M
monesti purtu
Vieras
Anopilla ärhäkkä westie joka on ärissy jo vuosia lapsille. Se tuli pentuna anopille ja meijän mukulat ei oo koskaan sitä kiusasnnu. Se on kamalan mustis vaan anopista ja sen huomiosta, siis se koira. Nyt kävi kuitenkin kerran niin että koira kulki lapsemme vierestä kun lapsi oli maassa kontillaan ja jutteli tädilleen. Aivan yhtäkkiä tämä koira ärähti likalle ja koitti näykätä likkaa poskesta. Jätettiin samana iltana likka sitten anopille ja kun menin hakemaan nti kertoi että oli mennyt papalle antamaan lääkettä leikisti ja koira oli taas koittanut purra likkaa poskesta.
Sanottiin ukon kanssa anopille et nyt meillä on mitta täys tota koiran ärisemistä lapsillemme ja varsinkin nyt kun likka ei edes millään lailla noteerannu/huomioinu/kiusannu tms sellasta koiraa vaan koira vierestä meni ja ärisi ja yritti purra. Et meijän lapset eivät enää tuu olemaan mummolassa jos se koira on siellä tai missään muussa paikassa, ellemme me ole siellä paikalla.
Anoppi tietty kovin harmissaan, mutta hänen mielestä se vaan yrittää vaan varottaa ja ei oo muuta kun yrittäny näykätä. Eikä tuo ole syy miksi niin ihana koira pitäisi lopettaa (emme ole sitä pyytäneet kylläkään).
Tätä koiraa ei ole kertaakaan komennettu kun se on ärissy/koittanu purra. Vaan sanotaan vain että nooh nooh, ei saa lempeällä äänellä. Koira kulkee joka paikkaan anopin mukana ja istuu autossakin anopin sylissä, että oikein sitä on pönkitetty siihen että se on anopin kulta ja saman arvonen.
Mä olen vaan niin kypsä tuohon selittelyyn ja koiran paapomiseen, meillä kun on koiran paikka visusti opetettu tolle omalle ronttimukselle pienestä asti ja se tietää sen. Mies on kanssa ihan helisemässä ja sanonu aina et odottaa vaan sitä hetkeä kun se on siinä vieressä ja anopin koira käyttäytyy taas noin!
Näitä ärisemisiä tapahtuu siis muillekkin mm. mummon naapurissa asuville lapsille ja meijän lasten kohalla tää ei ollu eka kerta, nyt vaan kun näin ite sen et todellakaan lapsi ei tehny muuta ku oli maassa kontillaan. Likat tietävät ettei mm. mummon syliin ole asiaa jos koira on lähettyvillä. Ja osaavat varoa, eivätkä ole silittäneet koiraa, kun me ollaan se niiltä kielletty kokonaan...
Musta vaan niin vattumainen tilanne...nytkin kun mummo lupasi ottaa likan mökille, ja toinen ihan innoissaan, mutta nyt ollaan puhuttu et se ei voi sinne lähteä. Likalle koitettu selittää et se ei oo sen vika ku se koira puree ja ärisee sille, et se on sen koiran vika. Kun tietty nyt alkanu puhututtaan se miks se ei pääse mökille ja miksi se koira puree ja miksi miksi miksi...havaitsen selvästi sitä et likka kokee et SE on syypää siihen, koska koiraa ei koskaan komenneta vaan aina joku sanoo et ÄLÄ KOSKE KOIRAAN, ÄLÄ MENE KUN KOIRA ON SIINÄ jne.
Itelläni on ollu koira lapsuudessa joka puri ja se alkoi sillä et se koira äris vaan ja sitten se alkoi puremaan et nappas kerran....lopettamispäätös oli rankka ja koiramme eli vuosia, kunnes se pureminen meni siihen että se jahtasi "kohdettaan" lopulta niin pitkään kunnes sai purtua ja KUNNOLLA. Olin mm. sairaalassa 4vrk:tta sen takia kun koiramme puri minua korvasta ja sain suoneen antibioottia ja rusto kuulemma näkyi, etteivät siksi päästäneet kotiin. Samoin käsivarressa arpi jossa ollut 5 tikkiä tämän kyseisen koiran puremisesta. Ymmärrätte varmaan miksi olen niin suojelevainen omille lapsilleni tässä asiassa.
Sanottiin ukon kanssa anopille et nyt meillä on mitta täys tota koiran ärisemistä lapsillemme ja varsinkin nyt kun likka ei edes millään lailla noteerannu/huomioinu/kiusannu tms sellasta koiraa vaan koira vierestä meni ja ärisi ja yritti purra. Et meijän lapset eivät enää tuu olemaan mummolassa jos se koira on siellä tai missään muussa paikassa, ellemme me ole siellä paikalla.
Anoppi tietty kovin harmissaan, mutta hänen mielestä se vaan yrittää vaan varottaa ja ei oo muuta kun yrittäny näykätä. Eikä tuo ole syy miksi niin ihana koira pitäisi lopettaa (emme ole sitä pyytäneet kylläkään).
Tätä koiraa ei ole kertaakaan komennettu kun se on ärissy/koittanu purra. Vaan sanotaan vain että nooh nooh, ei saa lempeällä äänellä. Koira kulkee joka paikkaan anopin mukana ja istuu autossakin anopin sylissä, että oikein sitä on pönkitetty siihen että se on anopin kulta ja saman arvonen.
Mä olen vaan niin kypsä tuohon selittelyyn ja koiran paapomiseen, meillä kun on koiran paikka visusti opetettu tolle omalle ronttimukselle pienestä asti ja se tietää sen. Mies on kanssa ihan helisemässä ja sanonu aina et odottaa vaan sitä hetkeä kun se on siinä vieressä ja anopin koira käyttäytyy taas noin!
Näitä ärisemisiä tapahtuu siis muillekkin mm. mummon naapurissa asuville lapsille ja meijän lasten kohalla tää ei ollu eka kerta, nyt vaan kun näin ite sen et todellakaan lapsi ei tehny muuta ku oli maassa kontillaan. Likat tietävät ettei mm. mummon syliin ole asiaa jos koira on lähettyvillä. Ja osaavat varoa, eivätkä ole silittäneet koiraa, kun me ollaan se niiltä kielletty kokonaan...
Musta vaan niin vattumainen tilanne...nytkin kun mummo lupasi ottaa likan mökille, ja toinen ihan innoissaan, mutta nyt ollaan puhuttu et se ei voi sinne lähteä. Likalle koitettu selittää et se ei oo sen vika ku se koira puree ja ärisee sille, et se on sen koiran vika. Kun tietty nyt alkanu puhututtaan se miks se ei pääse mökille ja miksi se koira puree ja miksi miksi miksi...havaitsen selvästi sitä et likka kokee et SE on syypää siihen, koska koiraa ei koskaan komenneta vaan aina joku sanoo et ÄLÄ KOSKE KOIRAAN, ÄLÄ MENE KUN KOIRA ON SIINÄ jne.
Itelläni on ollu koira lapsuudessa joka puri ja se alkoi sillä et se koira äris vaan ja sitten se alkoi puremaan et nappas kerran....lopettamispäätös oli rankka ja koiramme eli vuosia, kunnes se pureminen meni siihen että se jahtasi "kohdettaan" lopulta niin pitkään kunnes sai purtua ja KUNNOLLA. Olin mm. sairaalassa 4vrk:tta sen takia kun koiramme puri minua korvasta ja sain suoneen antibioottia ja rusto kuulemma näkyi, etteivät siksi päästäneet kotiin. Samoin käsivarressa arpi jossa ollut 5 tikkiä tämän kyseisen koiran puremisesta. Ymmärrätte varmaan miksi olen niin suojelevainen omille lapsilleni tässä asiassa.