Anoppi pieninä annoksina- tänään tuli siedätyshoitoa tunti liikaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aamuäree
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aamuäree

Aktiivinen jäsen
10.04.2007
48 565
16
38
Etelä-Pohjanmaa
Ihan ensiksi- mulla on ihana anoppi joka jaksaa mua auttaa ja ymmärtääkin.


Ja sitten tulee se mutta.


Kun mä kielsin tyttöä ottamasta anopin heille ostamaa lelukäärmettä mukaansa meille kotiin.
No tottahan tyttö alkoi itkeä tihrustaa ja anoppi lohduttelemaan että kyllähän sä saat sen mukaan ottaa JOS äiti vaan antaa...
Jos mä kiellän, olen diktaattori ja nipo, jos lupaan, annan kumota auktoriteettini. :/

Ja jos juniori säheltää lelunsa kanssa kahvipöytään, otan lelun pois ja sanon että ei leluja pöytään kiitos!
Anoppi antaa nappulalle ison laskimen hetitimen lohdutukseksi.
Niin- sehän ei teknisesti ottaen ole lelu.


Nämä tänään.

Mä en vain kertakaikkiaan siedä että mun kiellot ja kasvatusmetodit kumotaan hetikohta ja mun naaman edessä vielä.
Onko se sitten ihme että mun kullannuput käyttäytyy kuin pahaiset marakatit aina mummolassa käydessään tai silloin kun anoppi on meillä?
 
Meillä ihan sama meininki, se kyllä ärsyttää... Pitäis oikeen tosissaan ja vakavasti jutella anopin kans, mutta kun se alkaa kuiteski pillittään :( kun eihän se mitään pahaa (kait) tarkoita...
 
Mun äiti toimii jatkuvasti näin. Jos kiellän lapsia hänen luonaan hän puhuu lapsille kuin olisin kuuro, -että äidillä taitaa olla pinnakireällä ja kyllä mummo antaa yms. Hän myös lupailee lapsille koko ajan toteutumattomia asioita jotka vaivaavat minua koska joudun selittämään sitten myöhemmin lapsille miksi mummo ei nyt viekkään elokuviin tai otakkaan viikonlopuksi hoitoon. Meillä on harventunut kyläilyt.
 
Mies on kyllä koittanut puhua asiasta, mutta taitaa olla kuin tuuleen huutais.
Ja en jaksais alkaa takkuamaan, kun kerran on korvaamaton apu meille kuitenkin.

Mutta silti :headwall: luulis aikuisen ihmisen nyt jotain hoksaavan, vallankin kun on itse aikoinaan samanlaisesta 'kärsinyt'.
 
Sano anopille, että älä pistä lapsen äitiä tilanteeseen jossa voi vain tuottaa pettymyksen. Jos olet sanonut että lelua ei saa kotiin viedä vana se on mummolalelu, niin se tarkoittaa sitä. Ja anoppi voi sanoa että "Jätetään se lelu tänne, leikit sillä sitten seuraavalla kerralla kun tulette."

Minun anoppini harrasti sitä että lupasi lapsille huvipuistoja ja muita retkiä joille he vievät lapset (vaikka heti huomenna) ja sitten kun lapsi/lapset ihan innoissaan tuli sanomaan että mummi ja vaari vievät meidät huomenna purjehtimaan, niin minä jouduin olemaan ilonpilaaja ja sanomaan että ei käy.
Ensin pitäisi sopia retkestä lapsen vanhempien kanssa, ja sitten vasta kysyä lapsilta että haluatteko että mummi ja vaari vievät teidät huvipuistoon.
 
Mä olen aina ajatellut, että mummulat ovat mummien ja pappojen koteja, joissa heillä on sananvalta. Eli omille lapsilleni olen sanonut, että kysy mummilta saatko ottaa lelun kahvipöytään ja jos mummille sopii, niin voit ottaa sen käärmeen kotiin. Mulle itselleni nyt on herttaisen yhdentekevää miten nuo mummulassa käyttäytyvät, kunhan se jollain tapaa pysyy ruodussa (ihan räikeisiin juttuihin aikaisemmin puutuin, nyt nuo kyllä jo osaavat käyttäytyä, 13-, 10- ja kohta 8-vuotiaat). Tosin meillä mummut ja papat ovat aika paljon meidän lasten kanssa olleetkin, että eivät hekään mitä tahansa hyväksy, ja osaavat komentaa kyllä.

Eli en ole yrittänytkään pitää omaa auktoriteettia mummuloissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Tämä on asian vierestä, mutta minä menisin nurkan taakse itkemään, jos hankkisin lapsille jonkun lelun ja he eivät saisi ottaa sitä vastaan.

Mutta kun käärme oli hankittu mummolaan- ei meille vietäväksi. Jostain syystä meillä on enemmän leluja kotona kuin mummolassa.

En mä kieltänyt sitä vastaanottamasta :o mutta kun nyt ollaan vihdoin saatu kaikki mummolasta meille 'lainaksi raahatut' lelut palautettua että on sitten taas millä mummolassa leikkiä. Ettei tartte kauhalaatikolle mennä leluja hakemaan.

En mä tosiaan joka asiaan jaksa puuttua, mutta jos tosiaan 2 vuotias sais sillä isolla lelulla häslätä ruokapöydässä niin että posliinit uhkaa koko ajan lattialle pudota tai lelu pullavadille, niin EI käy.
Meillä vain tahtoo olla niin ettei mitään rajaa......... tuo mummo heittääntyy itsekin lapsen tasolle- ja tämä oli mun miehen mielipide äidistään B)

Ja välimatkaa on reilut 200m, niin ettei senkään vuoksi mitään erityishemmottelua minun mielestä tarvitse.
 
Me käytiin harvoin mummolassa tollaista syistä. Silloin kun mentiin, yritin asennoitua niin että mummolassa mummo määrää ja itse olin syrjässä. Jos pentu huitoo mummon luvalla kupit nurin, niin sitten mummo siivoo. Jos joku asia oli tärkeä, se sovittiin lapsen kanssa kahden niin ettei mummoa sotkettu koko juttuun. Esim syömiset neuvoteltiin kahdenkesken eteisessä tai vessassa ja itse hommat hoideltiin ilman sen kummempaa raportointia. Leluja keräiltiin välillä kotona pussiin joka sitten vietiin mummolle lelupussiksi.
 
Mä en ole noin jyrkkä esim noissa lelujutuissa ja mun olisi mummona (mahdollisesti tulevaisuudessa) vaikea olla tiukkana tollaisissa säännöissä, joita en tahtoisi itse noudattaa. Voisiko teille löytyä kultaista keskilinjaa noiden sääntöjen kanssa. Kotona tietty ollaan kodin säännöillä ja mummolassakaan ei ihan lekkeriksi heitetä, mutta voisiko sielä mummolassa olla vähän lepsumpia?
 

Uusimmat

Yhteistyössä