Antaisitko eskariin menevän poikasi leikkiä poikaporukassa, jossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietin

Vieras
tehdään kaikkia kiellettyjä juttuja, opetetaan toinen toiselleen kiro- ja muita rumia sanoja, mäiskitään, tönitään, nahistellaan jne?

Meidän taloyhtiössä sellainen porukka on, pääosin 7-9v poikia ja meno on vähintäänkin kyseenalaista välillä. Aluksi annoin meidän eskariin menevän pojan olla siinä joukossa mutta kun sitte jonkun kerran olin lähistöllä ja kuulin niiden puheet ja näin mitä kaikkea ne touhusi, niin päätin etten enää anna poikani olla niiden kanssa ilman että oon itse paikalla valvomassa (silloin eivät uskalla kiroilla tai tehdä ylimääräistä kun sanon heille heti siitä). Kun mun mielestä 6vuotiaan ei tartte vielä tietää homoista, lesboista eikä mistään alapään jutuista eikä sen tartte oppia sanoja kuten pillupää, vittu, ym. Enkä halua että alkaa kiipeillä autokatoksen katolle tai tyrkkimään kavereitaan.

Mitä te tekisitte?
 
suomessa lapset saavat olla keskenään isoissa tai pienissä porukoissa. muualla perheet viettävät pääasiassa toistensa kanssa aikaa. esim. alle 12v yksin liikkuminen rikos. ja kotiin tulee lapsille vieraita jos tulee. suomessa perheet ovat tyytyväisiä jos lapset poissa silmistä.

yleensä aina jos iso lapsilauma, pahuutta ja ilkeyttä tehdään.
 
niin no sinuna ottaisin juttutuokion poikien vanhempien kanssa..sillä siellä samojen jätkien kanssa poikasi leikkii kuiteskin jossakin vaiheessa..vai oletko vahdissa myös vuoden kahden päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ++:
niin no sinuna ottaisin juttutuokion poikien vanhempien kanssa..sillä siellä samojen jätkien kanssa poikasi leikkii kuiteskin jossakin vaiheessa..vai oletko vahdissa myös vuoden kahden päästä.

Me ei -kiitos Jumalalle- olla tässä enää kahden vuoden päästä. Asutaan väliaikaisesti kaupungin vuokrakerrostalossa ja haetaan kuumeisesti omaa taloa.Pyrkimys on että viimeistään ens talvena päästään tästä pois. Ei tässä kukaan täysjärkinen voi pidempään asua. Eli toivottavasti ei tarvi 2v päästä enää kulkea pojan perässä, sehän menee jo tokaluokalle sitten...

Mutta tuota oon miettiny että pitäis puhua noiden poikien vanhemmille ja ihan vaan kysyä että ovatko tietoisia mitä niiden lapset puhuu ja tekee ulkona. Ongelma vaan on se, että en tiedä noista lapsista kuin etunimen, iän ja talon jossa asuvat (tässä yhtiössä 3 kerrostaloa). Siinä on monta lasta joiden vanhempia en oo koskaan nähnyt vaikka on asuttu tässä yli vuosi jo. En tiedä ovatko sitte koko ajan vaan sisällä vai mitä tekevät. Olis helppo ottaa asia puheeksi jos tietäis minkä näköisiä kenenki vanhemmat on ja jos niitä joskus näkis pihassa mutta lapset vaan pölähtää tohon jostain ja menevät taas jonnekkin asuntoon. Kaipa sen jostain selville sais...
 
Mun lapsi on nyt menossa jo ekalle eikä vietä aikaa missään lapsi porukoissa =) joskus on kavereiden kanssa, mut pääsääntöisesti viettää aikaa perheen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ju:
Ja jäi vielä tosta edellisestä kommentistani, et en missään tapauksessa sallisi mun lapsen hengailla ap:n kuvaamassa porukassa piste.

Mä kans niiden touhut huomattuani oon antanu poikani leikkiä niiden kanssa vain jos mä oon kuulomatkan päässä niistä ja näen koko ajan mitä tekevät. Silloin ovat ihan fiksusti, sen verran niillä on kunnioitusta aikuista kohtaan (vai johtuneeko siitä että oon muutaman kerran ärähtäny niille niiden touhuista... :D ). Se tässä on hankalaa että tämän takia poika ei voi olla koskaan yksin pihassa vaikka osaisi jo olla ihan fiksusti. Aina pitää olla aikuinen valvomassa noiden isompien poikien kanssa. Onneksi asutaan maantasakerroksessa ja meillä on oma, pieni aidattu takapiha. Siinä saa olla kun kuulen sisään mitä siellä tapahtuu ja näen ikkunasta.

Se on ihmeellistä että mä oon lähes aina ainoa aikuinen ulkona, tossa on jopa yksi juuri 3v täyttäny pikkupoika ilman vanhempia pihassa ja hän asuu asunnossa josta ei ikkunasta päin kyllä pysty vahtia lasta.
 
Taidatte asua jossaki vuokralähiössä :/ asuin ennen tollasella alueella missä just kaikki suunnilleen kävelemään oppineet nakattiin keskenään leikkimään kerrostalon pihalle keskenään ja meno oli sen mukaista. Enää en muuttais vastaavan kaltaiseen vuokralähiöön mistään hinnasta. Perheiden lapsista välittämättömyys näkyi ja kuului ympäristössä ja alueen kouluissa oli myös meno sen mukaista :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ju:
Taidatte asua jossaki vuokralähiössä :/ asuin ennen tollasella alueella missä just kaikki suunnilleen kävelemään oppineet nakattiin keskenään leikkimään kerrostalon pihalle keskenään ja meno oli sen mukaista. Enää en muuttais vastaavan kaltaiseen vuokralähiöön mistään hinnasta. Perheiden lapsista välittämättömyys näkyi ja kuului ympäristössä ja alueen kouluissa oli myös meno sen mukaista :/

Tää on ihan hyvämaineinen asuntoalue, mutta nää talot jossa asutaan on kaupungin vuokrataloja. Tässä on yhteensä 10 isoa kerrostaloa lähekkäin, meidän taloyhtiöön kuuluu 3 niistä.

Juu ja väliaikaisesti asutaan, kuten aiemmin kirjoitin. Meillä on tarkoitus ostaa oma talo tai rivitaloasunto tästä samasta taikka viereisestä kaupunginosasta ja ollaan vuokralla niin kauan että sellainen löytyy. Vielä ei oo löytyny kun on tosi vähän asuntoja myynnissä, ainakin täällä. Kauhea kiire meillä olis päästä tästä pois, ei millään pahalla niille jotka asuu pysyvästi tällaisessa vuokratalossa.

Ja mitä noihin lapsiin tulee niin tässä on suurin osa yksinhuoltaja- tai uusioperheistä. Paljonko rikkinäinen tausta sitten vaikuttaa lapsen käytökseen?
 
Sillon kun mä olin pieni niin kaikki lähiön lapset leikkivät keskenään (omakotitalolähiö) nuorimmat olivat 3-vuotiata ja vanhimmat 11-12-vuotiaita. Hyvin sujuivat leikit ja ketään ei kiusattu.

Nyt oma lapseni on 4 ja puoli ja olen iloinen että meidän (vuokrakerrostalon)pihalla on samanlainen meininki. Lapsia on paljon ja leikkivät nätisti keskenään. Pienimmät otetaan huomioon jne.
Päästin lapseni tuohon porukkaan vähän alle nelivuotiaana ja mitään ongelmia ei ole ollut. Toki pidän parvekkeenoven auki ja käyn tasaisin väliajoin tarkastamassa tilanteen.

Tyhmyyksiin ja rumien puhumiseen on puututtava. Olen puuttunutkin, tosin kyseessä ei ollut oman lapseni leikkiporukka vaan muutama talossa asuva isompi poika.

Isossa leikkijoukossa lapset oppiva vuorovaikutustaitoja ja toisen huomioon ottamista. Ja saavat myös liikuntaa ja raitista ilmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mama the strange:
Sillon kun mä olin pieni niin kaikki lähiön lapset leikkivät keskenään (omakotitalolähiö) nuorimmat olivat 3-vuotiata ja vanhimmat 11-12-vuotiaita. Hyvin sujuivat leikit ja ketään ei kiusattu.

Nyt oma lapseni on 4 ja puoli ja olen iloinen että meidän (vuokrakerrostalon)pihalla on samanlainen meininki. Lapsia on paljon ja leikkivät nätisti keskenään. Pienimmät otetaan huomioon jne.
Päästin lapseni tuohon porukkaan vähän alle nelivuotiaana ja mitään ongelmia ei ole ollut. Toki pidän parvekkeenoven auki ja käyn tasaisin väliajoin tarkastamassa tilanteen.

Tyhmyyksiin ja rumien puhumiseen on puututtava. Olen puuttunutkin, tosin kyseessä ei ollut oman lapseni leikkiporukka vaan muutama talossa asuva isompi poika.

Isossa leikkijoukossa lapset oppiva vuorovaikutustaitoja ja toisen huomioon ottamista. Ja saavat myös liikuntaa ja raitista ilmaa.

Niin ja äiti voi rauhassa nettailla ;) ettei lapset häiritse harrastamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
suomessa lapset saavat olla keskenään isoissa tai pienissä porukoissa. muualla perheet viettävät pääasiassa toistensa kanssa aikaa. esim. alle 12v yksin liikkuminen rikos. ja kotiin tulee lapsille vieraita jos tulee. suomessa perheet ovat tyytyväisiä jos lapset poissa silmistä.

yleensä aina jos iso lapsilauma, pahuutta ja ilkeyttä tehdään.

Ei menis Suomessa ikinä läpi. Täällä on kulttuuri sellainen, että mitä nuorempana lapsi itsenäistyy, sen parempi. Sehän alkaa jo vauvana, kun pieniä erotetaan vanhemmistaan päivähoidon tai muun syyn takia. "kyllä se huuto lakkaa" on asenne täällä, vaikka asiaa on tutkittu ettei se lapsen huudattaminen ja yksin nukuttaminen väkisin ole sen kehitykselle hyväksi.
Tällä metodilla kasvaa "sosiaalisesti kömpelö" aikuinen.
( "Suomalaiselle kulttuurille ominainen välttelevyys eli lohdun ja avun tarpeiden tukahduttaminen on
meille ominaisin lapsen kehitystä haittaava perinne. Pelätessään tukevansa lapsen avuttomuutta
vanhemmat jättävät vastaamatta lapsen itsensä todellisiksi kokemiin hätäviesteihin. Näin lapsen
varhaiset aivorunkotasoiset syy-seurausoppimismenetelmät sulkevat suuren osan hänen
tunnehavainnoistaan jaetun ulkopuolelle ja lapsi oppii olemaan luottamatta niihin. Tämä korostaa
vasemman aivopuoliskon kielellis-loogista syy-seuraussuhdeajattelua, joka saattaa olla sosiaalisissa
tilanteissa yllättävän kömpelöä. Näin kehittyy voimakas välttelevä kiinnittymisen malli, joka ohjaa
lapsen käyttäytymistä myös myöhemmissä aikuissuhteissa kohti näennäistä itseriittoisuutta. " )


Lähde; http://www.sosiaaliportti.fi/File/2ffac049-4d82-4150-a229-dc6e2c891fd5/Vauvaperhetyokooste.pdf


Lapsi kulkee matkat kouluun 7-vuotiaana yksin - hienoa! Ei tarvitse aikuista seurakseen 8-vuotiaana koulun jälkeen - hienoa!
En kyllä tiedä, että mikä siinä on hienoa? Sekö, kun ei syyllistetä vanhempia lasten kasvatuksen laiminlyönnistä? Kukaan ei ole vahtimassa tai kertomassa, miten pitäis tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasvieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
suomessa lapset saavat olla keskenään isoissa tai pienissä porukoissa. muualla perheet viettävät pääasiassa toistensa kanssa aikaa. esim. alle 12v yksin liikkuminen rikos. ja kotiin tulee lapsille vieraita jos tulee. suomessa perheet ovat tyytyväisiä jos lapset poissa silmistä.

yleensä aina jos iso lapsilauma, pahuutta ja ilkeyttä tehdään.

Ei menis Suomessa ikinä läpi. Täällä on kulttuuri sellainen, että mitä nuorempana lapsi itsenäistyy, sen parempi. Sehän alkaa jo vauvana, kun pieniä erotetaan vanhemmistaan päivähoidon tai muun syyn takia. "kyllä se huuto lakkaa" on asenne täällä, vaikka asiaa on tutkittu ettei se lapsen huudattaminen ja yksin nukuttaminen väkisin ole sen kehitykselle hyväksi.
Tällä metodilla kasvaa "sosiaalisesti kömpelö" aikuinen.
( "Suomalaiselle kulttuurille ominainen välttelevyys eli lohdun ja avun tarpeiden tukahduttaminen on
meille ominaisin lapsen kehitystä haittaava perinne. Pelätessään tukevansa lapsen avuttomuutta
vanhemmat jättävät vastaamatta lapsen itsensä todellisiksi kokemiin hätäviesteihin. Näin lapsen
varhaiset aivorunkotasoiset syy-seurausoppimismenetelmät sulkevat suuren osan hänen
tunnehavainnoistaan jaetun ulkopuolelle ja lapsi oppii olemaan luottamatta niihin. Tämä korostaa
vasemman aivopuoliskon kielellis-loogista syy-seuraussuhdeajattelua, joka saattaa olla sosiaalisissa
tilanteissa yllättävän kömpelöä. Näin kehittyy voimakas välttelevä kiinnittymisen malli, joka ohjaa
lapsen käyttäytymistä myös myöhemmissä aikuissuhteissa kohti näennäistä itseriittoisuutta. " )


Lähde; http://www.sosiaaliportti.fi/File/2ffac049-4d82-4150-a229-dc6e2c891fd5/Vauvaperhetyokooste.pdf


Lapsi kulkee matkat kouluun 7-vuotiaana yksin - hienoa! Ei tarvitse aikuista seurakseen 8-vuotiaana koulun jälkeen - hienoa!
En kyllä tiedä, että mikä siinä on hienoa? Sekö, kun ei syyllistetä vanhempia lasten kasvatuksen laiminlyönnistä? Kukaan ei ole vahtimassa tai kertomassa, miten pitäis tehdä.

TOSI tärkeä mielipide ja kannan otto!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
En, ikäistään seuraa jokaiselle. Niin se meidän vuokrataloissa meneekin ;)

Tässä talossa on se ongelma että meidän pojalle ei oo ikäseuraa. On iso lauma noita eka-kolmasluokkalaisia ja sitte on jonkin verran 1-3vuotiaita. Yhtäkään toista 5-6vuotiasta ei oo. Mutta onneksi mun kavereilla on, täytyy vaan nähdä vähän vaivaa että pojalla on leikkiseuraa kesälläkin, ja kyläillä ahkerasti :)

Mutta tosi ahdistavaa kun ei voi omassa pihassaan olla sillee vapaasti tuon poikalauman takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasvieras:
Lapsi kulkee matkat kouluun 7-vuotiaana yksin - hienoa! Ei tarvitse aikuista seurakseen 8-vuotiaana koulun jälkeen - hienoa!
En kyllä tiedä, että mikä siinä on hienoa? Sekö, kun ei syyllistetä vanhempia lasten kasvatuksen laiminlyönnistä? Kukaan ei ole vahtimassa tai kertomassa, miten pitäis tehdä.

Suomi ei ole kotiäitiyhteiskunta, vaan täällä äitienkin työpanosta tarvitaan. Täällä isovanhemmat, tädit ja sedät eivät useinkaan ole kiinteä osa perhettä.

Se lienee suurin syy tuohon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Alkuperäinen kirjoittaja vierasvieras:
Lapsi kulkee matkat kouluun 7-vuotiaana yksin - hienoa! Ei tarvitse aikuista seurakseen 8-vuotiaana koulun jälkeen - hienoa!
En kyllä tiedä, että mikä siinä on hienoa? Sekö, kun ei syyllistetä vanhempia lasten kasvatuksen laiminlyönnistä? Kukaan ei ole vahtimassa tai kertomassa, miten pitäis tehdä.

Suomi ei ole kotiäitiyhteiskunta, vaan täällä äitienkin työpanosta tarvitaan. Täällä isovanhemmat, tädit ja sedät eivät useinkaan ole kiinteä osa perhettä.

Se lienee suurin syy tuohon.

ja varmasti myöskin se kun täällä on (tai ainakin on ollut) suht turvallista elää niin ei tarvi pelätä kidnappaajia tms. Nykypäivästä en kyllä tiedä ja täytyy tunnustaa että minä aion ainakin saatella ekaluokkalaisen kouluun ja takaisin - oon sopivasti hoitovapaalla silloin niin pystyn siihen. Mahdollisesti sama tehdään vielä tokaluokallakin, riippuen tosin kuinka läheltä koulua saadaan se oma koti. Jos on ihan viereisellä tontilla nii sit on tietysti eri asia.
 
Minä ainakin yritän viettää aikaa eskari-ikäsieni kanssa. Meillä halitaan ja jutellaan paljon päivän tapahtumista, tehdään yhdessä kivoja asioita. Mutta niin vaan poika valitsee meilummin leikit pihalla kavereiden kanssa kuin äidin seuran. Onko se väärin? Sanoo myös haluavansa mennä itse kouluun, olisi kuulemma mielellään aamut kotona, jos minä vaikka soittaisin kun on aika lähteä kouluun. Haluaa kovasti tehdä itse asioita. Mutta ilmeisesti tämä onkin tulos epäonnistuneesta kasvatuksesta :(

Ap:lle vielä. Itse muistan, kuinka kivaa lapsuudessa oli, kun piha oli täynnä eri ikäsisä kavereita. Välillä tehtiin ehkä tyhmiäkin juttuja, mutta minulla on hyvin lämpim'ät muistot lapsuusvuosistani. Itse antaisin siis olla mukana niin kauan kun kiusaamista tmv. ei ilmene.
 
En antaisi. Mä olen siitä tyhmä äiti että puutun lasteni kavereihin siten että jos joku kaveri käyttäytyy huonosti tai kulkee omituisessa porukassa tms. niin kiellän lastani leikkimästä hänen kanssaan, joko väliaikaisesti tai kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Minä ainakin yritän viettää aikaa eskari-ikäsieni kanssa. Meillä halitaan ja jutellaan paljon päivän tapahtumista, tehdään yhdessä kivoja asioita. Mutta niin vaan poika valitsee meilummin leikit pihalla kavereiden kanssa kuin äidin seuran. Onko se väärin? Sanoo myös haluavansa mennä itse kouluun, olisi kuulemma mielellään aamut kotona, jos minä vaikka soittaisin kun on aika lähteä kouluun. Haluaa kovasti tehdä itse asioita. Mutta ilmeisesti tämä onkin tulos epäonnistuneesta kasvatuksesta :(

Ap:lle vielä. Itse muistan, kuinka kivaa lapsuudessa oli, kun piha oli täynnä eri ikäsisä kavereita. Välillä tehtiin ehkä tyhmiäkin juttuja, mutta minulla on hyvin lämpim'ät muistot lapsuusvuosistani. Itse antaisin siis olla mukana niin kauan kun kiusaamista tmv. ei ilmene.

sama juttu. Mäkin vietän paljon aikaa lapseni kanssa ihan kahdestaan. Esim mökkeillään paljon, usein viikkojakin ilman, että lapsella on ketään muuta kaveria kuin minut.
Omalla pihalla lapsi sitten jää mieluummin leikkimään pihalle kavereiden kanssa ja parempi se munkin mielestä on, kuin että lapsi istuis telkan edessä samalla kun mä teen vaikka ruokaa.
Nykyisin lapsi ei katso enää tv.tä oikeestaan olenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Minä ainakin yritän viettää aikaa eskari-ikäsieni kanssa. Meillä halitaan ja jutellaan paljon päivän tapahtumista, tehdään yhdessä kivoja asioita. Mutta niin vaan poika valitsee meilummin leikit pihalla kavereiden kanssa kuin äidin seuran. Onko se väärin? Sanoo myös haluavansa mennä itse kouluun, olisi kuulemma mielellään aamut kotona, jos minä vaikka soittaisin kun on aika lähteä kouluun. Haluaa kovasti tehdä itse asioita. Mutta ilmeisesti tämä onkin tulos epäonnistuneesta kasvatuksesta :(

Hih...
Eilen vein lapset puistoon & jätskille, sen jälkeen metsäkävelylle.

Paitsi että eskarilaiseni totesi 200 m kotiovelta että menee mielummin Saaran pihaan leikkimään Saaran & toisen kaverinsa kera, heippa sit! :D

Myös bussilla kuljettavia koulumatkoja odottaa innoissaan. Pääseehän hän kulkemaan kahden kaverin kanssa, ja se on KIVAA :)

Mitäs me kasvatuksessa epäonnistuneet :'( :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Minä ainakin yritän viettää aikaa eskari-ikäsieni kanssa. Meillä halitaan ja jutellaan paljon päivän tapahtumista, tehdään yhdessä kivoja asioita. Mutta niin vaan poika valitsee meilummin leikit pihalla kavereiden kanssa kuin äidin seuran. Onko se väärin? Sanoo myös haluavansa mennä itse kouluun, olisi kuulemma mielellään aamut kotona, jos minä vaikka soittaisin kun on aika lähteä kouluun. Haluaa kovasti tehdä itse asioita. Mutta ilmeisesti tämä onkin tulos epäonnistuneesta kasvatuksesta :(

Ap:lle vielä. Itse muistan, kuinka kivaa lapsuudessa oli, kun piha oli täynnä eri ikäsisä kavereita. Välillä tehtiin ehkä tyhmiäkin juttuja, mutta minulla on hyvin lämpim'ät muistot lapsuusvuosistani. Itse antaisin siis olla mukana niin kauan kun kiusaamista tmv. ei ilmene.

Mä en kyllä uskalla päästää kun mun mielestä tään joukon tyhmät teot on myös vaarallisia. Esim. se että kiipeävät autokatoksen päälle josta on 3 metrin pudotus asvaltille. Yksi päivä kiipesivät leikkimökin katolle ja houkuttelivat pienempää lasta sinne ja kun tämä yritti kiivetä nii tyrkkäsivät alas. Samoin naapurin ekaluokkalaista yksi isompi tyrkkäsi eilen tosi pahasti kumoon. En myöskään halua että lapsi toistelee onnessaan kaikkia oppimiaan kirosanoja kun on ollut leikkimässä noíden kanssa.

Kuten kirjoitin aiemmin, aikuisen ollessa valvomassa, annan pojan olla noiden kanssa mutta en kyllä ilman valvontaa kun ei yhtään tiedä mitä saavat päähänsä.
 

Yhteistyössä