amk ja kaverit

["huolissaan"]

Aloitin opiskelut amk:ssa viikko sitten. Mua on ruvennut ahdistamaan, kun tuntuu siltä, että kaikilla olisi jo ne luottoystävänsä. Olen ite yrittänyt jutella kaikille tasapuolisesti ja ystävystyä, aika laihoin tuloksin. Onkin ruvennut ahdistamaan, että tälläistäkö tämä opiskelu tulee olemaan.. ulkopuolisena. Asiaa ei helpota se, että oon ilmeisesti ainoa jolla lapsi. En ole voinut lähteä ensimmäisiin opiskelijabileisiin lapsen hoito-ongelmien takia. Muut ovat myös joko nuorempia tai paljon vanhempia. Muodostuvatko piirit todella näin alussa, vai onko mulla vielä mahdollisuuksia päästä mukaan porukkaan? Kokemuksia?

 

["vieraana"]

Oma kokemus on se, että muodostuu, varsinkin jos on joku erottava tekijä esim lapsi tai ikä, helposti jää ulkopuolelle. Mulla meni yli puoli vuotta, että sain ketään kaveria. Nytkään ei kovin montaa ole, oon kolmatta vuotta. Mut toisaalta, niillä on kaikilla niin erilainen elämäntilanne.

 

["vieras"]

On mahdollisuuksia "päästä porukkaan" eli löytää kavereita. Tosin se kyllä useimmiten edellyttää sitä, että opiskelijaporukoissa pitäisi ainakin silloin tällöin olla kouluajan ulkopuolellakin, eli käytännössä jossain bileissä, tapahtumissa jne. Fuksiaisia ei kannata missata, sillä silloin se oma vuosikurssi tulee useimmille tutuksi.

 

["vieras"]

On mahdollisuuksia. Kunhan ryhmätyöt alkavat, niin varmasti pääset mukaan porukoihin.

 

[Björn]

Kai se on joku luonnon laki, etteivät jotkut ystävysty kenenkään kanssa. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia kaverisuhteiden kanssa. Senkus menee vaan mukaan.

 

["huoh"]

[QUOTE="vieras";28938063]On mahdollisuuksia "päästä porukkaan" eli löytää kavereita. Tosin se kyllä useimmiten edellyttää sitä, että opiskelijaporukoissa pitäisi ainakin silloin tällöin olla kouluajan ulkopuolellakin, eli käytännössä jossain bileissä, tapahtumissa jne. Fuksiaisia ei kannata missata, sillä silloin se oma vuosikurssi tulee useimmille tutuksi.[/QUOTE]

AMK:ssa fuksiaiset? Voi hyvää päivää...

 

[kepsis]

Siellä ollaan opiskelemassa. Jos ihmisiä ei kiinnosta tutustua, eikä sinua kiinnosta nähdä vaivaa asian eteen, niin keskityppä siihen opiskeluun sitten.

Ystävällinen asenne, puheliaisuus ja reippaus ei koskaan ole haitaksi kaverien tekemisessä.

 

["Anne"]

Tuskin on kiinni baari-illoista ja lapsesta. Ikä tietty voi vaikuttaa jos on tosi vanha. Itse olen vähän alle 10vuotta nuorimpia vanhempi, minulla on lapsi enkä juurikaan mihinkään illanistujaisiin ole lähtenyt. Kaiken lisäksi asun eri paikkakunnallakin. Hyvin on kavereita luokassa kenen kanssa voi mennä syömään tai jutella tuntien lomassa ja facebook-kavereina.

 

[purjosipuli]

Ne on ne bileet. Mä pääsin mukaan tokana vuonna kun lähdin niihin baarikuvioihin mukaan. Muuten sai olla aikalailla siinä omassa pienessä porukassaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="huoh";28938069]AMK:ssa fuksiaiset? Voi hyvää päivää...[/QUOTE]

?? Siis hä? Tottakai on fuksiaiset. Millä planeetalla sie elät? Ilmeisesti sulla puuttuu korkeakoulututkinto. Aloitin aikoinani lukemaan restonomiksi ja oli fuksiaiset. Ei ollut mun juttu, joten lähdin lukemaan tradenomiksi ja oli fuksiaiset. Traden paperien jälkeen lähdin Helsingin Kauppakorkeaan ja oli fuksiaiset. Kyllä ne vaan kuuluu asiaan.

 

[kaveriporukan suosituin]

Kai se on joku luonnon laki, etteivät jotkut ystävysty kenenkään kanssa. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia kaverisuhteiden kanssa. Senkus menee vaan mukaan.

no sehän kiva että ei ole ollut ongelmaa, tuskin tuo komentti lohduttaa aloittajaa..

 

[qwertyui]

[QUOTE="vieras";28938064]On mahdollisuuksia. Kunhan ryhmätyöt alkavat, niin varmasti pääset mukaan porukoihin.[/QUOTE]

Hah, mä en päässyt edes siinä vaiheessa. Siis mua ei yksinkertaisesti otettu mukaan ryhmiin. Mutta tilanne oli tai on varmaan vieläkin sellainen, että kaikki eivät edes vastaa tervehdykseeni.

Toisaalta ei kyllä jaksa enää kiinnostaa, olen kohtelias ja ystävällinen ja teen omat hommani. Jos se jää siitä kiinni, että en käy baareissa ja harrastan eri juttuja, niin pärjään kyllä ihan hyvin itsekseni. Saisivat vaan siellä tajuta senkin, että pitää antaa mahdollisuus työskennellä yksinkin, eikä väkisin vääntää niitä ryhmätöitä.

 

[qwertyui]

Hah, mä en päässyt edes siinä vaiheessa. Siis mua ei yksinkertaisesti otettu mukaan ryhmiin. Mutta tilanne oli tai on varmaan vieläkin sellainen, että kaikki eivät edes vastaa tervehdykseeni.

Toisaalta ei kyllä jaksa enää kiinnostaa, olen kohtelias ja ystävällinen ja teen omat hommani. Jos se jää siitä kiinni, että en käy baareissa ja harrastan eri juttuja, niin pärjään kyllä ihan hyvin itsekseni. Saisivat vaan siellä tajuta senkin, että pitää antaa mahdollisuus työskennellä yksinkin, eikä väkisin vääntää niitä ryhmätöitä.

Sen verran jatkan vielä, että muissa opinnoissa olen kyllä saanut ystäviä, samoin kuin töissäni ja harrastuksissani. Juuri tässä AMKin ryhmässä en näköjään sovi sitten joukkoon lainkaan, kaikkia syitä en edes tiedä. Enkä väitä olevani mikään syytön uhrikaan, kyllä mulla itsellänikin lopahti ekan vuoden jälkeen kiinnostus tervehtiä tai yrittää.

 

["huolissaan"]

Ekan päivän kuljin laput silmillä ja keskityin siihen infotulvaan mitä tuutorit antoivat. Sitten kun rupesin tekemään tuttavuuutta ryhmäläisten kanssa, niin tuntui siltä kuin kaikilla olisi jo joku. Juttelen kyl paljon ja istun esim bussissa viereen, mutta tuntuu todella väkinäiseltä. Ja joo totta, opiskelemaahan sinne mennään.. mutta olisi se opiskelukin mukavampaa, kun olisi joku jonka kanssa jakaa kokemuksia tunneista/tehtävistä tai yhdessä tauolla kahvilla jne. Kai se täytyy asennoitua siihen ettei niitä samanhenkisiä kavereita välttämättä löydy koko opiskeluaikana. Lukiossa ja ammattikoulussa mulla ei ollut mitään ongelmia löytää ystäviä, monet niistä jäivät jäädäkseen.

 

[,,,]

Minä oon opiskellut sillä asenteella että en ole tullut tänne kaveeraamaan. Olen kyllä kavereita saanut. Sinne joukkoon vaan mukaan! Tsemppiä sulle! Meet vaan kahvipöytään mukaan
tms.

Ja mulla on lapsi ja en oo ainoo.

 

[satutytti]

Mullakaan ei oo koskaan ollu ongelmia löytää kavereita ja kaikissa paikoissa niitä on löytyny, mutta sitten kun opiskelin viimeisessä paikassa ammattikoulussa niin jotenkin jäin porukan ulkopuolelle. Ei ollu oikein ketään samanhenkistä tai en tiedä, kyllähän sitä jutteli, mutta ei tullu kenenkään kans läheiseks ja ryhmätyöt oli ahdistavia kun aina jäi yksin ja opettajat ei millään sitä ymmärtäny ettei porukkaan mahtunu... Myös tuon jälkeen kaikissa työpaikoissa ym missä ollut niin on heti saanut kavereita ja ystäviä ja päässyt mukaan. En tiedä mikä tuossa koulussa sitten oli, että olinko vaan niin erilainen sitten muihin verrattuna.