anoppi

[Kadoksissa]

No nyt sitten räjähti ja kunnolla. Olemme asuneet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 10 vuotias lapsi. Anoppi asustaa kilometrin päässä, mutta ei käy meillä usein, hänen luonaan tulisi käydä sitäkin useammin syömässä sitä, sun tätä yms. Vappuna en suostunut menemään anopin luokse syömään koska halusin kutsua ystäviä silloin meille ja kutsuin myös anopin, joka sitten lopulta tulikin meille. Nyt anoppi järjesti elokuvaliput isommalle porukalle ja minua ei leffa kiinnostanut, niin mieheni meni lapsemme kanssa. Mieheni ilmoitti että anoppi olisi viemässä lapsemme kesällä teatteriin kastomaan näytelmää, jonka me perheenä olemme sopineet menevämme katsomaan. Mieheni ilmoitti että voimme mennä kahdestaan katsomaan sen (lasten näytelmä) ja lapsemme menisi anopin ja hänen tyttärensä 23v kanssa? Minä kiehuin sisäisesti; sanoin miehelleni ilalla, että minusta tuntuu pahalta ja minua itketti. Hän sanoi että minun ongelmani taitavat olla vanhoissa anoppisuhteissani ja tuon ne nyt tänne? sanoin hänelle että paraskin puhuja, kun äiti ei ole häntä kasvattanut vaan jättänyt hänet isovanhemmille. Siitä hän suuttui ihan hirveesti ja hajotti oven ja huusi minulle täysillä että; sano suoraan että vihaat sitä vitun ämmää!!! SANO! (siis kohdensiko hän oman vihansa, omaa äitiään kohtaan minulle) Aikansa huudettuaan hän rauhottui ja puhuimme -vähäsen asiasta. Hän sanoi ettei voi edes soittaa äidilleen kun minulla on naama väärinpäin. Se on totta etten pidä hänen äidistään ,sillä hän käyttäytyy hyvin itsekkäästi ja rumasti. Oli mm. soittanut miehelleni ja pyytäntyt tätä kanssaan teatteriin!!!! N i i n! Kysyn nyt teiltä viisaat; MITEN ETEENPÄIN?

 

[Neuvoja]

No nyt sitten räjähti ja kunnolla. Olemme asuneet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 10 vuotias lapsi. Anoppi asustaa kilometrin päässä, mutta ei käy meillä usein, hänen luonaan tulisi käydä sitäkin useammin syömässä sitä, sun tätä yms. Vappuna en suostunut menemään anopin luokse syömään koska halusin kutsua ystäviä silloin meille ja kutsuin myös anopin, joka sitten lopulta tulikin meille. Nyt anoppi järjesti elokuvaliput isommalle porukalle ja minua ei leffa kiinnostanut, niin mieheni meni lapsemme kanssa. Mieheni ilmoitti että anoppi olisi viemässä lapsemme kesällä teatteriin kastomaan näytelmää, jonka me perheenä olemme sopineet menevämme katsomaan. Mieheni ilmoitti että voimme mennä kahdestaan katsomaan sen (lasten näytelmä) ja lapsemme menisi anopin ja hänen tyttärensä 23v kanssa? Minä kiehuin sisäisesti; sanoin miehelleni ilalla, että minusta tuntuu pahalta ja minua itketti. Hän sanoi että minun ongelmani taitavat olla vanhoissa anoppisuhteissani ja tuon ne nyt tänne? sanoin hänelle että paraskin puhuja, kun äiti ei ole häntä kasvattanut vaan jättänyt hänet isovanhemmille. Siitä hän suuttui ihan hirveesti ja hajotti oven ja huusi minulle täysillä että; sano suoraan että vihaat sitä vitun ämmää!!! SANO! (siis kohdensiko hän oman vihansa, omaa äitiään kohtaan minulle) Aikansa huudettuaan hän rauhottui ja puhuimme -vähäsen asiasta. Hän sanoi ettei voi edes soittaa äidilleen kun minulla on naama väärinpäin. Se on totta etten pidä hänen äidistään ,sillä hän käyttäytyy hyvin itsekkäästi ja rumasti. Oli mm. soittanut miehelleni ja pyytäntyt tätä kanssaan teatteriin!!!! N i i n! Kysyn nyt teiltä viisaat; MITEN ETEENPÄIN?

Jätä se sika..nimittäin anoppi.

 

[Kadoksissa]

Jätä se sika..nimittäin anoppi.

Miten tai siis mieheni tulisi laittaa välit poikki, mutta onko se ainut ratkaisu?

 

[Neuvoja]

Miten tai siis mieheni tulisi laittaa välit poikki, mutta onko se ainut ratkaisu?

Anopille kenkää ja alatte elämään omaa elämää. Anoppi eläköön omaansa.

 

[Vanha mutta kokenut]

Miten tai siis mieheni tulisi laittaa välit poikki, mutta onko se ainut ratkaisu?

Eiköhän tässä päde Kekkosen käyttämä sanonta: Talo elää tavallansa vieras käypi ajallansa.
Ongelmana teillä on että anoppi ottaa sopii miehesi kanssa mitä TE teette kysymättä mielipidettäsi. Sopikaa nyt miehesi kanssa että hän kohteliaasti ilmoittaa äidilleen vastaavansa ehdotuksiin jahka on keskustellut niistä kanssasi. Ja kun olette päätöksenne tehneet seisotte molemmat sen takana.
Kun näin teette anoppi voi vieläö yrittää ottaa yhteyttä lapsiinne ja luvata/sopia menoja heidän kanssaan kun peli ei enää tepsi teihin. Eli myös tässä tapauksesssa mitään ei tapahdu ennenkuin te miehesi kanssa olette päättäneet mitä haluatte.

Jos vastaatte ystävällisesti mutta jämäkästi ei tarvitse loukata ketään. Siitä jää niin itsellenne kuin anopillekin parempi mieli eikä miehesi tarvitse pistää poikki välejään äitinsä kanssa. Se ei mielestäni olisi mikään ratkaisu.

Kaikkea hyvää!

 

[Kadoksissa]

Eiköhän tässä päde Kekkosen käyttämä sanonta: Talo elää tavallansa vieras käypi ajallansa.
Ongelmana teillä on että anoppi ottaa sopii miehesi kanssa mitä TE teette kysymättä mielipidettäsi. Sopikaa nyt miehesi kanssa että hän kohteliaasti ilmoittaa äidilleen vastaavansa ehdotuksiin jahka on keskustellut niistä kanssasi. Ja kun olette päätöksenne tehneet seisotte molemmat sen takana.
Kun näin teette anoppi voi vieläö yrittää ottaa yhteyttä lapsiinne ja luvata/sopia menoja heidän kanssaan kun peli ei enää tepsi teihin. Eli myös tässä tapauksesssa mitään ei tapahdu ennenkuin te miehesi kanssa olette päättäneet mitä haluatte.

Jos vastaatte ystävällisesti mutta jämäkästi ei tarvitse loukata ketään. Siitä jää niin itsellenne kuin anopillekin parempi mieli eikä miehesi tarvitse pistää poikki välejään äitinsä kanssa. Se ei mielestäni olisi mikään ratkaisu.

Kaikkea hyvää!

Puhuin miehelleni jo aikoja sitten, että voisimmeko yhdessä sopia asioista ja pitää niistä myös kiinni. Hänen mielestään me teemmekin niin, mutta olen huomannut että on ilmeisen paljon -VÄÄRINYMMÄRYKSIÄ / SELITYKSIÄ mieheltäni, joiden varjolla lopulta hänen äidin tahto toteutuu. Hänen äitinsä jo kysyy suoraan lapseltamme, välittämättä mitä mieltä me olemme! Todella vaikea tilanne...(taustallahan on äidin hylkäämä poika.)

 

[Jaahas]

Taidat olla vain sairaan mustasukkainen ihminen. Ei normaali ihminen raivostu, jos äiti soittaa lapselleen, ja pyytää tätä teatteriin.

 

[Kadoksissa]

Taidat olla vain sairaan mustasukkainen ihminen. Ei normaali ihminen raivostu, jos äiti soittaa lapselleen, ja pyytää tätä teatteriin.

Käykö normaali aikuinen mies: äitinsä kanssa teatterissa ja elokuvissa -kun ei edes oman aikuisen vaimonsa kanssa käy?

 

[Täh]

Käykö normaali aikuinen mies: äitinsä kanssa teatterissa ja elokuvissa -kun ei edes oman aikuisen vaimonsa kanssa käy?

Miksei kävisi? Kyllä minä olen käynyt teatterissa aikuisen lapseni kanssa. En tiennyt, että hän on epänormaali.

 

[AP:lle]

Anoppeja aina syyllistetään, mutta kyllä nyt täytyy hieman syyllistää myös miniää, siis sinua. Mitä PAHAA anoppisi on tehnyt?
Selvästi paistaa läpi, että olet mustasukkainen anopillesi. Hän varmaan tarkoittaa hyvää ja ehkä hänellä on enemmän aikaa ja varallisuutta käydä kulttuuritapahtumissa ja on valmis viemään sinne myös sinun perheesi jäseniä. Ei se ole sinulta pois. Neuvoisin sinuakasvamaan aikuiseksi ja samalla tekisi mieli "kasvattaa" sinua olemaan kiitollinen.

Monet saavat läheisiltään, niin anopeilta kuin puolisoiltaan huonoa kohtelua, mutta sinun kohdallasi ei siitä ole kyse.

 

[kadoksissa]

Anoppeja aina syyllistetään, mutta kyllä nyt täytyy hieman syyllistää myös miniää, siis sinua. Mitä PAHAA anoppisi on tehnyt?
Selvästi paistaa läpi, että olet mustasukkainen anopillesi. Hän varmaan tarkoittaa hyvää ja ehkä hänellä on enemmän aikaa ja varallisuutta käydä kulttuuritapahtumissa ja on valmis viemään sinne myös sinun perheesi jäseniä. Ei se ole sinulta pois. Neuvoisin sinuakasvamaan aikuiseksi ja samalla tekisi mieli "kasvattaa" sinua olemaan kiitollinen.

Monet saavat läheisiltään, niin anopeilta kuin puolisoiltaan huonoa kohtelua, mutta sinun kohdallasi ei siitä ole kyse.

Mistä tiedät, millaista kohtelua saan anopiltani? Olen terveesti mustasukkainen siitä jos miehelläni ei ole aikaa lähteä oman vaimon kanssa minnekään, miten hänellä on äidin kanssa? Olen rehellisesti kiitollinen sille, joka kiitoksen ansaitsee! Olen aikuinen 54v.

 

[Tanya81]

Käykö normaali aikuinen mies: äitinsä kanssa teatterissa ja elokuvissa -kun ei edes oman aikuisen vaimonsa kanssa käy?

Voihan olla että miestäsi ei kiinnosta sinänsä elokuvat ja näytelmät, mutta hän haluaa viettää aikaansa äitinsä kanssa. Varsinkin, jos heillä ei aina ole ollut niin läheiset välit, niin he nyt ottavat sen kaiken takaisin.

Koita jättää koko asia vähäksi aikaa pois mielestä. Ehkä nyt on vain kireämpi vaihe menossa, kyllä se siitä rauhoittuu itsekseen.

 

[Kirsti]

Mistä tiedät, millaista kohtelua saan anopiltani? Olen terveesti mustasukkainen siitä jos miehelläni ei ole aikaa lähteä oman vaimon kanssa minnekään, miten hänellä on äidin kanssa? Olen rehellisesti kiitollinen sille, joka kiitoksen ansaitsee! Olen aikuinen 54v.

Luin alkuperäisen viestisi ja jos näin on, että miehesi on hänen isovanhemmat kasvattaneet, niin ehkä anoppi nyt yrittää paikata tuota? Sitä en ymmärrä, jos miehelläsi ei ole sinulle, vaimolleen aikaa, niin missään nimessä hänen ei tule viihdyttää äitään. Äidillä tulee olla omat ystävät joiden kanssa hän käy kulttuuririennoissa. Itselläni omat lapset elävät omilla tahoillaan ja minä elän mieheni kanssa omalla tahollani, niin kuuluu olla. Talossa talon tavalla, niin kuin joku aiemmin kirjoittikin. Sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää!

 

[opsista.]

Siis mitä? Aikuinen ihminen ei saisi pyytää aikuista lastaankanssaan teatteiin? Tai ei saisi pyytää lapsenlastaan, (joka sentään on jo kymmenen vuotias ja varmasti osaa sanoa haluaako lähteä vai ei) kanssaan teatteriin??

Taidat yrittää saada miehen talutusnuoraasi, tossun alle, jottei hän saisi omilla aivoillaan ajatella tai seurustella kenekäänmuun kanssa, ei edes äitinsä. Ja samaa yrität tehdä lapsellesi. Sanon vaan "Justiina", että tuosta ei hyvä seuraa. Ei ihmisiä, oman perheen jäseniäkään, saa noin kohdella ja määrätä, rajoittaa heidän elämäänsä.

Läheisriippuvuuteen saa apua, hae sitä ja hanki elämä. Et voi elää miehesi tai lapsesi vartijana. Tuskin nautit siitä itsekään. Ainakaan perheesi ei nauti.

 

[neuvonen]

Kyllä miehellä on vapaus valita kenen kanssa ja missä haluaa aikaansa viettää. Ymmärrän että loukkaannut kun jäät toiseksi, mutta et sinä miestä voi pakottamalla saada haluamaan olla kanssasi enemmän. Käytä naisellisia avujasi, niitä ei anoppi voi käyttää. Riitelemällä ja pakottamalla ajat miehen enemmän pois luotasi, jos hän koskaan on luonasi ollutkaan.

 

[Kadoksissa]

Siis mitä? Aikuinen ihminen ei saisi pyytää aikuista lastaankanssaan teatteiin? Tai ei saisi pyytää lapsenlastaan, (joka sentään on jo kymmenen vuotias ja varmasti osaa sanoa haluaako lähteä vai ei) kanssaan teatteriin??

Taidat yrittää saada miehen talutusnuoraasi, tossun alle, jottei hän saisi omilla aivoillaan ajatella tai seurustella kenekäänmuun kanssa, ei edes äitinsä. Ja samaa yrität tehdä lapsellesi. Sanon vaan "Justiina", että tuosta ei hyvä seuraa. Ei ihmisiä, oman perheen jäseniäkään, saa noin kohdella ja määrätä, rajoittaa heidän elämäänsä.

Läheisriippuvuuteen saa apua, hae sitä ja hanki elämä. Et voi elää miehesi tai lapsesi vartijana. Tuskin nautit siitä itsekään. Ainakaan perheesi ei nauti.

siis olemme SOPINEET monia, monia asioita perheen kesken ja sopimukset purkaantuvat heti kun ANOPPI haluaa jotain tai on suunnitellut jotain eli ne menevät PERHEEMME sopimusten ylitse! Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia! Minulla ei ole aikaa olla kenenkään "vartijana"

 

[hämmis]

ap:lle.

tiesikö anoppisi että olette menossa katsomaan ko. esitystä?
Jos ei tiennyt, niin ei se anopin vika ole jos hän tahtoi ilahduttaa lastenlastaan ja viedä hänet teatteriin.

Leffalippujen ostaminen, lapsenlapsen teatteriin vieminen, eivät minusta ole rumaa käytöstä eikä ilkeilyä. Se ettei sinua kiinnosta, niin, ehkäpä sen ei niin väliä olekaan, kun asenteesi on tuollainen.

Jos anoppisi tiesi miehesi kanssa tehdystä suunnitelmasta, niin sitten voit sanoa suoraan, että kiitos tarjouksesta, mutta me olemme jos sopineet menevämme kolmisteen katsomaan esitystä. Muistatko kun mainitsin sinulle siitä silloin ja silloin. Harmi ettet kysynyt etukäteen.
Tämä olisi ollut sinulta aikuismaista käytöstä.

Miten tästä eteenpäin menette..
tässä vinkkejä, toivottavasti noudatat niitä.

1. Sinun ei tarvitse ahdistaa ja kiusata miestäsi sillä että hänen äitinsä, syystä tai toisesta, on joutunut poikansa hylkäämään omien vanhempiensa hoiviin.
Eiköhän miehesi kärsi jo aivan tarpeeksi asiasta ilmankin ilman että sinä kierrät veistä haavassa. Sinun tehtäväsi olisi tukea miestäsi ja auttaa kasvamaan isän ja aviopuolison roolissa.
Itse en missään tilanteessa syyllistäisi miestäni hänen lapsuudestaan. Ja voit uskoa että se on ollut erittäin rankka.

2. opi kuuntelemaan. Ei anoppi ehkä olekaan sinua vastaan. Ehkä hän haluaa vain yhteistä aikaa poikansa ja lapsenlapsensa kanssa.

3. Mieti mistä anoppisi "touhottaminen" ja perheesi kanssa olemisen halu johtuu.
Kuvittele omalle kohdallesi. Jos joutuisit jättämään oman poikasi toisten hoiviin vuosikausiksi. Eikö se tuntuisi sinussa missään, voisiko olla että ehkä haluaisit hyvittää tätä hylkäämistä jossain vaiheessa pojallesi ja olla poikasi lähellä niin paljon kuin mahdollista. Edes aikuisena.

4. aseta rajat, ystävällisesti ja nätisti anopillesi jos tuntuu siltä että hän joka päivä jotain juttua järjestelee lapsenlapsen elämään.

5. kuuntele miestäsi ja anna hänen myös päättää lapseen ja omaan itseensä liittyvissä asioissa. Kai nyt aikuinen ihminen osaa päättää lähteekö äitinsä kanssa yhdessä jonnekin vai ei. Ei sinun siihen tarvitse sekaantua. Vai tarvitseeko? Oletko mustasukkainen vai mitä??

Näillä ohjeilla sinun pitäisi päästä jo aika pitkälle.

 

[Muorille]

Luin alkuperäisen viestisi ja jos näin on, että miehesi on hänen isovanhemmat kasvattaneet, niin ehkä anoppi nyt yrittää paikata tuota? Sitä en ymmärrä, jos miehelläsi ei ole sinulle, vaimolleen aikaa, niin missään nimessä hänen ei tule viihdyttää äitään. Äidillä tulee olla omat ystävät joiden kanssa hän käy kulttuuririennoissa. Itselläni omat lapset elävät omilla tahoillaan ja minä elän mieheni kanssa omalla tahollani, niin kuuluu olla. Talossa talon tavalla, niin kuin joku aiemmin kirjoittikin. Sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää!

Ei kai kyse ole viihdyttämisestä, vaan siitä, että äiti yrittää rakentaa suhdetta aikuiseen lapseensa ja ap tuntee siitä mustasukkaisuutta. Ilmeisesti tuo äidittömyys on saanut miehen jollain tavalla ripustautumaan vaimoonsa (meiän äitee, emäntä) ja suhteen rakentaminen omaan äitiin saa ap:ssa raivonsekaisia tunteita aikaan.

 

[Anoppi myös]

Siis olet 54-vuotias, ihan oikeasti. Nyt sanon suoraan, että joko sinua vaivaa vaihdevuodet (hae niihin apua) tai sitten olet todella kypsymätön.
Jos sinä olet tuon ikäinen, niin eiköhän miehesikin ole jo miehen iässä ja siitä taas voi laskea, että anoppisi on vanhus. Jos ei anoppi ja poikansa pidä nyt yhteyttä, niin koska sitten?

Kyllä me kaikki joudumme (tai saamme) kuinka kukasin sen ajattelee, laittamaan vanhempamme monessa asiassa etusijalle. Useilla meistä on vielä työikää jäljellä ja monta kertaa on jaksaminenkin siinä ja siinä, mutta niin se vain on. vanhoilla on omat oikkunsa ja vaatimuksensa. Niin tulee olemaan sinullakin (hyvää vauhtia jo tulossa).

 

[Hmmm...]

siis olemme SOPINEET monia, monia asioita perheen kesken ja sopimukset purkaantuvat heti kun ANOPPI haluaa jotain tai on suunnitellut jotain eli ne menevät PERHEEMME sopimusten ylitse! Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia! Minulla ei ole aikaa olla kenenkään "vartijana"

Ymmärrän hyvin, että on rasittavaa, kun ei tehdä ja toimita niinkuin on sovittu. Muutoksia sovittuihin juttuihin voi toki aina silloin tällöin tulla, mutta jos se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mikään sovittu ei pidä paikkaansa, niin kyllä se pidemmän päälle ottaa hermoon.

Voisiko olla niin, että miehesi ei osaa sanoa äidilleen "ei"? Pelkääkö hän, että loukkaisi tämän tunteita, vai eikö vaan uskalla sanoa ei? Mitä tapahtuisi, jos miehesi sanoisi: "ei, nyt ei käy, kun olemme sopineet jo muuta. Katsotaan joku toinen päivä". Luuletko, että anoppi loukkaantuisi?

Päteekö tuo sovitun muuttaminen muissakin asioissa, kuin pelkästään anopin kohdalla? Mietin, että onko miehesi muuten tuuliviirimäinen, eli menee fiiliksen mukaan, sopimuksista viis. Tavallaan ei ota niitä sopimuksia niin tosissaan. (tämä tuntuu olevan melko yleistä kaksilahkeisten keskuudessa..)

 

[ei niin]

miksi sinun pitäisi olla kenenkään vartija?

Viettääkö miehesi anopin kanssa aikaa joka ikinen päivä vai vaikkapa vaan kerran viikossa?

Ihan jokaikinen yhteinen menonneko peruuntuu sen takia kun anoppi on järjestellyt jotain muuta sille päivälle?

Jos miehesi haluaa mennä äitinsä kanssa, miksi et mene mukaan?
Miksi inhoat anoppiasi noin kovast?

Minulla olisi näitä kysymyksiä pilvin ja pimein, mutta näyttää siltä että sinä olet jo oman kantasi anoppiisi päättänyt aika päivää sitten. Nyt mustasukkaisena riitelet miehesi kanssa hänen ajastaan etkä yritäkään millään muulla tapaa suhtautua asiaan.