Anopin kans välit poikki

["ilona"]

Kaipaisin kokemuksia miten olette saaneet arjen rullaamaan kun teillä on mennyt anopin (tai jonkun muun yhtä lähisukulaisen) kans välit poikki. Tilanne on semmonen et vuosia jatkuneen anopin kiusaamisen päätteeksi meillä oli iso riita ja nyt välit totaalisesti poikki ilman sovinnon mahdollisuutta. Niin pahoja asioita on minulle ja perheelleni sanonut ja tehnyt.
Miten teillä on sujuneet juhlapyhät, entä muuten lapsen näkemiset ym? Onko anoppi alkanut mustamaalaamaan sinua miehellesi tai lapsellesi ja miten siitä olet selvinnyt? Mihin suuntaan parisuhteesi on kehittynyt (mieheni on todella puun ja kuoren välissä)? Itseäni harmittaa hirveästi etten pystynyt tarjoamaan lapselleni ehjää lähisukua mutta minkäs teet, ei sitä loputtomasti jaksa pitää kulissia yllä...

 

[en ymmärrä]

No meillä on kanssa lasten isovanhempien kanssa välit poikki (omat vanhempani), mutta ei siinä mitään ongelmaa ole. Kun välit on poikki ne on poikki. Mitkä "juhlapyhät ja lapsen näkemiset"? Me vietämme juhlia omalla tahollamme, he omallaan. Lapsiakaan eivät tapaa, kun ovat vmäisiä juoppoja.

Miten niin miehesi on "puun ja kuoren välissä"? Kai hän voi sitten halutessaan olla äitiinsä yhteydessä ja vaikka käydä siellä lapsensa kanssa? Mikä ongelma siinä on? Tai jos välit ovat tosi tulehtuneet, totta kai mies valitsee ennemmin puolisonsa kuin oman äitinsä, vai?

Ylipäätään ihmiset tuntuvat ihan liikaa hampaat irvessä esittävän sukulaisrakkautta sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät sitä selvästi ansaitse. Mitä sitä teeskentelemään.

 

[-]

[QUOTE="ilona";25163872]Onko anoppi alkanut mustamaalaamaan sinua miehellesi tai lapsellesi ja miten siitä olet selvinnyt? Mihin suuntaan parisuhteesi on kehittynyt (mieheni on todella puun ja kuoren välissä)? [/QUOTE]

Sulla on todella alhainen luottamus mieheesi. Jos anoppi on kerran sanonut pahojaan koko teidän perheen suuntaan, kai miehesi tehtävä nyt on puolustaa sinua ja perhettään. Onko hän joku äitinsä tossukka. Jos parisuhde on sillä tolalla, että pahansuopa anoppi pystyy sen särkemään, anna sellaisen miehen mennäkin sinne äitinsä luokse.

Ja jos anoppi on pahansuopa törkyturpa, joka mustamaalaa ihmisiä näiden selän takana, en koskaan lapsiani hänen lähelleen uskoisi.

 

["ilona"]

Sepä tästä ongelman tekee kun anoppi on erittäin taitava manipuloimaan ihmisiä ja esittämään toisille täydellistä ihmistä ja toisille on sit ite piru. Ja mun mies on nyt tavallaan puun ja kuoren välissä kun ei oikein tiedä mitä uskoo. Tätä on vähän vaikkee selittää mut sellaset jotka on ollu narsistin kans tekemisissä tietää varmaan mitä tarkotan. Ja olen kyllä jo senkin mahdollisuuden ottanut huomioon et meille ero tulee jos mies menee äitinsä puolelle ja olen sen myös miehelleni sanonut. Sen vain on vaikee nähdä oman äitinsä pahuutta ulkopuolisen silmin kun siihen on tottunut lapsuudesta asti ja tottunut pitämään sitä normina. Mieheni siis käyttää edelleen lastamme mummolassa ja tarkennan et välit on poikki nimenomaan minun ja minun lapsuuden perheeni kanssa, anoppi ei ole sulattanut sukuani missään vaiheessa. Mieheni välit sukuuni on ok.

 

[Sapfo]

[QUOTE="ilona";25164038]Sepä tästä ongelman tekee kun anoppi on erittäin taitava manipuloimaan ihmisiä ja esittämään toisille täydellistä ihmistä ja toisille on sit ite piru. Ja mun mies on nyt tavallaan puun ja kuoren välissä kun ei oikein tiedä mitä uskoo. Tätä on vähän vaikkee selittää mut sellaset jotka on ollu narsistin kans tekemisissä tietää varmaan mitä tarkotan. Ja olen kyllä jo senkin mahdollisuuden ottanut huomioon et meille ero tulee jos mies menee äitinsä puolelle ja olen sen myös miehelleni sanonut. Sen vain on vaikee nähdä oman äitinsä pahuutta ulkopuolisen silmin kun siihen on tottunut lapsuudesta asti ja tottunut pitämään sitä normina. Mieheni siis käyttää edelleen lastamme mummolassa ja tarkennan et välit on poikki nimenomaan minun ja minun lapsuuden perheeni kanssa, anoppi ei ole sulattanut sukuani missään vaiheessa. Mieheni välit sukuuni on ok.[/QUOTE]

Ei pahuuteen voi tottua jos se oikeasti on sellaista. Sen sijaan jos tarkoitit manipulointia niin siihen voi tottua tai olla edes huomaamatta.

 

["marilee"]

Jos mun mies edes harkitsisi asettua äitinsä puolelle mua vastaan,niin olisi pariterapian paikka. Tai eron. Mutta toistaiseki konfliktissa ollaan pidetty yhtä aina, niinkuin puolisoiden kuuluukin.

Toisekseen,en antaisi lasten tavata myrkyllistä narsistiämmää vaikka kuinka olisi mummo.

 

["voi"]

Ai miehesi ei tiedä mitä uskoa... onpa lojaalia! Ihan ensiksi kyllä suosittelisin selvittämään tän tilanteen yksiselitteisesti miehesi kanssa. Ei hän voi kumarrella molempiin suuntiin. Laatikaa selvät pelisäännöt jo ihan lastennekin takia! Älä alistu, äläkä anna miehesikään alistua.

 

[Sapfo]

[QUOTE="voi";25164145]Ai miehesi ei tiedä mitä uskoa... onpa lojaalia! Ihan ensiksi kyllä suosittelisin selvittämään tän tilanteen yksiselitteisesti miehesi kanssa. Ei hän voi kumarrella molempiin suuntiin. Laatikaa selvät pelisäännöt jo ihan lastennekin takia! Älä alistu, äläkä anna miehesikään alistua.[/QUOTE]

Jos kyse on narsistista anopin kohdalla niin hehän ovat tunnetusti erittäin taitavia ihmisten manipuloijia ja kaksinaamaisuuden kuninkaita.

Sen sijaan jos anoppi on soimannut sinua miehen kuullen niin musta se on ihan selvä että mies seisoo ap puolella jos mies on.

 

["ilona"]

Kai tässä pitää vaan mieheni kanssa keskustella, hän vain on lapsesta asti oppinut luovimaan äitinsä ja muiden ihmisten välissä et voi olla aika vaikeeta saada asiaa selviimään... Mut niinhän se on et kun yhelle kumartaa niin toiselle pyllistää. Molempia ei voi miellyttää. Huoh. Ja kyllä olen sitä mieltä et pahuuteenkin voi tottua, tällä tarkoitan toisten ihmisten jatkuvaan haukkumista, arvostelua, valehtelemista ja manipulointia.

 

[Ajatuksia]

Minusta ainakin tuntuisi todella pahalta, jos mieheni näkisi jommankumman vanhemmistani narsistina, ja itse olisin eri mieltä asiasta. Samoin olisin kyllä varsin vihainen jos mieheni rajoittaisi lapseni oikeutta äidinpuoleisiin isovanhempiin tuon omatekoisen narsismidiagnoosin nojalla.

Ihmisellä on vain yhdet vanhemmat, ja nekin tuppaavat kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Aina vanhemmat eivät ole täydellisiä, itse asiassa varsin harvoin. Mutta silti veri on vettä sakeampaa, ja toisten ihmisten sukulaisuussiteitä pitäisi yrittää tukea, vaikka itse ei millään muotoa voisi väleissä ollakaan.

 

["ilona"]

En minä tässä ole miestäni pakottamassakaan katkaisemaan välejä äitiinsä, sen takiahan minä olen vuosia yrittänyt väleissä olla ja paljon anopin tekemisiä olen miehelleni jättänyt kertomatta juuri sen takia että hänellä ei välit menisi äitiinsä. Ja tämän narsistidiagnoosinkin olen pitänyt ihan omana tietonani. Mietin vain sitä et voinko koskaan saadakaan miestäni ymmärtämään minua jos en kerro koko totuutta hänen äidistään.

 

["ahaa"]

Ei palvele taatusti ketään, että pimität mieheltäsi asioita. Kerro totuus, ette te muuten pääse asiassa koskaan etenemään. Ei ole sinun asiasi suojella miehesi ja äitinsä välejä salailemalla asioita.

 

["mies"]

Yleiselle tasolla voin todeta, että ei ole mitenkään itsestään selvää että miehen pitää olla riidoissa vaimonsa puolella. Kyllä niitä vikoja löytyy yhtä paljon miniöistä kuin anopeistakin. Te jotka täällä edustatte minijänäkökulmaa ette pysty suhtautumaan tilanteeseen objektiivisesti.

Moni nainen saa hormonihuuruissaan omituisia kohtauksia sivulaseen puolikkaistakin, keksii itse rivien välistä omia tulkintojaan ja kehittää olemattomia riitoja turhista. Silti tällainen nainen voi kokonaisuutena olla ihan kelpo vaimo, äiti tai anoppi. Ongelmia syntyy yleensä silloin, kun kaksi tällaista yliherkkää kuvittelijaa kohtaa, eikä kumpikaan osaa joustaa ajoissa. Tällöin aikuiset ihmiset saavat selvitellä välinsä keskenään, ei ole aviomiehen tai pojan velvollisuus toimia minään valtakunnan sovittelijana, puolen valitsemisesta puhumattakaan.

 

["ilona"]

Niin kai se on... Nostettava kissa pöydälle ja katottava miten sitten käy...

 

[Sapfo]

[QUOTE="mies";25164334]Yleiselle tasolla voin todeta, että ei ole mitenkään itsestään selvää että miehen pitää olla riidoissa vaimonsa puolella. Kyllä niitä vikoja löytyy yhtä paljon miniöistä kuin anopeistakin. Te jotka täällä edustatte minijänäkökulmaa ette pysty suhtautumaan tilanteeseen objektiivisesti.

Moni nainen saa hormonihuuruissaan omituisia kohtauksia sivulaseen puolikkaistakin, keksii itse rivien välistä omia tulkintojaan ja kehittää olemattomia riitoja turhista. Silti tällainen nainen voi kokonaisuutena olla ihan kelpo vaimo, äiti tai anoppi. Ongelmia syntyy yleensä silloin, kun kaksi tällaista yliherkkää kuvittelijaa kohtaa, eikä kumpikaan osaa joustaa ajoissa. Tällöin aikuiset ihmiset saavat selvitellä välinsä keskenään, ei ole aviomiehen tai pojan velvollisuus toimia minään valtakunnan sovittelijana, puolen valitsemisesta puhumattakaan.[/QUOTE]

Tässä oli kyllä paljon ajatusta josta tunnistin myös itseäni.

Toisaalta emme tiedä millainen ap tilanne oikeasti on. Voihan anoppi olla juuri sellainen hirviö kuin ap kirjoittaa. En usko että helposti hänkään olisi laittamassa välejä poikki, siis hepposin perustein, kun kerran kantaa huolta kuitenkin jatkosta.

 

[meillä]

päinvastainen tilanne. Mulla on kokonaan välit poikki ja lapset eivät tiedä mitään isovanhemmistaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="ilona";25164189]Kai tässä pitää vaan mieheni kanssa keskustella, hän vain on lapsesta asti oppinut luovimaan äitinsä ja muiden ihmisten välissä et voi olla aika vaikeeta saada asiaa selviimään... Mut niinhän se on et kun yhelle kumartaa niin toiselle pyllistää. Molempia ei voi miellyttää. Huoh. Ja kyllä olen sitä mieltä et pahuuteenkin voi tottua, tällä tarkoitan toisten ihmisten jatkuvaan haukkumista, arvostelua, valehtelemista ja manipulointia.[/QUOTE]

Minäkin olen sitä mieltä, että valitettavasti pahuuteen voi tottua. Minun mieheni on jollain tavalla tottunut isäänsä ja sietää häntä, vaikka minä en ymmärrä miten.

Hänen isänsä on pahoinpidellyt miestä ja hänen veljeään rankasti koko heidän lapsuutensa, henkisesti ja fyysisesti. Fyysinen pahoinpitely loppui kun pojat kasvoivat fyysisesti nykyiseen kokoonsa, henkinen jatkuu yhä. Mitään hänen poikansa (tai ketään lähipiirissä) eivät osaa tehdä, kaikki valinnat ovat vääriä, muut ihmiset huonoja jne. Lehteä lukiessa hän ihmettelee ääneen miten kaikki lapset ovat läskejä ja rumia, kun häneltä on tavara kadonnut on joku sen varastanut (yleensä joku hänen lähipiiristään pääsee epäilyksen kohteeksi), tv:tä katsoessa hän arvostelee koko ajan siellä näkyviä ihmisiä ja totta kai hän on pahimman luokan rasisti. Ulkopuolisille hän on mielinkielin, kehuu ja nuoleskelee, pahuus näkyykin vain lähipiirille. Mies ja hänen veljensä inhoavat isäänsä, mutta kestävät häntä siitä huolimatta. En tiedä ovatko niin alistettuja lapsesta asti, vai onko se heidän äitinsä takia..?

Minäkin olen oikeasti ajatellut välien katkaisemista appiukkoon. Meillä on pieni lapsi, ja minä en halua appea lapseni lähelle. Toistaiseksi siedän häntä kun näemme, mutta mietin todella paljon sitä mitä teen kun lapsi kasvaa ja tajuaa koko ajan enemmän pappansa myrkyllisyyttä.

Ap:lle voimia!

 

["vieras"]

No kerro nyt ees yks esimerkki miten kohtelee/sanoo sinulle?

 

["ilona"]

Kiitos kaikille vastauksista, kaikki ovat tuoneet esille ihan asiallisia näkökulmia ja aion kyllä ajatella asiaa joka puolelta. Mieheni taakkaa en haluaisi enää lisätä ja olen tähän asti ottanut sen kannan etten anopista hirveesti negatiivista hänelle kerro vaikka kuinka olisi minua loukannut. Ja mieheni taas on ottanut sen kannan että "selvitelkää välinne keskenänne" mitä kunnioitan. Minunhan se on itse puoleni pidettävä ja niin olen nyt tehnytkin. Sen tarkempia esimerkkejä en tässä ala listaamaan mutta kaikenlaista vähättelyä, mitätöimistä ja lyttäämistä olen anopilta sietänyt vuosikaudet ja nyt viimeisimmäksi haukkui minut ja äitini puhelimessa ns. alimpaan helvettiin. Äitini hän on aiemmin haukkunut myös kasvotusten.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että mennään nyt näin, että minä ja anoppi ei olla tekemisissä, hoitakoon mies yhteydenpidon siihen suuntaan. Jos sitten myöhemmin käy ilmi että anoppi on alkanut minua mustamaalaamaan miehelleni tai lapselleni (mikä olisi hyvin hänen tapaistaan) pitää tilanne arvioida uudestaan.