S
skyss
Vieras
Monta vuotta sitten kokeilin yhtä koulutusta, mutta siitä ei tullut mitään, kun minulla ei ole oikein yhtään itsekuria. Varsinainen koulussa olo ja asioiden tekeminen siellä kyllä onnistui, kun vieressä oli koko ajan samaa tekeviä muita ihmisiä, mutta sitten kun olisi pitänyt tehdä jotain yksin ja itsenäisesti, niin mistään ei tullut mitään. Tulos: kolme vuotta ja nolla opintopistettä.
Sitten rupesin tekemään töitä, sen verran kun niitä nyt ammattia vailla olevalle löytyy (mikä ei useinkaan ole kovin paljon). Ihmiset puhuivat ammatin hankkimisen tärkeydestä ja itsekin rupesin vakavasti sitä miettimään lopulta. Tietäisin nyt, mihin kouluun hakeakin, mutta viime aikoina on tullut mieleen, että kannattaakohan se kuitenkaan? Olen aika varma siitä, että en pysty mihinkään itsenäiseen opiskeluun (kun kotonakin siivous-, ruoanlaitto ym. on hyvin vaikeaa), ja sellaista koulutusta ei kyllä olekaan, missä ei pitäisi opiskella itsenäisesti. Jos ryhdyn opiskelijaksi, niin se tietää myös tulotason romahdusta ja epäilemättä takaisinmaksettavia tukia, kun ei ole pystynytkään opiskelemaan.
Toisaalta harmittaisi jäädä loppuiäkseen tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa ilman ammattia (satunnaisten matalapalkkatöiden varaan), mutta minkäs teet... Masentunut en lääkärinkään mukaan ole, jos joku sitä ihmettelee.
Sitten rupesin tekemään töitä, sen verran kun niitä nyt ammattia vailla olevalle löytyy (mikä ei useinkaan ole kovin paljon). Ihmiset puhuivat ammatin hankkimisen tärkeydestä ja itsekin rupesin vakavasti sitä miettimään lopulta. Tietäisin nyt, mihin kouluun hakeakin, mutta viime aikoina on tullut mieleen, että kannattaakohan se kuitenkaan? Olen aika varma siitä, että en pysty mihinkään itsenäiseen opiskeluun (kun kotonakin siivous-, ruoanlaitto ym. on hyvin vaikeaa), ja sellaista koulutusta ei kyllä olekaan, missä ei pitäisi opiskella itsenäisesti. Jos ryhdyn opiskelijaksi, niin se tietää myös tulotason romahdusta ja epäilemättä takaisinmaksettavia tukia, kun ei ole pystynytkään opiskelemaan.
Toisaalta harmittaisi jäädä loppuiäkseen tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa ilman ammattia (satunnaisten matalapalkkatöiden varaan), mutta minkäs teet... Masentunut en lääkärinkään mukaan ole, jos joku sitä ihmettelee.
