Anoppi himoitsee vauvaa yökylään

Tuli yksi juttu mieleen tätä ketjua lukiessa...
Nämä vanhemmat jotka eivät anna lastaan yökylään,ovat varmaan samoja jotka valittavat (tälläkin palstalla),kun perheeseen syntyy toinen lapsi,eikä ole mitään paikkaa mihin lapsen voisi viedä,lapsi kun ei ole koskaan ollut yötä pois kotoa.

 

Tuli yksi juttu mieleen tätä ketjua lukiessa...
Nämä vanhemmat jotka eivät anna lastaan yökylään,ovat varmaan samoja jotka valittavat (tälläkin palstalla),kun perheeseen syntyy toinen lapsi,eikä ole mitään paikkaa mihin lapsen voisi viedä,lapsi kun ei ole koskaan ollut yötä pois kotoa.

No säpä olet agentti! Aivan mahtava kunnon analyysi. Sulla on varmasti akateeminen tutkinto, kun noin hienoa päättelyä harrastat.

Voitko enää yksinkertaisempi olla?

 

Keskustelu on karannut sivuraiteille. Itseäni, kuten alkuperäistä kirjoittajaakin, kiinnostaa, että miksi jotkut mummot haluavat väkisin saada lasta hoitoonsa/yökylään. Ja miksi omakin anoppi haluaa omia lapsen itselleen, miksei voi viettää aikaa meidän koko perheen kanssa, väkisin täytyy saada meitä pois, jotta saa olla lapsen kanssa vain kahdestaan. No, kai anoppi itse vain tietää vastauksen, jos edes on tätä asiaa tiedostanut.

No eikö se ole ihan itsestäänselvyys, että on eri asia olla lapsen kanssa kahdestaan kuin että jos miniä kyttää vieressä joka asiaa? Jos saa olla rauhassa lapsen kanssa voi jutella niitä näitä, lorutella ja lauleskella. Hullutella lapsen kanssa, joka ei ole niin helppoa jos muita ihmisiä on ympärillä. Kyllä jokainen äiti tietää mistä puhun. On eri asia luoda suhdetta lapseen kahdenkesken kuin muiden ollessa ympärillä. Olen ainakin itse koittanut järjestää vauvalle ja äidilleni/anopilleni ihan kahdenkeskistä aikaa. Ja sama pätee myös ukkeihin. Se ei ole minulta pois jos poistun joskus lapsen luota, saan olla hänen kanssaan kaikki muut hetket. Sen sijaan ne hetket ovat mummeille/vaareille/kummeille kallisarvoisia.

Sitä vaan ihmettelen, että ettekö te "enkoskaanhaluaantaalastanihoitoon"- äidit todella KOSKAAN väsy lapseen? Ettekö todella halua esim. yhtä yötä vuodessa breikkiä lapsen hoidosta? Itse ottaisin kiitollisena mummon avun vastaan, koska ei ne mummotkaan ikuisesti apuaan ole tarjoamassa. Poistuvat ajasta unholaan tai sairastuvat ja sitten niiden asioiden kanssa saakin olla ihan yksin.

 

Keskustelu on karannut sivuraiteille. Itseäni, kuten alkuperäistä kirjoittajaakin, kiinnostaa, että miksi jotkut mummot haluavat väkisin saada lasta hoitoonsa/yökylään. Ja miksi omakin anoppi haluaa omia lapsen itselleen, miksei voi viettää aikaa meidän koko perheen kanssa, väkisin täytyy saada meitä pois, jotta saa olla lapsen kanssa vain kahdestaan. No, kai anoppi itse vain tietää vastauksen, jos edes on tätä asiaa tiedostanut.

Aivan samaa mieltä.

Miksi toisten täytyy tulla todistelemaan omia valintojaan viedä lapsi hoitoon ja vielä töykeillä, että ette vain tiedä mitä lapsenhoito oikeasti tulee vaatimaan? Että hampaat irvessä siellä kärvistelette ja ero vielä tulee... Mistä moinen?

Ei auta sanoa, että meillä asiat ovat oikeasti onnellisesti perheen kanssa, kun eihän KENELLÄKÄÄN voi olla perheidylliä tässä kaameassa lapsiperheen arjessa. Voi miksi ei?

Meillä on 4 lasta, joista nuorin on alle vuoden. Se siitä kokemuksen puutteesta.

Ap kysymykseen vain ytimekäs vastaus, että sanokaa teidän haluavan viettää yhteistä aikaa. Meillä mies on sanonut selvästi äidilleen, että hän isänä haluaa olla lasten kanssa pitkän työpäivän jälkeen, nauttii kun saa herätä siihen että vauva vetää hiuksista ja suukottaa nenänpäätä. Jonkun mielestä se tietysti on leveilyä, että ei "anna" sitä nautintoa mummoparalle, mutta mummo saa suukkonsa kun tulee käymään päiväaikaan. Ei ole syytä sekoittaa vauvan maailmaa kohtelemalla häntä kuin lahjaa jolla tyynnytetään anoppi tai riesaa joka estää parisuhteen. Vauva on perheenjäsen.

 

No eikö se ole ihan itsestäänselvyys, että on eri asia olla lapsen kanssa kahdestaan kuin että jos miniä kyttää vieressä joka asiaa?

Tuntuu vaan hassulta, kun anoppi tulee kylään, niin väkisin pitäisi itse keksiä menoja, että anoppi saisi olla kahdestaan lapsen kanssa. Miksei se riitä, että saa olla seurustella ja leikkiä lapsen kanssa ja me vanhemmat olemme muualla asunnossa? Ja hassua on se, että omien vanhempieni (tai anopin miehen eli papan) kanssa ei tällaista asiaa ole ilmennyt, he viettävät aikaansa mieluusti meidän kaikkien kanssa.

Ja tämä ei tarkoita sitä, että olen aina lapsen kanssa, käyn kyllä omissa harrastuksissani 3-4 kertaa viikossa ilman lasta, kuten myös silloin tällöin shoppailemassa tms. Lapsen isä hoitaa lasta tällöin mieluusti. Varsinaista hoitotarvetta meillä ei ole ollut kuin kerran, silloin kutsuimme anopin kotiimme lasta hoitamaan.

 

Tulipas hassusti edellinen viesti, taisi lainaukset mennä väärin, mutta omaa tekstiä siis tuo sisempi...

 

Kiitos vaan abloodeeraaja "asiallisesta" kommentista! Taidat kuulua noihin mainitsemiini valittajiin,kun noin kolahti tuo mun kommentti. =))

 

Siis tuohon 1 lapsen äidin kirjoitukseen. Anoppi tulee harvoin ja silloin, kun hänelle itselleen sopii. Yleensä iltapimeällä, kun esim. uimahalli on jo kiinni. Mihin mä silloin lähtisin, kun kohta on jo vauvan nukkumaanmenoaikakin ja imetän iltaviimeksi. Asioilla pitää käydä, kun mies tulee töistä, jos ehtii. Anopilla kun on omat aikataulunsa eikä ehdi juuri koskaan muuta kuin omiin menoihinsa eläkkeellä.

Ja toinen pointti: sen verran älytöntä makeilua on anopin seurustelu vauvan kanssa, että riittää hyvin varmaan vauvallekin. itseäni vähän inhottaa ja mielelläni häipyisinkin. Mutta yleensä on kyse kahvittelutyylisestä tapaamisesta anopin kotona, lenkillekö siitä väsyneenä? Olen välillä mennytkin! Mutta ei siis sen takia tarvitse kyllä äidin häipyä, että anoppi saisi vapaasti hassutella. jotain rajaa anoppien hyysäämiseenkin, kiitos!

Ja ei ole ollut vauvani 11 kk anopilla yötä eikä ihan heti ole menossa.

 

ei se kyläily ja kahvittelu mun mielestä ole edes lapsenhoitoa, lapseen tutustumista tmv., vaan esim. äidille eli mulle rasittavaa. jää kotityöt hoitamatta, pitää kulkeä kylään toisten aikataulun mukaan, lapsi ei saa nukkua rauhassa, kun väsyttää ja pitää vapaan leikkimisen / imettämisen sijaan istua kahvipöydässä ja seurustella ihmisten kanssa, joista ei pysty pitämään. Loppuillan ovat sekä äiti että vauva kärttyisiä ja väsyneitä ja pyykit pesemättä ym. omat menot hoitamatta, kun harvoin olisi tilaisuus viikonloppuna, kun mieskin on kotona. vaan juuri silloinpa anopin on saatava nähdä lasta, kun ei hänelle muulloin sovi. No, ei nähdä turhan usein.

 

Parempi ehkä sitten ihan pysyä neljän seinän sisällä lapsen kanssa siihen saakka kunnes täyttää 18v ettei rutiinit häiriinny !

 

Kiitos rakentavasta kommentistasi!

On muitakin paikkoja kuin anoppila. Me käymme joka päivä

Ja onneks olkoon sille, joka viihtyy vauvan kanssa, jonka anoppi on herättänyt kesken päiväunien leikkimään ja kahvittelemaan. vielä kun anopin hössötykseltä vauva ei saa edes ruokarauhaa. Et silleen.

 

Niin, ne rutiinit voivat olla ensisijaisen tärkeitä sekä äidin että lapsen jaksamisen kannalta. Jos jollain on niin helppo lapsi, ettei sen päiväuni- ja ruoka-ajoista tarvitse välittää, ei varmaankaan anopin hoitoapua edes tarvita eikä sitten edes ymmärrystä esim. minunlaiselleni vaativan lapsen väsyneelle äidille, jolla on samankuuloinen anoppi kuin "ääkkiksellä".

Itse sen sijaan tiedän monia äitejä, jotka pitävät tiukkaan kiinni vauvan aikatauluista, koska muuten voio mennä itkemiseksi ja syömättömyydeksi esim. koko ilta tai yö. Ja sitten ei äiti jaksakaan hoitaa vauvaa / mennä töihin / molempia. ja monia, joille on anopista enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten itsellenikin.
Siisvertaistukipläjäys heille!

 

Tiedän kuinka hankalaa on anopeille, isoanopeille, mummoille tai isomummoille sanoa suoraan. Itse olin liian kiltti esikoisen aikaan ja tämän palstan vierastusketjuista löytyy varmaan kymmenestä mun avautumista siitä, kuinka isoanoppi heti ovelta tai jopa autosta halusi syliin hysteerisenä huutavan lapsen. Kerran kun saa kakaistua tarpeeksi kuuluvasti ja painokkaasti EI, niin seuraavalla kerralla se on jo helpompaa. Tottahan se siitä nokkiinsa otti ja sain kuulla kuinka tynnyrissä kasvanut ja omituinen lapsi minulla on. Johtui kuulemma siitä kun en ikinä(!) lasta käytä missään enkä totuta ihmisiin. Nykyään on hyvät välit, mutta tietää nyt missä raja kulkee.

Meillä isomman lapsen kohdalla noudatetaan lähes kellontarkkaa rutiinia, joka rikotaan vain todella hyvästä syystä, koska uniaikojen rassaus aiheuttaa päivänmittaisen kiukuttelun. Vierailuajaksi olen siis sanonut klo 14-20. Ovikellossa on kuminauha etukäteen ilmoittamatta tulevien vieraiden varalta.

Olen aivan varma, että selän takana haukutaan ja toivotetaan hyvää matkaa kyöpelinvuorelle, mutta mulle se on aivan sama. Meillä käytäntö on osoittanut, että rutiineista on pidettävä kiinni esikoisen kohdalla. Ja alkuperäiseen aiheeseen: sanokaa anopeille suoraan mitä mieltä olette, tai saatte sietää samaa käytöstä hautaan saakka. Onhan se pidemmän päälle anopinkin etu, kun jos jatkaa nykyistä käytöstään niin vierailut varmaan harvenee.

 

Vaikka menee aiheen vierestä, niin noista rutiineista sen verran, että meillä ainakin minä pidän viimeiseen asti niistä kiinni. Jos tyttö ei saa nukuttua niin aikoina kun hänellä päiväuniajat ovat, on ilta niin helvetillistä kitinää ja parkua. Samoin seuraava yö on piloilla. Senpä vuoksi ajoitan tarkasti vierailut/kerhoilut ja muut reissut päivän rutiineiden mukaan. Onneksi mun sukulaiset ja ystävät tän ymmärtää.

Ymmärrän hyvin jos lasta ei anneta anopille, tai mummolle yleensä, hoitoon jos he ovat hankalia tapauksia kuten monilla edellä. Jos ei ole luottamusta siihen, että tietää 100% varmasti homman hoituva, niin en minäkään jättäisi. Mutta jos taas on oikeasti välittävä ja vauvan elämässä alusta asti mukana ollut tervepäinen mummo, niin sitä en ymmärrä, että silloinkaan ei voida hoitoon jättää. Tietenkään sitten jos ihan oikeasti ei tarvetta muka ole niin fine. Mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että vaikka kuinka parisuhde hoituisi siinä arjen rumbassakin, niin kyllä kahdelle aikuiselle ihmiselle tekee hyvää välillä päästä olemaan ilman lapsia edes sen 12 tuntia.

 

Pakko kommnentoida vielä; ääkkis, veit sanat suustani ja tunnot harteiltani! Kuulostaa niin kovin tutulta... Ja todella voimat ovat niiiiiiin vähissä noiden kahvikestittelyjen tiimoilta, jotka eivät minun näkemyksen mukaan ole lapsenhoitoa, päinvastoin siinähän koitetaan viihdyttää isovanhempia...

 

Meillä vauva on ehdottomasti parantanut suhdettamme (on nyt reilu 3kk) ja omat luotettavat vanhempani haluaisivat vauvan hoitoonsa. Kyse ei ole siitä, etteikö he olisi aikanaan meitä omia lapsia rakastaneet vaan he vaan pitävät lapsista niin paljon ja ajattelevat meidän tarvitsevan hengähdystaukoa. Emme ole vielä raaskineet viedä vauvaa hoitoon, mutta vauvan ollessa 6kk se on edessä,sillä menemme naimisiin ja pidämme kavereille bileet. Vähän hirvittää jo nyt, mutta eiköhän tuo hyvin mene

 

En nyt halua maalata piruja seinille, mutta et voi vielä 3 kk perusteella sanoa parantaako vauva parisuhdetta vai ei. Monesti jossain vaiheessa lapselle tulee hankalampia kausia esim. valvottaa vanhempia ja silloin on parisuhde lujilla.

Minua ärsyttää, että anoppi ja appi hinkuvat vauvaa hoitoon ja vaikka välillä ollaan annettukin niin mikään ei riitä. Esim. kun vauva oli 4 kk niin valittivat pitkin sukua, että eivät ole tarpeeksi saaneet hoitaa vauvaa! 4 kk ikäistä! Haloo. Sitten sukulaiset meitä moittivat, että miksi pidätte lapsen niin itsellänne, että anoppi ja appi ovat surullisia. Meillä siis se tilanne ettei olla koskaan oltu läheisiä ja yhtäkkiä olisi pitänyt lasta antaa heille jatkuvasti hoitoon vaikka oli pieni rääpäle.

 

Ja lapsen on myös saanut hoitoon yleensä kun on halunnut. Mutta meillä kotona tai ulkona. Vaan eipä ole kelvannut.

Yökylään en tosiaan anna vieläkään. Melkein vieraille ihmisille outoon paikkaan! Saati sitten pienempänä, kun heräili yöllä, meni nukkumaan puoliltaöin ja oli täysimetyksellä.

 

kysäistä, että minkälaiset suhteet teillä on äiteihinne/anoppeihinne? Kyllähän sen ymmärtää, että jos välit olleet viileät ennen lasta niin ei ne siitä yhtäkkiä välttämättä lämpiä lapsen synnyttyä. Itse en ymmärrä niin ehdotonta kieltäytymistä lapsen hoitoon antamisesta, mutta en juuri ryhdy tuomitsemaankaan, itsehän jokainen valintansa tekee. Meillä välit olleet lämpimät anopin kanssa jo ennen lasten syntymiä, ja mieluusti annetaan jokaista vuorollaan yökylään. Nyt varsinkin kaikki apu tarpeen kun mies joutui onnettomuuteen ja minä yritän yksin pyörittää maataloa ja kolmea lasta. Arvostan suuresti sitä että mummo ottaa lapsia hoitoon, saa itse vähän hengähdystä tai ainakin hetkittäistä helpotusta arkeen. Yökyläilyt on aloitettu jokaisen kohdalla reilun vuoden vanhana. Muille en antaisi kyllä hoitoon kuin anopille.

 

Olen tosi läheinen oman äitini kanssa. Hän jäi vuorotteluvapaalle juuri siksi että voisi auttaa meitä mahdollisimman paljon. en koe että hn olisi puuttunut lastnhoidollisiin asioihin vaan tekee kuten mekin. Hän on vauvallemme jo tosi läheinen kun näkevät 2-3krt viikossa, ehkä kerran kuussa on yökylässäkin. Kun olen nähnyt miten äitini suorastaan palvoo emsimmäistä lastenlastaan niin miksi en antaisi hänelle hoitoon välillä kun silloin saa itse levätä tai tehdä kotitöitä.

 

kysäistä, että minkälaiset suhteet teillä on äiteihinne/anoppeihinne? Kyllähän sen ymmärtää, että jos välit olleet viileät ennen lasta niin ei ne siitä yhtäkkiä välttämättä lämpiä lapsen synnyttyä.

Osuit asian ytimeen. Välit äitiini ovat todella viileät, äiti on koko lapsuuden passiivisesti katsellut vierestä ja sallinut henkisesti sairaan isäni nöyryyttää, alistaa, haukkua ja halveksua lapsiaan ja käyttää jatkuvasti raaistuvaa väkivaltaa lapsiinsa "kurituksen ja ojentamisen" nimissä. Äidilleni oli aina tärkeää pitää kulissit pystyssä, tyyliin "meidän perhe on niin hieno että mitään negatiivista ei meistä puhuta". Tämän kulissien pidon takia sitten elämäni ensimmäiset 20 vuotta olivat järkyttävää piinaa, ja traumat mukana vielä aikuisiällä. Äiti itsessään ei syyllistynyt pahoinpitelyihin, mutta oikeutti ne isän tekeminä, ja sanoi vielä päälle että "on oikein että miehet kurittavat naisia kun naiset ovat typeriä ja ymmärtämättömiä, ja miehet niitä viisaita". Lisäksi myös lapsia on valistettu että "naiset ovat tarkoitettu miehiä palvelemaan", "naisista ei voi tulla mitään työelämässä kun ne ovat niin oikkuilevia ja ailahtelevia", ja "naisen koulutus menee aina hukkaan koska naisen tehtävä on palvella miestään":

Mitäpäs siskot luulette, vienkö tosiaan tyttäriäni tuollaiseen mummolaan tuollaisten isovanhempien hoitoon?

ps: esikoinen oli kahden viikon ikäinen, kun jo kotoa muistutettiin että sitä lasta pitää alkaa kurittamaan heti vauvana, että "oppii paikkansa maailmassa". Justiinsa näin.

 

minkätakia tästäkin asiasta on pakko kinata ja riidellä?? Jos joku ei halua/raaski/uskalla viedä lastansa anoppilaan, niin mitä sitten? ja jos joku taas haluaaa viedä, niin mitä sitten??

Me ollaan viety vauva 2kk ikäisenä ekan kerran yökylään ja viedään vähän väliä edelleenkin. Mitä sitten?? Sopii meille vallan mainiosti saada olla välillä ihan kahdestaan...niin...että mitä sitten?????

 

niin, tästä asiasta on minunkin mielestäni aivan TURHAA kinata ja riidellä, koska kukaan ei voi tietää muiden elämästä juurikaan mitään. Se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella. Sellaisen jolla on rakastavat välit omiin vanhempiinsa ja vievät lapset isovanhemmille usein hoitoon, on aivan turha tulla sättimään minua siitä miksen vie lapsiani hoitoon mummolaan. En todellakaan vie lapsiani häiriintyneille väkivaltaisille isovanhemmille!

En minäkään voi sanoa kenellekään sellaista että "älä vie lastasi hoitoon kun se kärsii". Mikäs minä olen tietämään kärsiikö vai ei, eikä varmasti kärsikään jos on välit kunnossa ja rakastavat suhteet.

Pointti on siis se, että koko riitaisen ketjun aikaansaavat aina ne tietyt muutamat ihmiset, jotka ovat sitä mieltä että vain MINÄ teen oikein, vain MINUN tapani hoitaa lasta on toimiva, ja kaikkien MUIDEN tavat/valinnat/keinot/tottumukset ovat vääriä.

Eläköön suvaitsevuus ja erilaisuuden ymmärtäminen jälleen kerran...

 

Itse olisin todella onnellinen ja kiitollinen jos anoppi, tai oma äitini, tarjoutuisi ottamaan tyttömme joskus yökylään. Tyttö on kohta kaksi, eikä ole vielä yhtäkään yötä ollut erossa meistä/ jommasta kummasta. Luulen, että kun ensimmäinen kerta tulee, tulee se olemaan todella vaikeaa, koska tyttö ei ole ollut yökylässä. Mutta silti toivoisin, että saisimme mieheni kanssa joskus viettää lapsettoman yön ja aamun (varsinkin).

 

Itse olisin todella onnellinen ja kiitollinen jos anoppi, tai oma äitini, tarjoutuisi ottamaan tyttömme joskus yökylään. Tyttö on kohta kaksi, eikä ole vielä yhtäkään yötä ollut erossa meistä/ jommasta kummasta. Luulen, että kun ensimmäinen kerta tulee, tulee se olemaan todella vaikeaa, koska tyttö ei ole ollut yökylässä. Mutta silti toivoisin, että saisimme mieheni kanssa joskus viettää lapsettoman yön ja aamun (varsinkin).

Miksei sitä voi itse pyytää?? Miksi anopin tai sinun äitisi pitäisi varta vasten PYYTÄÄ lapsi yökylään? Ei meilläkään kumpikaan ole pyytänyt, mutta ovat ilolla ottaneet lapsen hoitoon joka kerta kun itse olemme pyytäneet. Eli n. 2-3 kuukauden välein jommalle kummalle. Ei tosiaankaan usein siis. (Useamminkin voisin itse antaa, mutta en viitsi isovanhempia vaivata, että saavat itsekin levätä viikonloppuna.) Kysäisepä nyt vaikka joku kerta jommalta kummalta mitä mieltä hän olisi jos tyttönne tulisi harjoittelemaan yökyläilyä!