Ei minkään huuman varaan mitää voikaan laskea. Silloin kun se huuma vaihtuu rakkaudeksi on kivijalka hyvä. Sanoisin että se alkuhuuma kestää sen vuoden, korkeintaan kaksi. Ei meillä kuuden vuoden jälkeen mitään huumaa ole, silti seksi luistaa, olemme parhaita ystäviä ja olemme onnellisia toisistamme. Sitä meillä kutsutaan rakkaudeksi.

 

[Nöpsö]

Olen itse seurustellut 7kk ihanan miehen kanssa ja hillitön huuma on päällä edelleen. Ihan pelottaa, kun tietää, että kyllä se ohi menee, tiedän kokemuksesta. Hullaannusvaihe kestää tosiaan 1-2 vuotta, sitten tasaantuu taikka voi olla ero edessä, kun arki iskee.

 

[Love28]

Ollaan 28 ja 30v eli ihan aikuisia kyllä. Molemmilla on takana aikaisempia suhteita, pidempiäkin, mutta tällaista huumaa ei ole kumpikaan ennen kokenut. Siksi pelottaakin, että jääkö täm suhde huumaksi, joka loppuu huuman myötä. Mutta ehkä meillä on toivoa

 

[Inhorealisti]

Ei kai alkuhuumalle oikein mitaan keskiverto kestoa voi maaritella. Minusta se on loppunut aina johonkin elaman muutokseen, joka tuo mukanaan ensimmaiset isommat erimielisyydet. Hyvana esimerkkina esimerkiksi yhteenmuutto, kun hyvien hetkien lisaksi aletaan elamaan sita tavallista arkea yhdessa.

Jos senkin kestaa, voisi kai puhua jo rakkaudesta. Kaikki eivat tosin kesta elaman arkea koskaan, vaan vaihtavat kumppania aina kuin ensihuuma haihtuu.

On sitapaitsi hyva puhua jo suhteen alkutaipaleella yhteisista haaveista ja paamaarista, kuten vaikkapa lapset ja avioliitto. Eipahan tule vuosien paasta ikavia yllatyksia, kun toinen ei niita haluakaan. Ja eihan niista puhuminen tarkoita, etta heti ryhdyttaisiin sanoista tekoihin.

 

[pitkä huuma]

Vasta 4 kuukautta?!Hyvänen aika, katso nyt ensin vuosi, ja sitten toinen. kun arki astuu kuvaan niin silloin yleensä huuma ja rakastuminen katoaa. Ja rakkaus alkaa jos alkaa.

 

[mini]

Poikkeuksiakin on, mutta eikös se oo ihan tutkittu että vuos suunnilleen. Meillä seitsemäs vuosi menossa, ensimmäinen pitkä suhteeni kyseessä, ja noh, huumaa se vaan pukkaa vieläkin välistä. Tosin meillä nykyään kyseessä kaukosuhde, niin vähän eri asia, kun minusta se lämmittää suhdetta niin että yhteydenotot ja tapaamiset ovat vieläkin vaan niin ihania

Eli minusta on vähän harmillista jos odottaa oikein ""huuman laantumista"", siihen voi minusta vaikuttaa itsekin. Jos asenne on että nyt tuli arki ja harmaus, ja puolisosta näkee vaan paskaset sukat lojumassa keittiön pöydällä, niin ei siinä paljon linnut viserrä. Minä tietoisesti pidän puolisoani maailman komeimpana ja ihanimpana, minulle juuri sopivana, tykkään joka päivä vaikka nähdään tosi harvoin. Jos todella tahtoo olla toisen kanssa, niin minusta siihen silloin pystyy. Sanon vielä että otan päivän kerrallaan, nyt on hyvä yhdessä, tulevasta en tiedä, toivottavasti olisi silloinkin hyvä, sen näkee sitten.

 

[hoitsu]

Tähän väliin on pakko suositella teitä kaikkia omasta parisuhteestaan ja sen hoitamisesta kiinnostuneita lukemaan ja työstämään Parisuhteen roolikartta (Sauli Airikka). Pitäisi löytyä ainakin suurimpien kaupunkien kirjastoista. Loistava teos ja työväline parisuhteen hoitamiseen.

Ja mitä tulee rakastumisen alkuhuumaan, on varmaan hyvin yksilöllistä kuinka kauan se kestää ja vaihtuu rakkaudeksi ja viimein kumppanuudeksi. Aiheen syvemmästä pohtimisesta kiinnostuneille tutustuminen parisuhteen kehitysvaiheisiin (joihin myös viitataan parisuhteen roolikartassa) antaa hyvää pohjaa oman parisuhteen ymmärtämiseen ja sen myötä hoitamiseen.

Parisuhteen roolikartan lisäksi on kehitetty myös vanhemmuuden roolikartta, joka paneutuu vanhemmuuteen ja vanhempana olemisen eri rooleihin.

Suosittelen!

 

[Letizia]

Pari vuotta suhdetta takana. Alkuhuuma kesti muutaman kuukauden, sen jälkeen en ole tiennyt onko tämä rakkautta miehen puolelta vai ei. Yhteen on muutettu, arki sujuu hyvin, seksiä on kuten ennenkin, ihan sopivasti.

Epäilen rakkaudettomuutta, kun en saa aikaiseksi kunnon keskustelua. Aina kun alan puhua tunteistani, saan hyvin harvoin avattua kunnon keskustelun. Joskus suutun, joskus vaikenen. Sitten illalla vuoteessa hän halaa minua lempeästi ja pyytää suukkoja. Minä kuitenkin haluan myös sanoja, en vain tekoja. Haluan keskustella muustakin kuin arkisista asioista, haluan että arjessakin on juhlaa ja säkenöiviä keskusteluja. Kun rakastuin, niin minua ei haitannut toisen jurous. Miehessä on kuitenkin paljon hyviä puolia joiden vuoksi haluan olla hänen kanssaan. Rakastan häntä edelleen.

 

[Jaana]

Ei sen ihanan rakkauden tarvitse välttämättä mihinkään kadota. Itselle oli aivan samat fiilikset, kun tapasin mieheni. Puolen vuoden jälkeen mentiin kihloihin ja kahden vuoden jälkeen naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa viiisi vuotta. Vieläkään ei riidellä ja edelleen ollaan rakastuneita, kävellään käsi kädessä, suukotellaan aina kun erotaan etc. Toki kun lapsi syntyi, niin yhteinen kahdenkeskinen aika väheni ja seksin määräkin on alkuajoista vähentynyt vauvan hoidon takia, mutta koskaan se ei ole kokonaan jäänyt pois ja edelleen sujuu hyvin. Kotitöistäkään ei tarvitse riidellä, mies hoitaa osansa.
Eli summa summarum: kaikki voi mennä todella hyvinkin! Nykyään vaan oletetaan, että kaikki suhteet kariutuvat, kyllä todellinen rakkaus kestää, jos halua sitoutua on molemmilla.

 

[.,,.,,.,,]

Kyllä se voi kestää. 32 vuotta on oltu naimisissa, en tiedä voiko nyt varsinaisesta huumasta puhua, mutta seksi luistaa ja ollaan toisillemme parhaat ystävät, hillitön ikävä kun toinen on jossain reissussa. Toki elämään ja avioliittoon on mahtunut monenlaista, mutta aina on oltu toisillemme uskollisia ja löydetty se rakkaus ja toinen toisemme vaikeinakin aikoina. Sitä paitsi puolisoonsa voi rakastua aina uudelleen ja taas on huumaa.

 

[ei ikinä?]

Reilut 5 vuotta yhdessä ja yhtä huumaa. Kyllä välillä toki tapellaakin, varsinkin minä olen niin dramaattinen että siltä nyt ei voi välttyä. Mutta leijumme vieläkin vaaleanpunaisissa pilvissä, ja muiden ihmisten narinat ja kitinät tuntuvat ihan käsittämättömiltä. Meillähän on toisemme emmekä tarvitse mitään muuta. Palvon mistäni ja hän minua.

 

[Vesta]

En ole enää sitä mieltä, että huuman jatkuminen olisi välttämättä hyvä asia.

Avioliitossani huuma jatkui (jatkuisi vieläkin) 11 vuotta, mutta luottamus, vastuu, huolehtiminen ja kunnioitus katosivat. Jos niitä koskaan olikaan.

En halua palvoa ketään, enkä halua että minua palvotaan. Ajatuskin saa paniikkireaktion aikaiseksi.