D
Darfur
Vieras
Yleensähän se menee niin, että älykkäillä pareilla on älykkäät lapset. Mutta joskus biologia tekee tepposet. Saattaapa käydä jopa niin, että hieman tyhmänpuoleiset vanhemmat saavat älykkään lapsen. Minä tunnen yhden tällaisen perheen. Ei niitä vanhempia suoranaisesti voi ihan idiooteiksi sanoa, pikemminkin sellaisia hiukan juntteja (Ja älkäämme nyt aloittako juntti-keskustelua, en nyt vaan keksinyt sopivampaa sanaa). Lapsesta huomaa nopeasti, että olisi taipumuksia moneen suuntaan. Pärjää koulussa hyvin, omaa todella laajan yleistiedon. Matemaattisesti ja musikaalisesti lahjakas.
No vanhemmat eivät millään muotoa tue lapsensa kehitystä. Tunnen tapauksen hyvin, koska kyseinen poika on oman poikani hyvä kaveri. Vanhemmat eivät missään nimessä ole huonoja ihmisiä (jos kukaan on), mutta tuntuu etteivät alkuunkaan kykene ymmärtämään lapsensa tarpeita.
Yhtenä esimerkkinä voin sanoa sen, että kun tämä poika näki meillä shakki-pelin, niin hän kiinnostui todella paljon. Opetteli säännöt hujauksessa ja nyt pelailee minun poikani kanssa usein shakkia (toki pöytälätkääkin). Poikani on pelannut enemmän ja on aika hyvä tuossa pelissä, mutta paljon vähemmän harjoittelleeksi tämä kaveripoika tarjoaa hyvän vastuksen. Kysyisin, että onko hän pelannut isäänsä vastaan, niin poika sanoi:" Ei mun isä pelaa mitään muuta kuin ampumispelejä pleikkarilla."
Jos vanhemmista olisi kiinni, niin tämä poika ei muuta tekiskään kuin pelais pleikkaa ja kattois telkkua. Ja telkusta ihan mitä vaan. Toivon vaan, että vanhempien taannuttava vaikutus ei iske tähän ihanaan lapseen. Olen nimittäin nähnyt, että niin voi helposti käydä. Vastakkaisia tapauksia en ole nähnyt.
Mitä mieltä? Voiko älykäs lapsi selviytyä tyhmistä vanhemmistaan vai onko hänen kohtalonaan taantua paljon potentiaaliaan alemmas?
No vanhemmat eivät millään muotoa tue lapsensa kehitystä. Tunnen tapauksen hyvin, koska kyseinen poika on oman poikani hyvä kaveri. Vanhemmat eivät missään nimessä ole huonoja ihmisiä (jos kukaan on), mutta tuntuu etteivät alkuunkaan kykene ymmärtämään lapsensa tarpeita.
Yhtenä esimerkkinä voin sanoa sen, että kun tämä poika näki meillä shakki-pelin, niin hän kiinnostui todella paljon. Opetteli säännöt hujauksessa ja nyt pelailee minun poikani kanssa usein shakkia (toki pöytälätkääkin). Poikani on pelannut enemmän ja on aika hyvä tuossa pelissä, mutta paljon vähemmän harjoittelleeksi tämä kaveripoika tarjoaa hyvän vastuksen. Kysyisin, että onko hän pelannut isäänsä vastaan, niin poika sanoi:" Ei mun isä pelaa mitään muuta kuin ampumispelejä pleikkarilla."
Jos vanhemmista olisi kiinni, niin tämä poika ei muuta tekiskään kuin pelais pleikkaa ja kattois telkkua. Ja telkusta ihan mitä vaan. Toivon vaan, että vanhempien taannuttava vaikutus ei iske tähän ihanaan lapseen. Olen nimittäin nähnyt, että niin voi helposti käydä. Vastakkaisia tapauksia en ole nähnyt.
Mitä mieltä? Voiko älykäs lapsi selviytyä tyhmistä vanhemmistaan vai onko hänen kohtalonaan taantua paljon potentiaaliaan alemmas?