Anopin neuvominen vauvanhoidossa ärsyttää

[vieras]

Tiedän, että anoppi ei tarkoita neuvomisellaan pahaa, mutta alkaa pikku hiljaa ottaa päähän.

Joka ikinen kerta nähdessämme hän huomauttaa, että vauvalla on liian vähän päällä, ei kai sitä nyt vaan kylmä. Vaikka olen kyllä pukenut vauvan lämpimästi.. 8kk vauvalle ei saa missään nimessä antaa mitään sormiruokaa, ettei hän vain tukehdu. Jne jne..

Meillä on anopin kanssa ihan ok välit, mutta jatkuvan asioihin puuttumisen takia mulla alkaa savu nousemaan kohta korvista.. Vaikka tiedänkin, että pitäisi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kiitos, että sain purkautua.

Onko kellään muulla samantyylisiä kokemuksia?

 

[vieras]

Joo hyvinkin tuttua on!! Mulla menee ainakin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Siinäpä neuvoo vieressä, mutta mä olen lapseni äiti ja mä teen niinkuin itse parhaaksi nään.

 

[vieras ap.]

Kommentoitko jotenkin takaisin anopin sanomisia, vai jätätkö ne täysin huomiotta?

 

[vieras ap.]

Ehkä se ärsyttää kaikkein eniten, että anoppi nähtävästikin kuvittelee mun olevan joku tollo. Kuten esim. neuvo siitä, että pesenhän kirpparilta ostetut käytetyt vaatteet ennen käyttöön ottoa. Nooooo, ei varmaan tulisi mieleenkään??!

 

[ihana miniä]

Mulla on samanlainen anoppi. Meillä tosin on vauva vasta tulollaan. Nyt jo anoppi kuitenkin määräilee, mitä saan syödä ja mitä saan kantaa. Hän kun on terveydenhoitoalan ammattilainen, niin luulee tietävänsä kaiken mua paremmin.

Oon selvinny sillä, että sanon aina vaan tiukasti, että minä päätän. Miehelleni olen yrittänyt ehdottaa, että voisi puhua kahdestaan äitinsä kanssa, mutta ei oikein näe syytä. Olisi vaan parempi, että hän puhuisi. Minä kun saatan sanoa joskus pahastikin, jos oikein hermot menee.

Tämä on tällainen ikuisuusongelma. Te, jotka olette itse anoppeja, voisitte antaa vähän toista näkökulmaa!

 

[Desdemona]

Joo. Isän uus on oikea besserwisser. Aikani nielin kaikki neuvot ja toteamukset ja sitten päätin että nyt riitti. Psyykkasin itseni täyteen itsevarmuutta ja aloin väittämään vastaan. Tai en varsinaisesti väittämään vastaan...mutta puolustin voimakkaasti omat ratkaisuni ja tapani. Esim. kun nainen ihmetteli pojan nukkumista, sanoin kylmänviileänrauhallisenystävällisesti että "niin. vauvan rytmi on tämä. " ja kun sitten ihmeteltiin että vauva syö niin paljon ja että pitäisi pidentää välejä, totesin jotta "vauva saa pidentää välit oman tahtiinsa, minä en huudata nälkäänsä." Sama homma siinä että kun vauva oli unilla ja alkoi itkeä, naisen mielestä olisi pitänyt vain antaa huutaa, oppiipahan nukahtamaan itsekseen. En ottanut kuuleviin korviini vaan menin itsevän LAPSENI (niin, MINUN lapseni!!) luo ja laitoin pudonneen tutin takaisin suuhun jonka jälkeen nyytti hiljeni ja ajtkoi uniaan.

Eli ole kovana, pidä omat ratkaisusi ja puolusta niitä koska sinä tiedät parhaiten mikä lapsellesi sopii. Anoppi ei kävele äitiytesi yli tai vähättele tapojasi toimia lapsesi kanssa. :hug:

 

[Simputti]

Mullakin oli niitä neuvojia joka sormella laskettavissa kun sain lapsen. Aluks mä kuuntelin jokaisen neuvoa ja kun jokainen neuvo oli erilainen niin mä aloin ärsyyntyä. Vähitellen mulle alko tullu tosi ärtynyt olo, enkö mä todellakaan osaa itse mitään. Kun oli kyseessä eka lapsi niin tottakai kaikki hyvää tarkoitti, mutta kun se heidän neuvonsa oli paras ja oikea, ainakin heidän mielestään. Lopulta minun oli sanottava hyvin kylmästi että jos haluan neuvoa kysyn sitä muuten teen omalla tavallani. Joidenkin neuvomistulvan se lopetti, toiset hieman loukkaantu. Aina kun mulle ruettiin tuputtamaan hyvää tarkoittavia neuvoja, joita siis en edes kysynyt, ilmoitin että jos poistun paikalta siihen asti kun puhutaan jostain muusta. Kyllä se sitten loppuikin, pakkohan niiden oli, minä kun en kuunnellut ollenkaan jos en halunnut.

 

[MorbidMama]

Joo, mut se on mun ÄITI, joka huomauttaa...saattaa jopa aamulla soittaa, et laita lapsille kunnolla päälle, siellä on kylmä...

 

[vieras ap.]

Jos mun oma äitini rupeaa liiaksi neuvomaan, niin hänelle kehtaan ihan suoraan sanoa, niinkuin asia on.

Mutta anopin kanssa haluaisin säilyttää hyvät välit, enkä oikein tiedä, miten tuon asian sanoisi niin, ettei hän ota itseensä.

 

[Rieputarallaa]

Tiedän tunteen. Mun anoppi on sitä mieltä, etten ruoki sen enempää poikaani kuin miestänikään tarpeeksi (molemmat ovat kyllä ihan isokokoisia jässiköitä ikäisekseen). Mut koitan aatella niin, että hyvää hän vain tarkoittaa, ja kaikki älyttömät neuvot on varmaankin päteneet silloin, kun hän oli pienten lasten äiti. Silti olen useammin kuin kerran saanut venyttää pinnaa äärimmilleen, etten olisi ampunut anoppia kuuhun mäkättämästä.

 

[Viblsp]

Noista kannattaa sanoa suoraan. Muuten olettavat että on oikeus neuvoa. Mua ainakin loukkaa ja vituttaa aina jos joku sanoo jotain minkä tietäisi lapsikin, eli ulos puetaan lämpimästi jos on kylmä.

 

[vieras ap.]

Noista kannattaa sanoa suoraan. Muuten olettavat että on oikeus neuvoa. Mua ainakin loukkaa ja vituttaa aina jos joku sanoo jotain minkä tietäisi lapsikin, eli ulos puetaan lämpimästi jos on kylmä.

Nimenomaan se juuri ärsyttää, kun neuvotaan itsestään selvyyksissä..

 

[Desdemona]

Voithan sä sanoa kauniisti että "kiitos neuvosta, olen huomioinut asian." ja hymyillä kauniisti ja katsoa suoraan anopin silmiin. Tai sanoa että "no tämähän on itsestäänselvyys." ja hymyillä.

 

[vieras]

Mut koitan aatella niin, että hyvää hän vain tarkoittaa, ja kaikki älyttömät neuvot on varmaankin päteneet silloin, kun hän oli pienten lasten äiti. Silti olen useammin kuin kerran saanut venyttää pinnaa äärimmilleen, etten olisi ampunut anoppia kuuhun mäkättämästä.

Samoilla linjoilla. Minusta on aivan parempi olla pahoittamatta vanhemman ihmisen mieltä ja antaa mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja hymyillä kauniisti takaisin.