Anopin jatkuvaa syyllistäminen on rasittavaa...

["vieras"]

Mies 40v, minä 36, meillä kolme lasta. Alusta alkaen anoppi syyllistii minua miehen alkoholinkäytöstä, vaikka ukko ennen kun tutustuttiin. Ja tosi asia on se, että kun alettiin seurustelemaan niin alkoholin käyttö väheni.

Pari vuotta sitten sattui onnettomuus, jossa mies melkein kuoli. Oli kavereiden kanssa ja aamupäivästä tuli vaan sairaalasta soitto. Tästä lähtien jos/kun mies on menossa kaveiden luokse n 2-3 kertaa vuodessa niin anoppi jaksaa muistuttaa siitä mitä melkein tapahtui. Aina perään on lisäänyt, että jos miehelle tapahtuu jotakin niin se on minun syytäni kun päästin hänet.

Tänään, 1 kertaa tänä vuonna, mies meni kaveriporukalla saunaan. Anoppi sai tietää ja taas ne soitot ja syyllistäminen. Sanoin miehelle suoraan, että puhuisi oman äitinsä kanssa, koska tämä on sairasta. Kyllä hän puhui ja sanoi hänelle, ettei ole vauva, jota täytyy vahtia vuorokauden ympäri.

Vähän aikaa sitten anoppi lähetti viestin, jossa kysyi jokos mies kotiutui ja olenko soittanut hänelle. Laitoi viestiin myös senkin, että taas aiheutin riidan niiden välillä. En vastannut viestiin.

Tämä ja muut asiat johon hän syyllistää minua jatkuvasti on todella rasittavaa. Ennen kun mies lähti, sanoin että haluaisin keskustella vakavasti hänen kanssa tästä.

En vaan jaksaa enää.

 

["jojo"]

Mun anoppini jaksoi aikoinaan myös paasata ja kauhistella minulle, että päästänkö minä tosiaan miehen kaveriporukassa baariin/miksen estänyt sitä/aionko estää sen/kai mä nyt voin asialle edes jotain/kunpa se ei menisi/onkohan sen nyt pakko mennä?

Jossain vaiheessa kypsähdin ja sanoin suoraan, että anopin sopii ihan itse yrittää estää poikaansa menemästä menojaan, mutta minä en ala sanansaattajaksi. Etenkin siksi, koska anopin tarkoitus oli, että minä olisin muotoillut asian niin, että MINÄ en tykkää miehen menoista, enkä siis olisi saanut kertoa, että toive olikin äitinsä esittämä.

 

[a.p.]

Sanoin miehelle, että tämä on sairasta. Ollaan aikuisia ja tehdään omia päätöksiä. Siinähän se onkin vielä ongelmana kun mies sanoo vastaan äidilleen niin MINÄ olen syyllinen kun poika puhuu epäkohteliaasti..

 

["jojo"]

Ei tuohon auta kai muu kuin se, että sekä sinä että miehesi teette asian selväksi anopille. Aikaa se ottaa ja anoppi luultavasti kokeilee lukuisia kertoja rintaman pitävyyttä. Meillä tapahtui jonkinnäköinen käännekohta, kun sanoin anopille, että ellei mieheni ole tekemässä jotakin aivan järjettömän typerää, olen tilanteessa kuin tilanteessa hänen puolellaan. Ihan vain siksi, että olemme puolisot ja asumme samaa taloutta ja siihen nähden kaikki muut ovat ulkopuolisia. Mies taas piti puoliani napakasti joskus, kun anoppi yritti kävellä ylitse, jolloin sitten kävi pikkuhiljaa selväksi, että miehenkään kautta ei pääse porautumaan asioihimme.

 

[a.p.]

Keskustelin miehen kanssa päivällä tästä ja sanoin etten vaan jaksaa tätä p...skaa enää. Sanoin hänelle, että hän keskustelisi äitinsä kanssa tai voi muuttaa hänen luokse asumaan niin ehkä toi syyllistäminen loppuu.
Päivällä käytiin myös anopillassa ja mies oli toodella vihainen. Ilmoitti suoraan äidille, jos ei lopeta ton p..skan niin yhteydenpito loppuu.