Alkuraskauden pahoinvointi

[Runko]

Siis miten en muistanut että tää on näin kamalaa. Voi hyvänen aika sentään. :x

Kuinka kauan teillä kesti? Ja MIKÄ auttoi? Omasta edellisestä kokemuksesta ei nyt niin kamalan kauaa ole, mutta ei se kyllä viimeksi näin hirveää voinut ollakaan...

Kiitos kiltit.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Kaikki KYLMÄ. Kylmää mehukeittoa, jääkaappikylmiä vauvan marjasoseita jne. Mitä vain kylmää.

Vikan kerran oksensin joskus rv 13. =)

 

[mie]

vikan kerran laatta lensi 25+0.

Mutta nälän poispitäminen auttoi. Kylmät raikkaat marja-hdelmäpirtelöt. Aspartaamilla makeutetut asiat lennätti laattaa entisestään. ja kuulemma se inkivääri oikeasti auttaa pahoinvointiin. Kuulin tämän luonnolisesti vasta viikolla 26.

 

[Kärppänä heinälatoon]

vikan kerran laatta lensi 25+0.

Mutta nälän poispitäminen auttoi. Kylmät raikkaat marja-hdelmäpirtelöt. Aspartaamilla makeutetut asiat lennätti laattaa entisestään. ja kuulemma se inkivääri oikeasti auttaa pahoinvointiin. Kuulin tämän luonnolisesti vasta viikolla 26.

Eikö inkivääri kielletty tuossa n. vuosi sitten?

 

[tähdenlento09]

Kaikki kylmä, viileä ja raikas helpotti hieman.
12-13 viikolle sitä kesti :x

 

[Pessi]

Inkivääriä ei saisi käyttää
Mulla auttoi mehun juominen ennen ylösnousemista, kylmien rypäleiden ja kirsikkatomaattien mussuttaminen.

 

[leijona76]

Mulla loppui laattaus rv 17-18, pahimmillaan alas meni ja siellä pysyi edes jotenkin kylmä peruna ja maissinaksut. Kaikki muu oksetti liikaa. Usein söin pikkusuupaloja, kylmiä ja mahd mietoja. Keksistä jne ennen ylösnousua ei ollu apua.

 

[Tsemppiä, palkaksi saat vauvan. :)]

Ihan aluksi kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon (4 päivää) sairaslomaa, että tottuisin oloon ja toipuisin järkytyksestä. Se auttoi. Sain voimia ja sitten olinkin taas valmis kokeilemaan työntekoa muuttuneen oloni kanssa. Mulla pahoinvointi kesti 7viikkoa, rv6 alkaen. Mutta ne viikot kuluivat nopeasti, kun keskittyi vain siihen hetkeen. Alku vaan tuntui sellaiselta, ettei millään selviä.

Itse join tuoremehua HETI herättyäni, ennen kuin edes ehdin ajatella pahaa oloa. Melkein juoksin jääkaapille kippurassa, hörppäsin jääkylmän mehun ja juoksin takaisin makuuasentoon. Siellä tuli aina se paha olo, mutta kun verensokeri kuitenkin nousi nopeasti, selvisin vähemmällä. Siellä nojailin puoli-istuvassa asennossa tyynyihin ja lepäsin. Heti kun vähän helpotti, söin aamupalaa. Olin onnellisessa asemassa, kun mies oli silloin kesälomalla, niin sain aina ruoat sänkyyn. Pöydän ääressä en olisi kyennyt istumaan. Yleensä se paha olo loppui aamun oksentamiseen, mutta minkä sille mahtoi. Sen jälkeen pääsi edes jalkeille.
Koko päivän kuvotti aina, mutta söin hedelmän vähän väliä ja pidin myös huolen että sain suolaa tarpeeksi. Laukussa oli aina hätävarana suklaata, josta purin palan kun alkoi yököttämään. Niin se aika meni. VERENSOKERI KORKEALLA VAAN KOKO AJAN.

 

[Zoe-F]

Vähän väliä hedelmiä. Puoltoista-kaks litraa vettä päivässä. Multivita.

Ai niin joo, ja silloin kun mitkään syömiset tai juomiset ei tuntunut auttavan, pyysin miestä tuomaan karkkia, se helpotti.

 

[vieras]

vajaa 30 viikkoa kesti

 

[yök ja puistatus]

hui, itse kauhulla odotan tuota aikaa. Tässä just äsken muistelin että tais mulla alkaa tuo oksentaminen viikolla 8 esikoista odottaessa... Nyt menossa viikkoja 4-5 ja tosiaan kauhulla odotan että milloin taas alkaa =/

 

[...]

Mulla kans oksu lensi rv 25 asti.. eipä mikään auttanut!

 

[Runko]

Kiitos niin vinkeistä kuin kauhutarinoistakin...

Muistelen että edellisellä kerralla pahoinvointi kesti noin 13. viikolle, toivoisin vain että tällä kertaa meinisi nopeammin ohi (nyt 7. viikolla) ja olisin kaivannut jonkun kokemusta sellaisestakin? Ei kai sitä oo ihan pakko kaikkien yökkiä koko ekaa kolmannesta, vaikka pahoinvointia olisikin, häh?

Tein kuten eräs vastaajakin, otin hieman saikkua töistä ja opettelen nyt pienillä, tiheillä välipaloilla pitämään pahaa oloa kurissa - näyttäisi melkein onnistuvankin. Mulla tuntuu toimivan suolakeksit, jääkylmä mustikkakeitto ja appelsiinit. Harmi vaan että olo jatkuu tosiaan koko päivän, oiskin vaan aamulla...

Niin ja joo, tiedän kyllä että lopputulos on kaiken tän arvoinen, mutta yäk yäk silti

 

[Kärppänä heinälatoon]

Tuosta AAMUpahoinvoinnista tuli mieleen. Mun mies silloin viime kesänä kysyi multa ihmeissään, että miksi sitä sanotaan aamupahoinvoinniksi, kun se kerran kestää koko päivän...