N
nyt nimetön
Vieras
Pakko päästä purkamaan tätä anoppi-asiaa. "Yhteistä" taivalta takana kohta 15 vuotta ja vaikeammaksi vaan käy! Anoppini on kiukkuinen hormonihuuruinen akka, jolle mikään ei ole hyvä ja joka tietää kaiken muita paremmin.
Meillä on kolme lasta, nuorin 5kk. Mitta alkaa olla niin täysi! Viimeisin synnytykseni oli suhteellisen helppo, joten minua kutsuttiin sitten synnytyskoneeksi. Ristiäisissä hän vei kaiken huomion vauvasta itseensä valittamalla suureen ääneen miten HÄNELLÄ on ollut raskasta kun joutui tulemaan isompia lapsiamme vahtimaan minun lähtiessä synnyttämään ja vieläpä KESKELLÄ YÖTÄ. Kun lasta tulivat sairaalaan katsomaan oli anoppini kaikista väsynein, mitäs nyt minusta, minähän olin v aan synnyttänyt, pikku juttu. kun aloin odottaa toista lastamme hän tokaisi taasko sä olet paksuna!
Kun anoppi tulee kylään hän ottaa rätin kouraan ja alkaa luututa paikkoja. Meillä on normaali siisteystaso, mutta hän ei ilmeisesti voi olla kylässä ilman että täytyy nuohota toisten nurkkia. Viimeksi hän alkoi mittailla mitan kanssa aulamme lattiaa että "millainen matto siihen hankitaan". Sanoin että kyllä päätämme ihan itse matoistamme. Luulisi että mieluummin olisi lastemme kanssa kuin siivoaisi.
Hän on ollut hoitamassa lapsiamme yhden kerran puolen vuoden aikana, jotta olemme päässeen elokuviin. Kun lähdimme, oli huudettava perään että monelta tulette. Vastasin kahdeksan jälkeen (eli reilu kolme tuntia oli tarkoitus olla pois) niin hän valittaa että hän kun luuli olevansa jo kotona kahdeksalta. Voi voi.
Anopilla on mielipide joka asiaan. Äiti joka imettää lapsiaan pitkään on luomulehmä. Hän luulee tuntevansa lapseni paremmin kuin minä, käskee miten vauvaani pitää ruokkia, ostaa vauvalle tutteja vaikka tämä ei niitä syö. Kun menin käymään kirpputorilla hän sanoi ivallisesti "nyt tyttäresi saa taas sitten "uusia" vaatteita.
Aikuinen terve ihminen, joka ei ole edes työelämässä. Miksi hän ei voi nauttia tästä vauvasta joka hyvin todennäköisesti on hänen vihoviimeinen lapsenlapsensa.
Miten sitä kestää sit kun vanhenee ja täytyy hoitaa sen asioita. Kauhulla odotan.
Meillä on kolme lasta, nuorin 5kk. Mitta alkaa olla niin täysi! Viimeisin synnytykseni oli suhteellisen helppo, joten minua kutsuttiin sitten synnytyskoneeksi. Ristiäisissä hän vei kaiken huomion vauvasta itseensä valittamalla suureen ääneen miten HÄNELLÄ on ollut raskasta kun joutui tulemaan isompia lapsiamme vahtimaan minun lähtiessä synnyttämään ja vieläpä KESKELLÄ YÖTÄ. Kun lasta tulivat sairaalaan katsomaan oli anoppini kaikista väsynein, mitäs nyt minusta, minähän olin v aan synnyttänyt, pikku juttu. kun aloin odottaa toista lastamme hän tokaisi taasko sä olet paksuna!
Kun anoppi tulee kylään hän ottaa rätin kouraan ja alkaa luututa paikkoja. Meillä on normaali siisteystaso, mutta hän ei ilmeisesti voi olla kylässä ilman että täytyy nuohota toisten nurkkia. Viimeksi hän alkoi mittailla mitan kanssa aulamme lattiaa että "millainen matto siihen hankitaan". Sanoin että kyllä päätämme ihan itse matoistamme. Luulisi että mieluummin olisi lastemme kanssa kuin siivoaisi.
Hän on ollut hoitamassa lapsiamme yhden kerran puolen vuoden aikana, jotta olemme päässeen elokuviin. Kun lähdimme, oli huudettava perään että monelta tulette. Vastasin kahdeksan jälkeen (eli reilu kolme tuntia oli tarkoitus olla pois) niin hän valittaa että hän kun luuli olevansa jo kotona kahdeksalta. Voi voi.
Anopilla on mielipide joka asiaan. Äiti joka imettää lapsiaan pitkään on luomulehmä. Hän luulee tuntevansa lapseni paremmin kuin minä, käskee miten vauvaani pitää ruokkia, ostaa vauvalle tutteja vaikka tämä ei niitä syö. Kun menin käymään kirpputorilla hän sanoi ivallisesti "nyt tyttäresi saa taas sitten "uusia" vaatteita.
Aikuinen terve ihminen, joka ei ole edes työelämässä. Miksi hän ei voi nauttia tästä vauvasta joka hyvin todennäköisesti on hänen vihoviimeinen lapsenlapsensa.
Miten sitä kestää sit kun vanhenee ja täytyy hoitaa sen asioita. Kauhulla odotan.
=)
