annoin kihlasormuksen miehelle.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuskainen :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuskainen :(

Vieras
nyt kauhealla raivolla siivoa, kuuntelen musiikkia lähes täysillä ja kyyneleet valuu poskille..

meillä on viimeinen vuosi mennyt niin, että viikossa on ehkä 2 sellaista hyvää päivää jotka sitten tuntuukin ihan äärettömän ihanilta. sit ne loput 5 meneekin päin helvettiä, mies käy kotona paskalla ja syömässä ja telkkaria katsomassa.
tänään sitten tein tasajaon ja kirjoitin toiseen pyykkikoriin miehen nimen ja toiseen omani ja lapsen, saa alkaa ees pyykkään pyykkinsä sit ite jos ei mitää muuta voi kotona tehdä.

tilanne sit kärjisty ja tuli sanomista raha-asioista ja kaikesta ja mä vaan sain sellaisen hysteerisen itkukohtauksen, tärisin ja vapisin ja itkin äänekkäästi, jalat petti alta ja sit ulvoinkin lähes tunnin keittiön lattialla kippurassa.
pelästyin itse reaktiotani aivan hillittömästi, mies vaan sano et älä ny poraa siinä, et kaikki on ok. vittu kun mikään ei ole ok, se ei huomioi mua, se ei tee mun kans mitään ja se ei oo mun kans. se on torjunut mun seksiyritykset hemmetti 17 kertaa putkeen, OLEN LASKENUT!!

äsken sit annoin sille sormuksen ja sanoin, et mä en jaksa enää.
mies lähti (en tiedä minne) ja mä jäin kotiin.
tärisen edelleen ja koskaan ei ole ollut näin sekava olo.

niin ja lapsi ei ole kotona eikä joudu seuraamaan tällaisia välikohtauksia sivusta!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Minkä ikäinen lapsi teillä on?

no sekin vielä kun ei ole meidän yhteinen lapsi.
lapsi on 4v ja me ollaan tän nykyisen kanssa oltu yhdessä melkein 4v..

mut on vaan leimattu ikuiseksi suhde-epäonnistujaksi, mua varten ei ole ketään ja kerta kerran jälkeen saan pettyä ja kaikki muuttuu paskaksi mihin kosken.
 
:hug: Ei tuossa tunnu olevan enää parisuhteelle edellytyksiä :( Missä lie miskin luuhaa, kun on noin paljon pois kotoa... Älä enää kiduta itteäs vaan lähde ennenkun siulla on itsetunto aivan kadoksissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskainen :(:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Minkä ikäinen lapsi teillä on?

no sekin vielä kun ei ole meidän yhteinen lapsi.
lapsi on 4v ja me ollaan tän nykyisen kanssa oltu yhdessä melkein 4v..

mut on vaan leimattu ikuiseksi suhde-epäonnistujaksi, mua varten ei ole ketään ja kerta kerran jälkeen saan pettyä ja kaikki muuttuu paskaksi mihin kosken.

Sanoisin kuitenkin teidän lapseksi, koska mies ollut kuvioissa lähes (?) koko lapsen elämän ajan.

Kerroppa millä lailla teidän elämä on helvettiä? Juoko mies, lyökö? Huudatteko toisillenne koko ajan? Vai mitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Kuis kauan on tuota alamäkeä jatkunu?

kuten jo sanoin, niin viimeinen vuosi on ollut aika ailahtelevaista aikaa, mutta reilusti päin persettä on nyt menny tän vuoden puolella... eli muutaman kuukauden. meillä on kamalasti kaikkea nyt, opiskeluita, muuttoa, töitä, epävarmuutta töistä, auto hajos yms stressitekijöitä, mutta silti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tuskainen :(:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Minkä ikäinen lapsi teillä on?

no sekin vielä kun ei ole meidän yhteinen lapsi.
lapsi on 4v ja me ollaan tän nykyisen kanssa oltu yhdessä melkein 4v..

mut on vaan leimattu ikuiseksi suhde-epäonnistujaksi, mua varten ei ole ketään ja kerta kerran jälkeen saan pettyä ja kaikki muuttuu paskaksi mihin kosken.

Sanoisin kuitenkin teidän lapseksi, koska mies ollut kuvioissa lähes (?) koko lapsen elämän ajan.

Kerroppa millä lailla teidän elämä on helvettiä? Juoko mies, lyökö? Huudatteko toisillenne koko ajan? Vai mitä?

mies ei lyö, eikä juo. me vaan riidellään koko ajan eikä osata keskustella, kaikki mun keskusteluyritykset menee siihen et mies väittää et syyttelen sitä ja sit on taas riita päällä. mihinkään parisuhdeterapiaan se ei suostu ja on niin ahdistunut olo... kuitenkin mies sanoo rakastavansa eikä halua erota, mut ei osaa vastata kysymykseeni, et mitä järkee on jatkaa jos ei muutosta tule..
 
No sitten en kyllä heti eroamaan neuvois jos muutama kuukausi menny huonommin. Varsinkin jos niitä stressitekijöitä on samaan syssyyn tullut. Oletko yrittänyt jutella miehelle asiasta kunnolla? Siis ilman, että lapsi on siinä tai muuta eli ihan rauhassa?
 
Oletko siis yrittänyt puhua ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn? Usein kun itsellä on hermo tiukilla niin tulee aloitettua se juttelu siihen äänensävyyn, että se koetaan uhkaavaksi/syyttäväksi. Jos olet useasti yrittänyt näin eikä mies puhu/tahdo terapiaan niin ei siinä sitten varmaan juuri ole mitään tehtävissä kuin ehdotta eroa. Luulisi miehen ymmärtävän tilanteen vakavuuden viimeistään sitten kun olet lapsen kanssa muuttamassa pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Oletko yrittänyt jutella miehelle asiasta kunnolla? Siis ilman, että lapsi on siinä tai muuta eli ihan rauhassa?

tottakai ja monta kertaa. lapsi on isällään jokatoisen viikonlopun ja meillä olis paljon kahdenkeskistä aikaa jolloin vois jutella, käydä leffassa, mennä ulos syömään, viettää päivä sängyssä, tehdä yhdessä ruokaa, käydä lenkillä....
mut eipä mies halua tehdä mun kaa noita, aina vastaus on et "mmhh, en ny tiedä.. ei jaksa..." tms.
ja sit se väittää et vaadin kuuta taivaalta :O

mä en vaan jaksa ja jotenkin toi tän päivän itkukohtaus pelästytti ja pysäytti mut, mikä mun on?! onko mulla todella noin paha olla?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskainen :(:
mies ei lyö, eikä juo. me vaan riidellään koko ajan eikä osata keskustella, kaikki mun keskusteluyritykset menee siihen et mies väittää et syyttelen sitä ja sit on taas riita päällä. mihinkään parisuhdeterapiaan se ei suostu ja on niin ahdistunut olo... kuitenkin mies sanoo rakastavansa eikä halua erota, mut ei osaa vastata kysymykseeni, et mitä järkee on jatkaa jos ei muutosta tule..

Ok. Eli periaatteessa ihan hyvä mies, mutta teillä on jostain syystä mennyt sukset ristiin.

Kannattaisi varmaan pitää pieni tauko siinä keskustelun yrittämisessä. Meillä ainakin mies on semmoinen, että jos alan jotain asiaa jankata, on vaikutus päinvastainen kuin mitä toivoin. Ja voihan olla, ettei miehen mielestä teillä ole mitään sen kummempaa, eikä ymmärrä miksi alat yhtäkkiä puhua parisuhdeterapiasta. Eikä nuo miehet muutenkaan kovin mielellään henkeviä keskustele, tuntuvat olevan sitä mieltä, että tässähän mä olen eikö se riitä.

Ihan varmasti pääsette ylös tuosta, jos vain halua löytyy. Saisitteko järjestettyä kahdenkeskistä aikaa, vaikka muualla kuin kotona? Ihan ilman mitään paineita puhumisesta tms. Olisitte vaan yhdessä. Jos sen miehenkin kanssa olisi helpompi sitten keskustella, rauhassa. Kannattaa välttää "kun sä et koskaan" -tyyppistä keskustelua, se vie taas miehen halut kuunnella sua yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskainen :(:
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Oletko yrittänyt jutella miehelle asiasta kunnolla? Siis ilman, että lapsi on siinä tai muuta eli ihan rauhassa?

tottakai ja monta kertaa. lapsi on isällään jokatoisen viikonlopun ja meillä olis paljon kahdenkeskistä aikaa jolloin vois jutella, käydä leffassa, mennä ulos syömään, viettää päivä sängyssä, tehdä yhdessä ruokaa, käydä lenkillä....
mut eipä mies halua tehdä mun kaa noita, aina vastaus on et "mmhh, en ny tiedä.. ei jaksa..." tms.
ja sit se väittää et vaadin kuuta taivaalta :O

mä en vaan jaksa ja jotenkin toi tän päivän itkukohtaus pelästytti ja pysäytti mut, mikä mun on?! onko mulla todella noin paha olla?!

Onko mies masentunut? Tai pettääkö hän sinua? Jotenkin outoa tuo sen käytös. Jos kerta sinua rakastaa niin luulis että haluais tehdä sun kanssa juttuja yhdessä yms.

 
ei varmasti petä.. siitä olen 100% varma. ja tiedän kyllä missä aikansa viettää ja on ihan hyvä syy josta vaan marmatan liikaa, mutta jos se edes joskus olis mun kanssa... en ymmärrä, se on selkeesti kyllästynyt muhun. mä kävin jopa parturissa, hankin uusia vaatteita, tein herkkuruokia, hieroin sen hartioita jne ja silti se ei halua mua. en minä tajua.
olkoon ilman sitten, en jaksa enää tätä yksipuolista panostamista ja yrittämistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Onko mies masentunut? Tai pettääkö hän sinua? Jotenkin outoa tuo sen käytös. Jos kerta sinua rakastaa niin luulis että haluais tehdä sun kanssa juttuja yhdessä yms.

Ei ole mun mielestä outoa, meillä on ihan hiljattain ollut sama tilanne. Minä nalkutin, mies vetäytyi kuoreensa eikä halunnut lopulta enää olla mun seurassa, kun tiesi että alan aina jauhaa samoja asioita. Menimme nukkumaankin aina eri aikaan, jälkeenpäin mies sanoi, että sai aina iltaisin rentoutua yksin telkkaria katsellessaan.
Ja siltikin mies mua rakastaa, meillä oli vaan vaikea vaihe. Nyt elämä on normaalissa uomissa, vietämme aikaa yhdessä ja mies jopa keskustelee kanssani nykyisin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Onko mies masentunut? Tai pettääkö hän sinua? Jotenkin outoa tuo sen käytös. Jos kerta sinua rakastaa niin luulis että haluais tehdä sun kanssa juttuja yhdessä yms.

Ei ole mun mielestä outoa, meillä on ihan hiljattain ollut sama tilanne. Minä nalkutin, mies vetäytyi kuoreensa eikä halunnut lopulta enää olla mun seurassa, kun tiesi että alan aina jauhaa samoja asioita. Menimme nukkumaankin aina eri aikaan, jälkeenpäin mies sanoi, että sai aina iltaisin rentoutua yksin telkkaria katsellessaan.
Ja siltikin mies mua rakastaa, meillä oli vaan vaikea vaihe. Nyt elämä on normaalissa uomissa, vietämme aikaa yhdessä ja mies jopa keskustelee kanssani nykyisin :)

Niin no, mikä nyt on kellekin outoa käsitystä, kyllä musta olis tosi outoa jos mun mies käyttäytyis noin, ja epäilisin kyllä että jotain olis pahasti vialla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskainen :(:
ei varmasti petä.. siitä olen 100% varma. ja tiedän kyllä missä aikansa viettää ja on ihan hyvä syy josta vaan marmatan liikaa, mutta jos se edes joskus olis mun kanssa... en ymmärrä, se on selkeesti kyllästynyt muhun. mä kävin jopa parturissa, hankin uusia vaatteita, tein herkkuruokia, hieroin sen hartioita jne ja silti se ei halua mua. en minä tajua.
olkoon ilman sitten, en jaksa enää tätä yksipuolista panostamista ja yrittämistä.

Koita vaan vielä jaksaa. Tiedätkö, mulla oli aivan samat ajatukset muutama kuukausi sitten. Juuri tuo, että mä vaan yksin yritän. Ja että mies on kyllästynyt muhun. Kyse olikin siitä, että mies oli kyllästynyt jatkuvaan valitukseeni.

Jos elämä on ollut riitelyä jo muutaman kuukauden, ei se ihan hetkessä onnelliseksi muutu. Sen eteen pitää tehdä töitä. Jospa aloitat ihan yksin sen työn tekemisen, varmasti saat vastakaikua jossain vaiheessa mieheltäsi. Hänkin huomaa, että elämä olisi paljon mukavampaa kun asiat on selvitetty eikä tarvitse riidellä.
 
Lopeta yrittäminen, älä sinäkään jaksa kiinnittää mieheesi mitään huomiota.. pese vain ne omat pyykkisi, laita ruokaa sulle ja lapsellesi (jos hän ihmettelee että missäs mun ruoka ) niin sanot: Oho, emmä huomannu sua ollenkaan, tee ite jotain..
Ja keksi itsellesi jotain hauskaa tekemistä jossa keskityt vaan itseesi ja sun hyvinvointiin.. Mene bilettään kavereiden kanssa, tai viettää tyttöjen iltaa saunoen ja kasvonaamioita laittaen yms.

Kun mies huomaa että sullakin oma elämä ja et ole niin "riippuvainen" hänestä niin hällä saattaa mielenkiinto suhun herätä taas.. alkaa näkemään sut seksikkäästi itsekkäänä naisena.. eikä vain jäkättävänä ja ruinaavana kotiäitinä!

 

Yhteistyössä