Aloitimme lasten teon liian myöhään :( Tuosta toisesta ketjusta tuli taas nämä surulliset ajatukset...

["lapseton"]

Tuosta toisesta ketjusta (jossa nainen kirjoitti, ettei haluakaan lisää lapsia) tuli mieleen taas nämä omat murheet, joita yksin joudun suremaan. Mies ahdistuu jos kerron ajatuksistani, ja se ei helpota yhtään tätä lapsen yritystä. En siis avaudu enää hänelle näistä murheistani, vaan teeskentelen olevani ihan TJOT-meiningillä, kuten hänkin, edelleen liikenteessä. Kaverit ei edes tiedä että olemme yrittäneet lasta. En halua kertoa kenellekään.

Jätimme ehkäisyn aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Olin silloin 29 v. Nyt olen 31 v. ja edelleen lapseton.

Olen ollut kahdesti raskaana, mutta raskaudet ovat epäonnistuneet (km ja ku). Suurta ahdistusta ja masennusta on aiheuttanut samaan aikaan tapahtunut elämäntilanteemme muutos, jossa yritykselle on vähän mahdollisuuksia. Seksiä ei voi harrastaa juurikaan spontaanisti, vaan sitä on tehtävä aina kun vähänkään mahdollista, jos haluaa lasta yhtään yrittää.

Nyt ymmärrän, että toiveet lapsesta voi joutua heittämään romukoppaan. Ikää tulee koko ajan lisää. Emme välttämättä ehdi saamaan lapsia. Jos saamme edes yhden lapsen, voi olla turhaa toivoa sille sisarusta.

 

["..."]

No, faktahan tuo on toki. Toivottavasti kuitenkin vielä saatte lapsen! Itse olin 32v kun sain esikoiseni.

 

["pimpula"]

Mahdollisesti sulla on yli 10v aikaa saada lapsi vielä ja jos olet kerran ollut raskaana niin luulisin että lapsen vielä saattekin kun et stressaa liikoja. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Oletko selvittänyt, ettei esim. diagnosoimaton keliakia estä raskautumista?

Suoliston ulkopuoliset oireet
Hedelmällisyys ja raskaus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kel00015

 

["Iitu"]

En voi muuta sanoa kuin jaksamista ja toivoa, että vihdoin saisitte lapsen syliin!!
En tiedä ärsyttääkö sinua yhtäpaljon tällaiset onnistumistarinat kuin minua aikoinaan. Mutta taidan tietää miltä sinusta tuntuu, ainakin jotenkin. Aloitimme yrittämisen kun olin 28 ja nyt 3 vuotta myöhemmin olen raskaana viikolla 25. Meillä kärsi jo parisuhdekin todella pahasti hoitojen takia. Kummallekin oli ollut selvää, että lapsia haluamme yhdessä kun tilanne on sopiva ja sitten kaduimme kun tuli odotettua näin kauan eikä sitten onnistunutkaan.

 

[vvvv]

Voimia ja tsemppiä.
Meillä toinen lapsi odottutti itseään reilu 8 vuotta. Vaikka olikin yksi lapsi, meinasi tuossa jo toivo loppua. Ja väliin mahtui tuulimunaa, keskenmenoa jne. Lopulta odotus palkittiin

 

["mamma"]

Jaa, vai on myöhäistä jo 28-vuotiaana?
En nyt ihan osaa samaistua tuohon ajatukseen. Itse en olisi todellakaan ollut valmis äitiyteen silloin, en myöskään yrittänyt raskautta. Tarkalleen ottaen en ole koskaan yrittänyt mutta 42-vuotiaana huomasin olevani raskaana ja lapsi syntyi kun olin jo 43.
Naisen hedelmällisyys kai alkaa laskea vasta 35-v iässä joten en nyt ole aivan varma että jos aloittaa yrittämisen 28-vuotiaana ja ei onnistu, että olisi onnistunut paremmin 25-vuotiaana. Jotenkin epäilen että sillä on tässä mitään merkitystä. Joillakin vaan kestää kauemmin ja voi hyvin olla että kun pääsee jyvälle asiasta raskautuu jatkossa helpommin

 

[---]

Ikä alkaa vaikuttaa enemmän siinä 35 vuoden kieppeillä. Eli teidän varmaan kannattaisi tässä neljän vuoden sisällä hakeutua tutkimuksiin, niin selviäisi miksi raskaudet eivät ota jatkuakseen. Mieluummin heti, jos asia ahdistaa. Mutta teillä on tosiaan vielä vuosikymmen tehokasta peliaikaa.

 

["Alkup."]

Kiitos kaikille vastaajille.
Helpottaa kun saa jotenkin purkaa näitä asioita johonkin, vaikka nyt tänne palstalle...

 

[Miili]

Ehdit vielä, mutta jos lapsen teon ajoittaminen oikeaa aikaan on hankalaa niin olisiko keinohedelmöityksestä apua? Silloin mies voisi olla missä vaan ja ajoitus olisi 100 % oikea . Mun esikoinen syntyi keinohedelmöitetystä munasolusta ja on siis yhteinen lapsi. Toinen sitten tulla putkahti yllärinä .

 

["vieras"]

Hakisin apuja tilanteessasi tuohon lapsettomuuteen ja koittaisin selvittää syyt keskenmenoille. Itselläni kilpirauhasen vajaatoiminta paljastui yllättäen, eipä siis ihme jos ei lasta ole kuulunutkaan.

 

["Alkup."]

Meillä ongelman ydin on se, että ei ole ollut tarpeeksi yritystä, johtuen miehen työstä. Ajoitushan se ratkaisee, tärppääkö. Meillä ei ole ollut kovinkaan usein mahdollista yrittää hedelmällisinä päivinä. Km ja ku eivät tuntuisi niin rankoilta, jos olisimme saaneet yrittää koko ajan. Nyt vain tuntuu ahdistus ajan kulumisesta. Mieskin on alkanut ymmärtää minua, ja yrittää parhaansa mukaan järjestää että pääsee käymään kotona "oikeaan aikaan".

 

["Veera"]

Voimia!
Mutta kuule, jos se lapsi ei ole tullakseen, niin ei se tule, ei olisi tullut vaikka olisitte aloittaneet 25-vuotiaina. Sinä et ole vanha, ja teillä on vielä vaikka kuinka monta vuotta aikaa. Itse saimme esikoisemme kun minä olin 27, mies 32, ja seuraavaa toivoisimme vasta ensi vuonna, eli kun minä olen 31 - enkä todellakaan koe olevani vanha. Kaikki eivät vain tule helposti raskaaksi ja toiset liiankin helposti, se tosiasia elämässä on vain hyväksyttävä, mutta ei sen pidä antaa ohjata elämää tai vaikuttaa siihen, että jättää joitakin asioita tekemättä, koska "pitää" tehdä lapsi tietyn ikäisenä. Sitten kun on ITSE valmis, voi lasta ruveta toivomaan, mutta oikeasti se lapsi tulee silloin kun se sille itselleen sopii, ts. jossain sattuman tai korkeamman voiman käsissä nämä asiat ovat.
Jos teillä ei ole mitään sairautta tässä takana, niin lapsi todellakin tulee kun/jos on tullakseen, ja jos on sairautta, niin se ei sinun ikääsi olisi katsonut muutenkaan.

 

["alma"]

Ei mennyttä kannata miettiä. Toiset ei tule raskaaksi edes parikymppisenä, ja toisilla tärppää yli 40-vuotiainakin. Et sinä voi tietää, olisitteko saaneet lapsia nuorempanakaan. Ei se hedemällisyys oikeasti ole laskenut juuri lainkaan kolmekymppisenä.
Mutta onnea yritykseen joka tapauksessa!

 

["vieras"]

Sanoisin, että hätäilet turhaan. Vähän alle 30-vuotiaana kehitin kauhean stressin raskaaksi tulemisesta, ravasin tutkimuksissa ja käytin lääkkeitä. Lopulta luovutin ja saimmekin normaalist ensimmäisen lapsemme. Yli 35-vuotiaana saimme toisen lapsemme ihan ilman turhaa yrittämistä tai hedelmällisyyden laskua. Vouhkaamalla tekee vaan itselleen haittaa, eikä ole mitään tiettyä ikärajaa, jolloin pitäisi olla jo lapset tehtyinä tai vähintään ainakin raskaana, vaikka siltä tuntuukin

 

[Abj]

Kauhea selittely vanhemmilla äideillä ja faktatkaan eivät heillä pidä paikkaansa, jep. Kyllä se 20-25v on naisen huippuikä hedelmällisyydessä ja raskausmahikset 30v:llä pienemmät kuin vaikka 22v:llä. Niin se vain on, miksi se kolahtaa? Eihän se tarkoita ettei lapsia voi saada vaikka 50v:nä. Ei voi sanoa "sulla on vielä 10v aikaa" mistäs ihmeestä sen tiedätte? Lapsettomuustilastotkin kertovat huolestuttavaa tarinaa odottelusta ja minusta tästä pitäisi puhua ihan suoraan miten asia on, eikä hyssytellä ja selitellä että on ihan järkevää odotella ja odotella luottaen sokeasti tuuriinsa. Ap:lle toivon koko sydämestäni onnistumista enkä tarkoita lannistaa, ärsyttää vaan hyssyttely. T.itse liian pitkälle odotellut ja hoidoilla sitten onnistunut