Anoppi himoitsee vauvaa yökylään

Mikä siinä on, että anoppi haluaisi lapsemme yökylään? Hän on jo ainakin puolivuotiaasta tätä kysellyt. Nyt lapsi on 1v5kk. Minulla ei ole mitään menoja, miksi lapsi täytyisi yöhoitoon laittaa. Enkä halua häntä yökylään viedä. Milä ihmeen hinku anopilla on? Mikä ilo mummolle on saada lapsi yöksi hoitoon? En ymmärrä. Saa nähdä miten saan torjuttua tämän uusimman pyynnön..

 

En ymmärrä. Meillä just 2 vee eikä häntä ole onneks anoppi eikä mun vanhemmat kyselleet yökylään. Jos kysyisivät, emme antaisi. Meilläkään ei ole mitään tarvetta yökyläilylle ja lapsi on arka ja nukkuu kanssani. Sanot anopilles vaan ihan suoraan, että kiitos vaan, mutta ei ole tarvetta yökylään.

 

Ilmoita anopille vaan kohteliaasti mutta suoraan, että tällä erää ette tarvitse lapselle yöhoitopaikkaa. Lupaat kysyä häntä ensimmäisenä sitten kun sellaiselle tulee tarvetta. Mikään pakko ei ole lastansa muille hoitoon antaa. Minäkään en koe mitään tarvetta omaa 1,5 v lastani yöhoitoon laittaa, harvemmin edes päiväsaikaan. Olen halunnut itselleni perheen, jonka kanssa myös haluan aikaani viettää. En ymmärrä sukulaisia, jotka kehtaavat ruinata ja vaatia lasta hoitoonsa jollain verukkeella. Ihan kiusallanikaan en sellaisille lasta hoitoon anna.

 

Minä sanoin isoäideille, että sitten saatte yökylään, kun tämä lapsi osaa itse ilmaista ikävänsä ja sanoa jos milloin kaipaa kotia. 3 vuotiaana tahtoi esikoinen vasta kylään, sisaruksensa alle 2 vuotiaana.

Nyt 4 vuotias oli viimeksi alkanut yöllä itkeä, mutta mummo oli sen kätevästi "sulkenut mielestään". Kehuskellen palautti lapsen yökylästä sanoen, että yhtään ei ollut kotia ikävä ja niin oli mummontyttö ja olis jäänyt vielä vaikka viikoksi. Lapsi mulle itse sanoi, että yöllä oli itkeskellyt, havahtunut myös siihen että hampaita ei ollut pesty ja olisi halunnut pesulle kun mummo oli vain tiuskaissut laittamaan silmät kiinni. Nyt onkin reilut puoli vuotta edellisestä yökylästä...

 

Kyllä mä ymmärrän että mummut ja anopit haluaa lapsenlapsensa yökylään. Meidän vauva on vasta 2kk ja ollut jo mummulla yökylässä. Mummu nauttii ihan hirmusti kun saa hoitaa ensimmäistä lastenlastaan ja vanhemmat saavat välillä hengähtää vaikka siihen mitään pakottavaa tarvetta ei olisikaan. Haluamme että lapsemme tottuu muihinkin hoitajiin joihin luotamme ( juurikin anoppi ja mummu, myöhemmin myös kummitäti ) Vauvamme saa rakkautta ja huolenpitoa muiltakin kuin vanhemmiltaan.

 

Meidän vauveli on ollut molemmilla mummuillaan yökylässä parin kk:n iäsätä lähtien. Ei usein, mutta muutamia kertoja. En kyllä ymmärrä kaikkien vastaajien pointtia... tottakai mä olen halunnut myös perheen ja haluan sen kanssa viettää aikaa, mutta se että lapseni on yhden yön silloin tällöin muualla ei nyt varsinaisesti ole mistään pois - varsinkin kun mummoille se on niin kovin, kovin tärkeää. He odottavat näitä tapaamisia kauan etukäteen, ja jälkikäteen muistelevat niitä lämmöllä.

 

Juuri näin meilläkin. Eikä tarkoita ettemmekö rakastaisi lastamme aivan tajuttomasti ja haluamme olla hänen kanssaan.

 

No meillä on suoraan sanottu, että ei hoideta, ennenkuin lapsi osaa puhua ja käy itse vessassa.

Miten joidenkin mummot jaksaa hoitaa vauvaa, jotain 2 kk ikäistä yön???? Eikö ton ikäisen kuulu olla äitinsä kanssa se yö. No, kukin tyylillään, mutta en tajua että alle 1 vuotiaita pitää viedä yökylään. Kyllä sitä isovanhempi-lapsi suhdetta voi rakentaa muullaki tavalla ku yökylässä, jossa pieni vauva varmaan tuntee turvattomuutta ku ei oo oma äiti läsnä. Onko se vauvalle tarpeen se yökylä? No ei ole.

 

Siis minä ymmärrän hyvin miksi isovanhemmat ja varsinkin mummut haluavat lapsenlapsensa yökylään. Itse odotan jo kovasti lapsenlapsia ja sitä aikaa kun ainutlaatuinen, tuhiseva, äkisevä, hyvältä tuoksuva, pehmeä, ihana pikkunyytti nukkuu taas vieressä tai edes lähiulottuvilla. Vauvat ovat aivan ihania, miksei isovanhemmatkin saisi nauttia siitä niin lyhyestä ajasta?

 

Kyllä minäkin ymmärrän, miksi anoppi haluaa lapsen yökylään, tosin itsekään en antaisi. Tai ainakin ymmärrän, miksi oma äitini on niin hullaantunut lapsenlapseensa. Ikä ja vanheneminen saa varmasti vieläkin enemmän arvostamaan ja rakastamaan uutta elämää, viatonta ja aitoa pientä ihmistä.

Meillä on asia ratkaistu niin, että kyläilen vanhempieni luona useamman päivän kerrallaan. Jätän äitini aina tilaisuuden tullen kahdestaan lapsen kanssa ja käyn kävelyllä ym. Tiedän, että hänestä on ihanaa vain istua lapsi sylissä, silitellä pieniä sormia, pientä suuta ja silkksiä hiuksia, ja sellaiseen hetkeen tarvitaan rauhaa, siinä ei lapsen äiti saa olla päsmäämässä ja kertomassa, että juu, tuollaiset ihanat sormet hänellä tosiaan on, annappas kun näytän varpaat!

Vanhempani ovat iäkkäitä, samoin mieheni isä, anoppi ei enää ole elossa. Aika, jonka saamme viettää yhdessä, on rajallinen. Koetan muistaa sen, ja antaa heidän nauttia toisistaan, isovanhemman ja lapsenlapsen.

 

voi kun meilläkin olisi tollainen mummu. Minä tarvitsen ja haluan viettää aikaani ihan vain mieheni kanssa pidemmän ajan kerrallaan, joten ollaan saatu kauniisti pyytämällä poika, nyt 1,5v., vanhemmilleni yökylään yhteensä 4 kertaa. Eivät ole kieltäytynyt pyynnöstä mutteivät ole aktiivisesti ikinä pyytäneetkään. Itse olisin valmis viettämään yhden vapaayön lapsesta n. 2 kk välein. Parisuhdettakin pitää hoitaa, sen tuntuu moni tuore vanhempi unohtavan.

En voi ihan ymmärtää sitä että joku ei halua antaa lastaan hoitoon (edes omille vanhemmilleen) pidemmäksi aikaa kerrallaan. Ja yöaikaan muuten nukutaan. Osaatteko ajatella pidemmälle elämää, aikaan kun tämä teidän kullannuppunne itse saa lapsen. Etköhän sinäkin halua hoitaa tätä lapsenlastasi. Mieti jos lapsesi ja tämän puolison kanta on sama kuin sinun nyt? AP:lle vielä; 1v5kk ei ole enää mikään vauva. Toivottavasti kohtelet häntä jo taaperona etkä vauvana.

Itse olen iloinen kun poika viihtyy isovanhemmillaan yön ylikin ongelmitta. Ei äidissä tai isässä tarvitse olla kiinni 24/7. Lapsi on kuitenkin vain lainassa itsellä. Oma elämä kuitenkin jatkuu sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa. Jos on muistanut elää omaa elämäänsä samaan aikaan kun on kasvattanut lastaan. Muuten voi tippua tosi pahaan tyhjiöön. Eikä sitten ole sitä lastenlastakaan, jota saisi yökylään...

 

"voi kun meilläkin olisi tollainen mummu. Minä tarvitsen ja haluan viettää aikaani ihan vain mieheni kanssa pidemmän ajan kerrallaan, joten ollaan saatu kauniisti pyytämällä poika, nyt 1,5v., vanhemmilleni yökylään yhteensä 4 kertaa. Eivät ole kieltäytynyt pyynnöstä mutteivät ole aktiivisesti ikinä pyytäneetkään. Itse olisin valmis viettämään yhden vapaayön lapsesta n. 2 kk välein. Parisuhdettakin pitää hoitaa, sen tuntuu moni tuore vanhempi unohtavan. "


Miten niin "Parisuhdettakin pitää hoitaa, sen tuntuu moni tuore vanhempi unohtavan"??? Miten se liittyy siihen että antaa vauvan pois kotoa yöksi?

Minä en halua olla yötäkään erossa alle vuoden ikäisestä lapsesta. Jokainen tekee kuten haluaa, minä teen näin. Monissa tutkimuksissa on todettu, ettei sen ikäiselle tee hyvää olla erossa vanhemmistaan. Mutta kyllä me silti parisuhdetta hoidamme! Miten voit väittää, että jos ei anna lasta muualle yöksi, ei hoida parisuhdettaan? Kehottaisin sinua miettimään parempia ja luovempia tapoja hoitaa parisuhdetta ja "elää omaa elämääsi", kuin kahden kuukauden välein silloin kun lapsi ei ole kotona. Me ainakin pussailemme, halailemme ja huomioimme kotona toisiamme. Ei sitä varten tarvitse lasta kotoa poistaa.

 

Minä en ole antanut lasta hoitoon niin kauan, kuin hän on nukkunut yöt katkonaisesti. Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut mitään tarvetta viedä lasta yökylään, mutta ymmärrän, että joillakin on. Sen sijaan olemme tehneet niin, että lapsi on yhdessä mummin kanssa laitettu päiväunille, jonka jälkeen olen miehen kanssa lähtenyt shoppailemaan tms. Jos vauva herää kesken kaiken, niin sitten olen ollut esim. 15-30 minuutissa valmis palaamaan. Meillä tietysti myös imetys on rajoittanut vierailuja, koska kumpikaan lapsista ei ole syönyt pullomaitoa enkä ole siihen viitsinyt totuttaakaan.

Parhaan kaverini häissä olimme hiljattain siten, että olimme koko perheenä juhlissa kirkossa ja ruokailutilanteessa. Sitten lähdimme kotiin välillä nukuttamaan lapsia, joten äitini jäi lasten kanssa kotiin ja minä jatkoin mieheni kanssa matkaa yökerhoon häiden jatkoille. Tosin en jaksanut kovin kauan olla jatkoilla ja vilkuilin kännykkää kymmeniä kertoja mahdollisen soiton takia. Ei ollut kovin rentouttavaa, mutta oli hienoa nähdä, että elämää on kodin ulkopuolellakin ja toisaalta oli hyvä nähdä äitini pärjäävän.

 

No meillä on suoraan sanottu, että ei hoideta, ennenkuin lapsi osaa puhua ja käy itse vessassa.

Miten joidenkin mummot jaksaa hoitaa vauvaa, jotain 2 kk ikäistä yön???? Eikö ton ikäisen kuulu olla äitinsä kanssa se yö. No, kukin tyylillään, mutta en tajua että alle 1 vuotiaita pitää viedä yökylään. Kyllä sitä isovanhempi-lapsi suhdetta voi rakentaa muullaki tavalla ku yökylässä, jossa pieni vauva varmaan tuntee turvattomuutta ku ei oo oma äiti läsnä. Onko se vauvalle tarpeen se yökylä? No ei ole.

Meidän tyttö oli 5 kk iässä yökylässä kun olimme miehen kanssa vähän rentoutumassa kahdestaan. Ei mitään ongelmia, varsinkin kun tyttö on nukkunut täysiä öitä siitä asti kun täytti 3 kk ja nukkuu myös omassa sängyssään, eli ei ole koskaan nukkunut vieressäni. Eikä siis vielä vierastanutkaan. Eli yökylään olisi voinut viedä jo aiemminkin. Itse otan mummojen yökylätarjoukset ihan kiitollisuudella vastaan, joskus tekee oikeasti hyvää olla miehen kanssa kahdestaankin,jottei ihan "totuus unohtuisi". Ja mummot ovat onnellisia kun saavat hoitaa lasta. Ja on hyvä että lapsella on muitakin hoitajia kuin pelkästään se äiti. Muutkin osaavat

 

Musta jotenkin tuntuu että nuo "minä-en-ainakaan-antaisi-lastani-yökylään" -puheet tulevat esikoislasten äideiltä... odottakaas kun teillä on enemmän kuin yksi lapsi, sitten yökyläilytarjoukset saattavat kuulostaa houkuttelevammilta! hehheh.

 

Miten niin "Parisuhdettakin pitää hoitaa, sen tuntuu moni tuore vanhempi unohtavan"??? Miten se liittyy siihen että antaa vauvan pois kotoa yöksi?

Minä en halua olla yötäkään erossa alle vuoden ikäisestä lapsesta. Jokainen tekee kuten haluaa, minä teen näin. Monissa tutkimuksissa on todettu, ettei sen ikäiselle tee hyvää olla erossa vanhemmistaan. Mutta kyllä me silti parisuhdetta hoidamme! Miten voit väittää, että jos ei anna lasta muualle yöksi, ei hoida parisuhdettaan? Kehottaisin sinua miettimään parempia ja luovempia tapoja hoitaa parisuhdetta ja "elää omaa elämääsi", kuin kahden kuukauden välein silloin kun lapsi ei ole kotona. Me ainakin pussailemme, halailemme ja huomioimme kotona toisiamme. Ei sitä varten tarvitse lasta kotoa poistaa.

Peesaan tätä!

 

Musta jotenkin tuntuu että nuo "minä-en-ainakaan-antaisi-lastani-yökylään" -puheet tulevat esikoislasten äideiltä... odottakaas kun teillä on enemmän kuin yksi lapsi, sitten yökyläilytarjoukset saattavat kuulostaa houkuttelevammilta! hehheh.

No lisäänpä nyt kuitenkin tähän, että meillä on jo neljä hyvinvoivaa ja sosiaalista lasta.

 

Ehkä vauvahuumassa, ette osaa ajatella kuin itseänne, mutta eikö ole mukava asia, että vauvan oma mummo on niin ihastunut vauvaa, että haluaisi tämän jo yökyläänkin? Se on lapselle vain etu, että on paljon eri-ikäisiä ihmisiä lähellä. Ettekö itse muka voi kuvitella aikaa, jolloin teidän vauva onkin jo aikuinen ja oman vauvan äiti tai isä ja te tämän vauvan isoäiti? Etteköhän te itsekin haluaisi joskus hoitaa tätä lastenlasta ja jo silloin, kun tämä on pikkuvauva...

 

Ehkä vauvahuumassa, ette osaa ajatella kuin itseänne, mutta eikö ole mukava asia, että vauvan oma mummo on niin ihastunut vauvaa, että haluaisi tämän jo yökyläänkin? Se on lapselle vain etu, että on paljon eri-ikäisiä ihmisiä lähellä. Ettekö itse muka voi kuvitella aikaa, jolloin teidän vauva onkin jo aikuinen ja oman vauvan äiti tai isä ja te tämän vauvan isoäiti? Etteköhän te itsekin haluaisi joskus hoitaa tätä lastenlasta ja jo silloin, kun tämä on pikkuvauva...

Minustakin tuntuu, että vauvahuumassa monet osaavat ajatella vain itseään. On kumma, että joillekin ei tule mieleenkään vaihtaa näkökulmaa siihen vauvan näkökulmaan: olla pieni ja avuton, tuntea äidin ja isän äänet ja sydämenlyönnit. Sitten vauvaa pompotellaan hoitoon isoäideille, kummeille, sisaruksille: kauas vauvasta ja vieden vauvankin pois ainoasta kodistaan. Itse humpataan menemään.

Kyllähän vauva sopeutuu, ihminen on sopeutuva. Mutta onko se vauvalle mielekästä, onko se HÄNELLE mukava asia? Onko se hänen parhaakseen?

 

meilläkin noi avuliaita hoitajia! Meidan lapsi on myös nukkunut yöt putkeen pari kuisesta ja omassa huoneessa. En tosin olisi edes voinut antaa hoitoon vaikka olisi huvittanut, sillä imetin lähes vuoden ikäiseksi. Nyt on sekin ohi, muttei ole edes mitään intoa viedä lasta hoitoon, kun kukaan ei ole ilmaissut halua hoitaa... :/ Päivisin kyllä hoitavat pari tuntia, mutta sekin pyydetään. Ei tosin ole vastustelleet hoitoon ottamista, mutta harmittaa, kun ei tunnu siltä, että olisi kuitenkaan tooosi tervetullut. Sitä haluaisi jättää lapsen niin, että ei tarvitsisi epäilläkään olevansa vaivaksi, mutta kun se epäilyttää. Olisin siis tosi iloinen, jos joku tarjoaisi hoitopaikkaa vaikka väkisin vaikkei haluaisi tarjousta ottaakaan vielä silloin vastaan. Kyllä joillain on niin vaikeaa. Meillä ei kyllä ole tarvetta hoidolle oikeastaan hirveän paljon ollutkaan, mutta se vaan lohduttaisi tietää, että tarvittaessa se ei olisi ongelma eikä mikään.

 

Meillä on oikeastaan menny lapsi lapselta myöhäisemmäksi yökyläily mummolassa. Esikoisen kanssa oli se paine joka suunnasta, niin yhteiskunnasta (tätä parisuhteen näivettymisellä uhkailua) kuin suvusta ja mummolastakin, että pitäisi jo antaa, on epänormaalia olla antamatta viimeistään vuoden täyttänyttä lasta yökylään.

Me sitten noin 1 v 4 kk iässä annoimme. Ihan ok se oli mennyt, itkunkin kanssa kyllä, mutta ei tullut halua tai tarvetta toistaa ennen kuin olimme menossa toista saamaan laitokselle 2 v kohdalla.

Toinen lapsi oli 2 v. ennen kuin oli yökylässä ja kolmonen vähän alle 2. Lapsi lapselta sitä osaa kuunnella enemmän itseään eikä muita siinä, miten hoitaa ja mihin menee mukaan. Esikoinen oli 7 v. täyttänyt, kun ITSE pyysi päästä yökylään mummolaan. Ja sai heti mennä, tottakai.

 

Tuonpa minäkin lusikkani tähän soppaan. Itse en ole vielä lasta antanut yökylään, eikä mummot sitä ole vielä pyytäneetkään, mutta olen äärimmäisen onnellinen siitä, että lapsellani on kaksi rakastavaa mummoa samassa kaupungissa, joita hän näkee viikoittain. Alusta asti olen pyrkinyt tutustuttamaan lapsen isovanhempiinsa mahdollisimman hyvin (ikää lapsella on nyt 2 kk) sillä haluan että heidän suhteensa muodostuisi niin läheiseksi, että lapsi voisi pitää isovanhempiaan kuin perheenjäseninä, tuttuina ja turvallisina ihmisinä, joiden luokse voi jäädä sitten joskus yökyläänkin. Itse en myöskään näe siinä mitään pahaa, että lapsi jo varhaisessa vaiheessa, alle vuoden ikäisenä, on yökylässä isovanhemmillaan. Ja juuri tällainen läheisen suhteen luominen on mielestäni tärkeää, jotta lapsi ei sitten tuntisi turvattomuutta isovanhemmillaan. Tietenkin aina vähän kerrallaan, ensin päivähoidossa ja joskus sitten jo yökyläänkin.

 

No ei meillä ole vauvahuuma enää kun lapsi on 1v5kk. Ja toki annan häntä hoitoon mummille jos on tarvetta. Mutta en näe mitään järkevää syytä laittaa häntä yöksi mummille jos ei itsellä ole mitään menoa tms.. Mikä ilo siinä yössä on päivään verrattuna?

Ja onhan se mukava tietää että mummi haluaa hoitaa yöllä jos joskus tarvitseekin.. (Mutta miksi ihmeessä vain pinnasängyssään nukkuva pitäisi saada kitisemään sinne.. Neiti nukkuu kylässä todella huonosti, ehkä 3 tuntia yössä, vain pinnasängyssä osaa nukkua).

 

Siis minä ymmärrän hyvin miksi isovanhemmat ja varsinkin mummut haluavat lapsenlapsensa yökylään. Itse odotan jo kovasti lapsenlapsia ja sitä aikaa kun ainutlaatuinen, tuhiseva, äkisevä, hyvältä tuoksuva, pehmeä, ihana pikkunyytti nukkuu taas vieressä tai edes lähiulottuvilla. Vauvat ovat aivan ihania, miksei isovanhemmatkin saisi nauttia siitä niin lyhyestä ajasta?

No kun ne vauvat eivät ole niiden isovanhempien vauvoja! Miksi ihmeessä isovanhempien pitäisi päästä jotenkin nauttimaan tuosta vauva-ajasta aivan niin kuin vauvan omien vanhempien, mikä ihmeen etuoikeus niillä isovanhemmilla oikein pitäisi olla? Pitäisikö sama "oikeus" antaa sitten omille sisaruksille (vauvan tädeille) ja veljille (vauvan sedille/enoille) ja vielä vaikkapa muillekin sukulaisille?

Minusta tuo mahdoton vauvakaipuu vain kuvastaa sitä, että ei ole omana aikana tajunnut antaa sitä aikaa omille lapsilleen ja yritetään nyt sitten uudelleen elää lastenlapsien kautta sitä aikaa... Minusta ei ole riittävä syy, että vanhempien pitäisi antaa vauva/pieni lapsi hoitoon/yökylään isovanhemmille.

Kaikki tekee niin kuin haluaa, jotkut antavat hoitoon jo pienenä vauvana. Itse luulin, että se onnistuisi minultakin, mutta kun vauva tuli, niin ei ollut puhettakaan, että hän olisi mennyt hoitoon päivän aikana tai yökylään ensimmäisen vuoden aikana. Ei vain minun äidinvaistoni olisi sitä hyväksynyt. Nyt lapselle ikä jo lähemmäs 1,5v eikä ole vieläkään ollut yökylässä. Jos ei tarvetta tule, niin sitten vasta kun seuraava lapsi syntyy (synnytyksen aikaan). Iltamenoihin meillä otetaan kotiin yöhoitaja.

Vauva/taaperoaika on kyllä ainutlaatuista (hyvässä ja pahassa), mutta mielestäni siihen on yksinoikeus juuri vauvan/taaperon omilla vanhemmilla, eikä siihen ole kenelläkään muulla naputtamista!!!

 

Mä ymmärrän, että mummo haluaa lapsen yökylään, mutta itsekin ärsyynnyn siitä enkä suostu antamaan. Meillä samanlainen tilainne kuin ap-kysyjällä. Anoppi tivaa lasta yöhoitoon, vaikkei ole päivisinkään juuri hoitanut eikä hänellä ole oikein käsitystä lapsenhoidosta (näin karkeasti sanottuna). Mutta ymmärrän, että haluaisi silleen luoda parempaa suhdetta lapseen, olla tiiviimmin ja pidempään lapsen kanssa. Silti mua ahdistaa nämä pyynnöt, koska en halua loukata heitä mutten missään nimessä ole valmis antamaan lasta sinne.

Miten siis torjua kohteliaasti? Varsinkin, kun mies on sitä mieltä että lapsihan voisi ihan hyvin olla yötä vanhemmillaan.. en ymmärrä, miksi mies sanoo näin, vaikka näkee kuinka lapsella eroahdistusta ja on todella kiinni minussa. Itkee syliini vieraissa paikoissa jne. Yöllä hoitajaksi ei kelpaa edes oma isä. En tietenkään jättäisi lasta minnekään!