Toggle sidebar

Anoppi ripitti kun en päästänyt 2-vuotiasta yksin ulos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vastuullinen mutsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vastuullinen mutsi

Vieras
Anoppi oli kylässä ja juotiin siinä kaffet. Kaksivuotias kinusi ulos ja anoppi tokaisi, että pitäähän lapsen ulos päästä, pue sille ulkovaatteet. Asutaan omakotitalossa. Sanoin, etten lähde tällä sekunnilla mihinkään ulkoilemaan vaan juodaan nämä kahvit rauhassa, lapsi voi sen hetken leikkiä olkkarissa. Mennään sitten kun on ryystetty kahvi. Anoppi korjasi, että ethän sä sinne ulos mene vaan laitat lapsen menemään, mehän voidaan välillä katsoa ikkunasta miten pärjäilee. Hänen omatkin lapset on ulkoilleet saman ikäisinä yksin. Asuivat kerrostalossa jossa oli normaalia, että kaksivuotiaat saivat vapaasti liikkua pihoilla ja käydä kavereissa.

Enhän voi kuulemma suojella lastani ikuisuuksiin ja saattaa kouluun vielä yläasteellakin. Haloo?! Vähän eri asia kuin laskea päätön kaksivuotias yksinään hillumaan ulos.

Olenko tosiaan ylisuojeleva curling-vanhempi teidän mielestä?
 
No et oo, tiedät sen itsekin. Ei kukaan täysjärkinen anna tuon ikäisen leikkiä yksin ulkona.

Mutta. Mua hirvittäisi tuon jälkeen laskea lasta kyseiselle anopille hoitoon. Entä jos lapsi siellä kinuaa ulos ja anoppi päättää että "katselee sitten ikkunasta vaan".
 
No meillä kyllä ulkoilee 2v muiden lasten mukana ok-talomme pihassa. Tässä ei ole mitään välitöntä vaaraa ympärillä, joten uskallan. Toki kurkin perään tuon tuosta.
Ihan yksin en varmaan 2veetä päästäis.
 
Ja sit taas ihmetellään iltalehden lööpeistä miten on joku pieni lapsi kuollut jossain onnettomuudessa kun ei ole kukaan vahtinut.

Mä ehkä etsisin käsiini muutamat vanhat lööpit ja läväyttäisin anopin silmien eteen vähän tosiasioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastuullinen mutsi:
Anoppi oli kylässä ja juotiin siinä kaffet. Kaksivuotias kinusi ulos ja anoppi tokaisi, että pitäähän lapsen ulos päästä, pue sille ulkovaatteet. Asutaan omakotitalossa. Sanoin, etten lähde tällä sekunnilla mihinkään ulkoilemaan vaan juodaan nämä kahvit rauhassa, lapsi voi sen hetken leikkiä olkkarissa. Mennään sitten kun on ryystetty kahvi. Anoppi korjasi, että ethän sä sinne ulos mene vaan laitat lapsen menemään, mehän voidaan välillä katsoa ikkunasta miten pärjäilee. Hänen omatkin lapset on ulkoilleet saman ikäisinä yksin. Asuivat kerrostalossa jossa oli normaalia, että kaksivuotiaat saivat vapaasti liikkua pihoilla ja käydä kavereissa.

Enhän voi kuulemma suojella lastani ikuisuuksiin ja saattaa kouluun vielä yläasteellakin. Haloo?! Vähän eri asia kuin laskea päätön kaksivuotias yksinään hillumaan ulos.

Olenko tosiaan ylisuojeleva curling-vanhempi teidän mielestä?
Click to expand...

Et ole vaan normijärkevä aikuinen joka ymmärtää ettei 2v oo asiaa yksin ulos.
 
Ei tulisi mieleenkään päästää edes tuota 3v yksin ulos, sitten voisin harkita jos piha olisi aidattu kahden metrin aidalla ja olisi aukoton. Tietäisin ettei ole lätäköitä yms. johon pääsee hukkumaan. Meillä ulkoilee 5-6v iästä yksin ja esikoinen ei ole lapsenvahti, joskus on sanonut että kyllä hän kattoo siskon perään, sen verran olen antanut vastuuta että saa sen aikaa kattoo perään kun vien vaikka kauppakassit sisälle, pidempää aikaa ei muista että piti jotain tehdäkin.
 
[QUOTE="hmm";23767940]No et oo, tiedät sen itsekin. Ei kukaan täysjärkinen anna tuon ikäisen leikkiä yksin ulkona.

Mutta. Mua hirvittäisi tuon jälkeen laskea lasta kyseiselle anopille hoitoon. Entä jos lapsi siellä kinuaa ulos ja anoppi päättää että "katselee sitten ikkunasta vaan".[/QUOTE]

Ja mistä kaikesta muusta ajattelee tuolla tavoin. En minäkään tollaseen anoppiin luottaisi. Ja sekin vielä, et ei arvosteta äidin mielipidettä. Lapsi voi saada tosta sellaisen kläsityksen, että mummon mielipiteet menee äidin mielipiteiden yli eli mummolassa eri säännöt kuin kotona.
 
en päästäisi, asumme järven rannalla. Nyt melkein 5v ja 6v savat leikkiä yhdessä ulkona, mutta vahdin heitä kuin haukka KOKOAJAN ja säännöt varmennetaan joka kerta ulos lähtiessä..
 
Huhhuh onpa anoppi, ei kukaan vastuullinen ihminen laske 2-vuotiasta yksin pihalle. Ei se ikkunasta katsominen ole todellakaan sama, taatusti siinä huomio herpaantuu välillä.

Mun anoppi taas on ihan päinvastainen, pelkää kaikkea ja varottelee kaikesta, ei ole sekään minusta kovin hyvä juttu. Nyt viimeksi oli ihan kauhuissaan kun kerrottiin että käydään ton 2 veen kanssa uimahallissa. Soitteli moneen otteeseen perään että älkää vaan menkö.

Oli myös kauhuissaan kun poika oli 5 vkoa, ja kerrottiin juhannuksena menevämme autolla katsomaan juhannuskokkoa. (Helsingissä seurasaaren kokkoa katsottiin parkista siitä vastarannalta) Soitteli silloinkin perään ja yrittisada meitä jäämään kotiin.

Anoppi on herttainen ihminen, ja pidän hänestä paljon, mutta joskus vähän kyllästyttää tuo ainainen kaikesta varottelu. Nuo oli vaan esimerkkejä, suunnilleen kaikki mitä teemme, on vaarallista lapselle. :|
 
Mä en uskalla päästää parivuotiastani edes etukäteen ovesta ulos ja vetää sitten itse vasta kamppeita niskaan, hakea roskapussia tms. Sehän ehtii heti nurkan taakse ja sitten onkin noin 400 eri vaihtoehtoa, missä vaarassa hän voi jo olla. Ainakin tuo meidän lapsi saa heti jalat alleen kun ovi aukeaa, se ei todellakaan jää pällistelemään tuohon rapulle, että kappas, kun on kiva ilma.

Anoppi onneksi pelkää yhtä lailla muksun karkaavan, joten sikäli heidät uskaltaa jättää keskenäänkin ulkoilemaan jos lähden vaikka asikoille. Niitä ongelmia tulee vasta sisälle mennessä, kun anopin on vaikea kieltää lapselta mitään, kuten tuolilla seisomista ja kurkottelua. Meillä on sääntönä, että tuolissa istutaan. Pari kertaa olen huomauttanut anopille, kun tämä on antanut lapsen kiipeillä ja muka pitänyt itse vahtia vieressä, että kohta muuten sattuu. Meni noin 10 sekuntia kun lapsi astui ohi tuolin ja putosi ennen kuin anoppi ehti kissaa sanoa. Eikä tämä oppinut sittenkään mitään, vaikka muksulla oli iso kuhmu päässä.

Toinen ääripää on oma äitini, joka ei meinaa uskaltaa antaa lapsen edes syödä, ettei se vaan tukehdu. Hirveä haloo, kun annoin lapselle puolikkaan rypäleen, että ei se noin isoa saa suuhunsa laittaa! Suunnilleen rusinatkin pitäisi jakaa kaksivuotiaalle neljään osaan ja antaa pala kerrallaan. En tiedä, miten itse olen aikanani saanut opetella syömään, saati kiipeämään rappusia jne.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa