Anoppi ja kaikki muut itsekeskeiset ihmiset..

[vierailija-ahdistunut]

Tämä avautuminen ei ole periaatteessa anopista, vaan ihan yleisesti itsekeskeisyydestä!

Eli, mä olen 5 vuotta tässä kuunnellut anopin lisääntyviä ongelmia, huolia, kokemuksia, jotka on aina sellaisia mitä muut EIVÄT ole voineet mitenkään kokea, niihin ei ole ratkaisua, ja maailma on yksinkertaisesti epäreilu ja kaikki pitäisi ojentaa kultalautasella.

Me ollaan miehen kanssa aherrettu ihan älyttömästi töissä, opintojen parissa, ja elämässä yleensäkin että selvittäisiin, mutta mikään mitä meillä tapahtuu - ei ole verrattavissa hänen ongelmiinsa.

Esim. Anopilla ei ole koskaan rahaa. Ei ikinä. Aina auki. Aina lainaamassa ja aina valittamassa. Asuu 80 neliön kämpässä, joka on ASO asunto. Omistaa auton, ja ajaa sillä aivan joka paikkaan. Polttaa kuin korsteeni, eikä aio lopettaa ikinä. Shoppailee, vaikka ei ole rahaa.... Jne.

Ei voi muuttaa pienempää, eikä myydä asuntoa. Ei vaan ole kuulemma mahdollista. Sillä oli 5000e käteistä, kun entinen auto meni lunastukseen, mutta ei voinut kuvitellakaan ostavansa 3000e auton, vaan tuhlasi KAIKKI käteiset uuteen. Ei saa sossuntukia, koska asuu LIIAN kalliisti ja tuhlaa rahansa väärin!

Ja siihen ongelmaan: istuu meillä ja valittaa kaikesta. Pyytää rahaa lainaan, haluaa apuja, itkee ja ulisee.. Mutta mikään mitä tehdään ei auta.

Me muutettiin isosta asusta tosi pieneen kaksioon 2 lapsen kanssa että voitaisiin säästää rahaa tulevaisuuteen. Meillä ei olisi varaa yhteenkään autoon. Ei harrasteta, ei matkustella, ei mitään: koska ei ole varaa mihinkään ylimääräseen tällä hetkellä. Bussilla anoppi ei suostu matkata kun töihin menee 1h. MEILLÄ MENEE 1,5H MOLEMMILLA!!!

Mua vaan ottaa päähän, että miten joku ei voi nähdä yhtään oman napansa ulkopuolelle ja ymmärtää miten paljon myönnytyksiä me tehdään, ja me pystyttäisiin auttamaan ja neuvomaan häntä näissä. Ei, ei vaan voida - kun meidän ongelmat: NIITÄ EI OLE. Ja kaikki myönnytyksen mitä me tehdään on vain "elämäntapa", vaikka nämä mitä me tehdään, on vain sen takia että saadaan joskus parempi tulevaisuus, kunhan opinnot on ohitse.

Onko kenelläkään lähipiirissä tälläistä? Ja huom, en noteeraa pahemmin näitä sen juttuja. Toissapäivänä kyllä räjähdin ja avauduin, mutta se meni kuin kuuroille korville. Ja kyllä me ollaan tuota paljon autettu menneisyydessä. Enää ei kyllä, kun on loputon kaivo, eikä tänne päin mitään tule ikinä.

 

[vierailija]

Ja siihen ongelmaan: istuu meillä ja valittaa kaikesta. Pyytää rahaa lainaan, haluaa apuja, itkee ja ulisee.. Mutta mikään mitä tehdään ei auta.

Rajoittakaa anopin käyntejä (ette kai ole erehtyneet antamaan avainta hänelle?), niin ei ainakaan niin usein voi istua ruikuttamassa. Samaten rahaa ruikuttaessa rupeat valittamaan kuinka ei ole rahaa siihen ja siihen juttuun, kuinka piti ostaa joku halvin surkein juttu, kun ei ollut rahaa siihen parempaan... Vittumaisella päällä voi kertoa kuinka jonkun Eevaliisan anoppi osti Eevaliisalle kalliit vaunut, uuden auton, pesukoneen jne.

 

[vierailijaapppeee]

Rajoittakaa anopin käyntejä (ette kai ole erehtyneet antamaan avainta hänelle?), niin ei ainakaan niin usein voi istua ruikuttamassa. Samaten rahaa ruikuttaessa rupeat valittamaan kuinka ei ole rahaa siihen ja siihen juttuun, kuinka piti ostaa joku halvin surkein juttu, kun ei ollut rahaa siihen parempaan... Vittumaisella päällä voi kertoa kuinka jonkun Eevaliisan anoppi osti Eevaliisalle kalliit vaunut, uuden auton, pesukoneen jne.

Joo siis ei istu joka päivä. MÄ oon ihan töissä ja opiskelen, ja se on töissä. Ongelma on juuri se että käy vain parin kuukauden välein, ja silloin itkee ja ulisee. Nytkin oli KOKO kesän poissa, ja kun tuli käymään - ei mitään että "miten on mennyt" juttuja, vaan heti suoraan päätä pahkaan omiin juttuihin, kuinka rankkaa on.

Vituttaa! Ja kun sillä on 5 lasta, saa se KAIKILTA tukea ja apua, mutta meillä ei ole ketään keneltä pyytää apua IKINÄ, ja se nainen ei käsitä Muuten siis todella ihana nainen, mutta kaipaisin vaan vähän sitä avarakatseisuutta.

Mä just kovaan sanoin sille, kun valitti ettei voi myydä sen kämppää jne, että "luuletko että me halutaan asua kaksiossa näiden lasten kanssa?" "Luuletko ettei me haluttaisi vaihtaa 1,5h junamatkoja 15 min automatkaan?" "Luuletko että mä HALUAN elää näin säästeliäästi ja alkeellisesti". Mutta ei. Toljottaa vain, ja keksii tekosyitä. "No mutta kun tämä on teidän elämäntyyli" ""No en mä mitään kämppää saisi" "no mutta kun mulla on PAKKO olla auto, kun olen sinkku ja yksinäinen ja en voi istua 1h bussissa"

Ei vain käsitä vaikka kuinka ravistelisi, että täällä on muilla aivan yhtä rankkaa ja köyhää kuin sillä. Mä niin nautin vain tästä 2 lapsen arjesta, opiskeluineen, töineen ja rahan venyttämisen kanssa....