Alkuraskauden pelko mahan toimivuudesta

[kävelevä komposti]

Olen haaveillut kolmannesta lapsesta ja mielessä on jäytänyt kahden aikaisemman pohjalta ajatus mahan toiminnasta. Tai siis sen toimimattomuudesta. Tuntui kuin olisin ollut kävelevä komposti. Söin miten paljon tahansa, maha turposi ja mitään ei tullut pihalle, paitsi ilmaa. Kahden aikaisemman raskauden aikana olen laittanut kysymysmerkillä kalenteriin mahan toiminnan jo viikoilla 6 ja 8 ja toisessa raskaudessa oli tuossa kahdeksannen viikon kohdalla maininta äitiyshousujen käytön aloittamisesta.

Luumuja vedin parhaillaan pussin tai kaksi päivässä ja monesti maha toimikin illalla hyvin. Mutta heti kun luumut jätin välipalalla pois, tuntui että turposin sitä myöten kun syön. Kahden päivän jälkeen olo oli niin turvonnut, että halusin vain maata sohvalla ilman puristavia vaatteita ja maha oli kivikova päältä päin. Vettä kokeilin useampana päivänä juoda huomattavasti enemmän, mutta tuntui kuin se olisi jäänyt mahaan vain hytkymään ja lisäsi parin tunnin ajaksi huonoa oloa entisestään.

Ensimmäisessä raskaudessa lihoin 24 kiloa ja toisessa 30 ja toisessa raskaudessa neuvolan täti sanoi, ettei kannata olla huolissaan kun muuten on niin hoikka. Mutta minusta tuntui, että kaikki tuo paino oli puhtaasti mahassa.

Miten muut on alkuraskauden ja mahan toiminnan kokeneet? Jotakin kikkoja, jolla mahan taisi pelaamaan, jos tässä kolmannen kerran hankkiutuisi raskaaksi?

 

[vieraskin.]

Juotko kahvia. Heti aamulla kahvia tyhjään vatsaan mukillinen. Apteekit on täynnä erilaisia laksatiiveja, joilla vatsan saa toimimaan.

 

["Omena"]

Mulla oli mahan toiminta vähän saman kaltaista. Kaikki mitä söi, tuntui saman tien mahassa ja järjetön yökötys kun tuntui ettei mikään mene minnekkään vasta kun parin tunnin viiveellä. Mutta silti tuli syötyä itsensä kipeäksi.

Mieheltä ehkä sain parhaat kommentit ikinä, kun olin seitsemännellä kuulla raskaana jouluna ja meillä oli aivan hermottoman iso kinkku varattuna vieraita varten. Mutta vieraiden lapset sai kurataudin ja peruivat vierailun. Molempien vanhemmat sentään käyvivät kylässä. Eihän siinä auttanut sitten kun syödä sitä kinkkua pois. Olisko ollut tapanin iltana kun makasin nojatuolissa ja vedin leipää kinkkusiivuilla naamariin ja mies tuijottaa pitkään hiljaa. Minä aloin jo tivaamaan, että eikö herra ole ennen nähnyt raskaana olevaa naista. Tämä tuumaa sitten, että ei hän sitä katso, vaan sinun mahaan on ilmestynyt illan aikana punaisia jälkiä. Silloin petti minulla pokka täysin ja ne oli ensimmäiset isommat raskausarvet mitä olin saanut. Siinä kun aloin ynnäämään syömisiä niin varmasti sen pari kiloa illan aikana vedellyt sitä kinkkua ja paljonko lie vettä juonut päälle.

Seuraavana päivänä oli olo tosin kuin vappupallolla. Maha aivan pinkeänä ilmasta ja ylösnouseminenkin sattui.

Muuten mahan sai toimimaan kun joi alkoholitonta olutta ja söi luumusosetta ja tuoreita luumuja. Kerran jouduin laksatiiveja käyttämään ja sekin oli aivan viimeisillään ollessa.

 

[tippatäti]

Entäs öljy? Minulla helpotti monesti kun apteekista haki parafiiniöljyä tai otti reilumman lusikallisen rypsiöljyä.