Anopin sairauskertomukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja p*ska miniä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

p*ska miniä

Vieras
Ottaa taas päähän, kun ei kiinnostais kuulla anopin loputtomia valituksia terveydestään. On toki jo kuusikymppinen, joten kyllä niitä niveliä varmaan juu kolottaa. Välimme ovat kohteliaan viileät, enkä varmasti tarinoi hänelle omia vaivojani.

En koskaan soita hänelle jos ei ole pakko. Käyn pakolliset kohteliaisuuskäynnit ja sitä rataa.

Anoppi tietää että äidilläni todettiin hyvälaatuinen aivokasvain kaksi vuotta sitten, joka aiheuttaa välillä epileptisiä kohtauksia ym. Anoppi on yhden kerran kysynyt äitini kuulumisia tänä aikana. Nyt äidiltä löydettiin verisuonen pullistuma päästä, mikä on kiireellisempi hoidettava kuin kasvain jota ei voida kokonaan poistaa. Eli jotenkin mulla on eri käsitys niistä todellisista terveysongelmista kuin anopilla.

Anoppi oli yrittänyt soittaa pari päivää sitten, en vastannut. Eilen oli jättänyt viestin vastaajaan, jossa raportoi tk-käyntinsä. Oli märkäpaise puhkaistu ja ihan antibioottikuurille laitettu. Ihmettelin että mitä se mulle tommosta raportoi?? Soitin takaisin ja kuulin tarinan uudelleen. Lopuksi kysyi mitä lapsille kuuluu ja kun olin saanut ekan lauseen suustani ulos kuulumisia niin anoppi sanoi heippa.

Tietysti omat murheet on aina lähempänä kuin toisten.
 
Mahtaako olla sukua appiukolle ja hänen äidilleen? Kertovat aina tarkasti et mistä on sattunut ja miten esim suolisto on toiminut... Mua lähinnä huvittaa ku olen nykyään kattonu kellosta ajan kuinka kauan menee ekaan valituslauluun :whistle: :ashamed:
 
Mä kuulen noi samat tarinat melkein naapurissa asuvalta tädiltäni. No joo, hän asuu yksin, on eläkkeellä jne... Käy välillä joka päivä soittelemassa ovikelloa ja jättää lappusia. Mut ei ihan aina jaksais kuunnella valituksia kolotuksista ja möykkäävistä naapureista :whistle:
 
Jotkut vain ovat tuollaisia...mun äiti esimerkiks...tekee retorisen kysymyksen, jotta mitä kuuluu ja sitten alkaa paasaus taudeista...ja sitä jäkätetään juhlissa tutuille ja tuntemattomille...muiden vakavammat taudit eivät ole mitään...

Mä olen ottanut nykyään sen tavan, että katkaisen jaaritukset lyhyeen joko poistumalla paikalta tai sanomalla ihan suoraan. Sanon, että elämässä pitää olla muutakin kuin tauteja ja tuollaisenko kuvan haluat antaa lapsenlapsillesi itsestäsi. Omassa elämässä on muitakin murheita ja en jaksa siihen toisen tautiselvitystä...Kurja juttu, että kyse on anopistasi, jolloin et niin suoraan voi sanoa...pistä miehesi sanomaan suorat sanat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja p*ska miniä:
Ottaa taas päähän, kun ei kiinnostais kuulla anopin loputtomia valituksia terveydestään. On toki jo kuusikymppinen, joten kyllä niitä niveliä varmaan juu kolottaa. Välimme ovat kohteliaan viileät, enkä varmasti tarinoi hänelle omia vaivojani.

En koskaan soita hänelle jos ei ole pakko. Käyn pakolliset kohteliaisuuskäynnit ja sitä rataa.

Anoppi tietää että äidilläni todettiin hyvälaatuinen aivokasvain kaksi vuotta sitten, joka aiheuttaa välillä epileptisiä kohtauksia ym. Anoppi on yhden kerran kysynyt äitini kuulumisia tänä aikana. Nyt äidiltä löydettiin verisuonen pullistuma päästä, mikä on kiireellisempi hoidettava kuin kasvain jota ei voida kokonaan poistaa. Eli jotenkin mulla on eri käsitys niistä todellisista terveysongelmista kuin anopilla.

Anoppi oli yrittänyt soittaa pari päivää sitten, en vastannut. Eilen oli jättänyt viestin vastaajaan, jossa raportoi tk-käyntinsä. Oli märkäpaise puhkaistu ja ihan antibioottikuurille laitettu. Ihmettelin että mitä se mulle tommosta raportoi?? Soitin takaisin ja kuulin tarinan uudelleen. Lopuksi kysyi mitä lapsille kuuluu ja kun olin saanut ekan lauseen suustani ulos kuulumisia niin anoppi sanoi heippa.

Tietysti omat murheet on aina lähempänä kuin toisten.

Hei, meillä on sama anoppi!! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuppu:
Alkuperäinen kirjoittaja p*ska miniä:
Ottaa taas päähän, kun ei kiinnostais kuulla anopin loputtomia valituksia terveydestään. On toki jo kuusikymppinen, joten kyllä niitä niveliä varmaan juu kolottaa. Välimme ovat kohteliaan viileät, enkä varmasti tarinoi hänelle omia vaivojani.

En koskaan soita hänelle jos ei ole pakko. Käyn pakolliset kohteliaisuuskäynnit ja sitä rataa.

Anoppi tietää että äidilläni todettiin hyvälaatuinen aivokasvain kaksi vuotta sitten, joka aiheuttaa välillä epileptisiä kohtauksia ym. Anoppi on yhden kerran kysynyt äitini kuulumisia tänä aikana. Nyt äidiltä löydettiin verisuonen pullistuma päästä, mikä on kiireellisempi hoidettava kuin kasvain jota ei voida kokonaan poistaa. Eli jotenkin mulla on eri käsitys niistä todellisista terveysongelmista kuin anopilla.

Anoppi oli yrittänyt soittaa pari päivää sitten, en vastannut. Eilen oli jättänyt viestin vastaajaan, jossa raportoi tk-käyntinsä. Oli märkäpaise puhkaistu ja ihan antibioottikuurille laitettu. Ihmettelin että mitä se mulle tommosta raportoi?? Soitin takaisin ja kuulin tarinan uudelleen. Lopuksi kysyi mitä lapsille kuuluu ja kun olin saanut ekan lauseen suustani ulos kuulumisia niin anoppi sanoi heippa.

Tietysti omat murheet on aina lähempänä kuin toisten.

Hei, meillä on sama anoppi!! =)

taitaa olla joku yleisanoppi?? meiltäkin löytyy tuommoinen otus! :D
 
meidän anoppi ja appi taas kehuvat, kuinka "raakasti ovat töitä tehneet", ihan tullut yöllä tuskanhikikohtauksia tai ottaa rinnasta sen takia.

Taudit ja ahdistukset kerrotaan hyvin tarkkaan, mutta ikään ei kysytä, mitä toiselle kuuluu tai kommentoida toisen vaivoihin mitään.

Tätä on liikkeellä!
 
Juu, maailmahan pyörii vain ja ainoastaan anopin navan ympärillä. Ei mitään vaikutusta jos jollain toisella on sairauksia, kunhan vaan anoppi pääsee valittelee niitä omia vaivojaan. Luoja mikä pölvästi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuppu:
Alkuperäinen kirjoittaja p*ska miniä:
Ottaa taas päähän, kun ei kiinnostais kuulla anopin loputtomia valituksia terveydestään. On toki jo kuusikymppinen, joten kyllä niitä niveliä varmaan juu kolottaa. Välimme ovat kohteliaan viileät, enkä varmasti tarinoi hänelle omia vaivojani.

En koskaan soita hänelle jos ei ole pakko. Käyn pakolliset kohteliaisuuskäynnit ja sitä rataa.

Anoppi tietää että äidilläni todettiin hyvälaatuinen aivokasvain kaksi vuotta sitten, joka aiheuttaa välillä epileptisiä kohtauksia ym. Anoppi on yhden kerran kysynyt äitini kuulumisia tänä aikana. Nyt äidiltä löydettiin verisuonen pullistuma päästä, mikä on kiireellisempi hoidettava kuin kasvain jota ei voida kokonaan poistaa. Eli jotenkin mulla on eri käsitys niistä todellisista terveysongelmista kuin anopilla.

Anoppi oli yrittänyt soittaa pari päivää sitten, en vastannut. Eilen oli jättänyt viestin vastaajaan, jossa raportoi tk-käyntinsä. Oli märkäpaise puhkaistu ja ihan antibioottikuurille laitettu. Ihmettelin että mitä se mulle tommosta raportoi?? Soitin takaisin ja kuulin tarinan uudelleen. Lopuksi kysyi mitä lapsille kuuluu ja kun olin saanut ekan lauseen suustani ulos kuulumisia niin anoppi sanoi heippa.

Tietysti omat murheet on aina lähempänä kuin toisten.

Hei, meillä on sama anoppi!! =)

sama täällä ajattelin
 
meillä on miehen mummo tuollainen. Hänellä kyllä noita vaivoja on ihan aikuisten oikeesti, ikääkin on 90v. Mutta aina heti valituksen perään kehuu, miten pesi itse ikkunat, tai käveli kaupasta kotiin kassien kanssa. Kunnon marttyyri.
 
Hanki Pharmaca ja luet sieltä aina ääneen kaikki, mitä vaivoihin löytyy. Sitten viet anopin kauppaan ja katsotte yhdessä, mitä se ostaa. Ei pyydä toista kertaa siihen kaveriksi, jos selität, miksi mitäkin ei pidä ostaa ja löydät aina paremman (yleensä kalliimpi) tutun tavaran tilalle.

Helppoa, kun tarvii tehdä vain kerran, loppuu puheenaiheetkin:-)


 

Yhteistyössä