Antaisitteko lapsen mummilaan viikoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Äitini kovasti haluaisi tässä parin viikon päästä ottaa tyttäreni (1v2kk) mummilaan maalle viikoksi, kun hänellä on parin viikon loma.

Ite oon yh, ja tekishän pieni loma kyllä terää, mutta koskaan ei ole ollut yhtä yötä kauempaa pois..eikä sitäkään montaa kertaa. En tiedä pystynkö.
Tyttö kyllä nauttii, he ovat mumminsa kanssa kun parhaat kaverukset, ja mummilassa tottunut olla (olemme paljon siellä yhdessäkin).

Äiti sanoi että voisin itse lähteä johonkin reissuun, vaikka jotain kaveria tapaamaan toiseen kaupunkiin. mikä kuulostaa kieltämättä mukavalta.

Pystyisittekö te? Mä mietin että jos 3 yötä vaikka, viikko kuulostaa liian pitkältä ajalta...
 
Itse en jättäisi, koska noin pieni ei ymmärrä aikaa vielä, ei myöskään ymmärrä että jos äiti ei ole tässä niin se on ylipäätään vielä olemassa ja on peräti tulossa takaisin. ;) Vuoden kuluttua voisin jo harkita.
 
No, jos jotain hyvää haluaa tuosta etsiä niin lapsi oppii olemaan muuallakin yötä kuin kotona. JOs tulevaisuudessa tulee joku yökyläjuttu niin ei sitten iske heti koti-ikävä kun on tottunut siihen. Ja mikäs sen parempaa kuin tuttu paikka ja tutut ihmiset.

Mun lapsi ollut pienestä pitäen yökylässä ja nyt ei ole ongelmia esim. leirien yms. takia. Kun tiedän taas sellasia jotka ei osaa olla missään yötä kun koti-ikävä iskee sen takia kun ei olla muualla oltu kuin kotona, ikää 10 vuotta tälläkin tapauksella.
 
Pitääkö se päättää etukäteen? Virallinen ohje kai on, että yksi yö/ikävuosi, mutta mä väitän, että tuo lakkaa toimimasta noin 2v:nä, kun lapsi oppii puhumaan ja haluamaan. Kyllä meillä on muksut olleet isovanhemmilla pitkiäkin aikoja ja matkustaneet isovanhempien kanssa. Mutta ite ne iltaisin päättä -jos siis ovat lähellä- tuleeko kotiin vai jääkö isovanhempien luo. Noin pieni ei tietenkään voi vielä itse päättää, mutta jos isoäiti ei ole kauhean kaukana, niin eikö voisi toimia sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä? Eli katotta parin-kolmen päivän päästä, tuntuuko sinusta enää hyvältä ja viihtyykö lapsi enää.
 
En antaisi. Lapsesi on ihan liian nuori olemaan sinusta erossa noin pitkään. 2-3 yötä maksimissaan. Täällä väännetään tästä asiasta todella usein, ja mielipiteitä on moneen suuntaan, mutta ammattilaiset eivät ole päästään keksineet nyrkkisääntöä 1 yö/ikävuosi, se perustuu ihan tutkimustietoon lasten kehityksestä ja sen vaiheista. Varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista (joksi lapsi sen kokee) voi todellakin olla tulevaisuudessa haittaa.

Varmasti saat vastauksia, että "meidänkin tyttö/poika oli viikon mummolassa vuoden ikäisenä ja tosi hyvin meni", mutta kun niitä mahdollisia haittavaikutuksia ei välttämättä nääkään nyt vaan vasta paljon myöhemmin... Miten olisi, jos viettäisit vaikka kaksi yötä omaa aikaa, ja sitten menisit itsekin mummilaan?
 
En viikoksi varmasti pystyisi. Pari yötä pystyy, mutta sen yli menee sitten jo pelkäksi ikävöimiseksi loman sijasta. Muapa ahistaa jo nyt ky nyt odotan ja tämän muksun tuleva mummo haluaa tulla vaikka viikoksi sitten meille hoitamaan lasta, ky mun äippäloma loppuu! Koska hänen mielestä lapsi liian pieni silloin päivähoitoon..
 
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
No, jos jotain hyvää haluaa tuosta etsiä niin lapsi oppii olemaan muuallakin yötä kuin kotona. JOs tulevaisuudessa tulee joku yökyläjuttu niin ei sitten iske heti koti-ikävä kun on tottunut siihen. Ja mikäs sen parempaa kuin tuttu paikka ja tutut ihmiset.

Mun lapsi ollut pienestä pitäen yökylässä ja nyt ei ole ongelmia esim. leirien yms. takia. Kun tiedän taas sellasia jotka ei osaa olla missään yötä kun koti-ikävä iskee sen takia kun ei olla muualla oltu kuin kotona, ikää 10 vuotta tälläkin tapauksella.

Ikäväisyys ei tosiaankaan johdu siitä, että ei olisi missään koskaan yötä oltu, jotkut lapset vain ovat kovin ikävöiviä. Se menee ohi aikanaan. Ja sitäpaitsi, mitä vikaa siinä on, jos lapsi ikävöi omaa kotiaan ja vanhempiaan? Minusta on kummallisempaa, jos sitä ei tapahdu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurora:
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
No, jos jotain hyvää haluaa tuosta etsiä niin lapsi oppii olemaan muuallakin yötä kuin kotona. JOs tulevaisuudessa tulee joku yökyläjuttu niin ei sitten iske heti koti-ikävä kun on tottunut siihen. Ja mikäs sen parempaa kuin tuttu paikka ja tutut ihmiset.

Mun lapsi ollut pienestä pitäen yökylässä ja nyt ei ole ongelmia esim. leirien yms. takia. Kun tiedän taas sellasia jotka ei osaa olla missään yötä kun koti-ikävä iskee sen takia kun ei olla muualla oltu kuin kotona, ikää 10 vuotta tälläkin tapauksella.

Ikäväisyys ei tosiaankaan johdu siitä, että ei olisi missään koskaan yötä oltu, jotkut lapset vain ovat kovin ikävöiviä. Se menee ohi aikanaan. Ja sitäpaitsi, mitä vikaa siinä on, jos lapsi ikävöi omaa kotiaan ja vanhempiaan? Minusta on kummallisempaa, jos sitä ei tapahdu.

Kaikilla ikävöinti ei mene ohi opettelematta, koska se on luonteessa. Tästä esimerkkinä mieheni ja hänen sisarukset. Kaikki aikuisia. Ei koskaan olleet yötä mummolassa tai missään koska heidä äiti ikävöi liikaa, isompana he sitten taas itse ikävöivät kun yrittivät yöpyä kavereitten luona ja sitten äiti haki keskellä yötä kotiin. No aikuisenakin vielä ikävöivät jokikinen sitä omaa perhettään. Minusta riippuvuussuhteet ei ole terveitä vaikka olis oma läheinen kyseessä. Rakkaus ei ole yhtä kuin riippuvuus.

Sitä paitsi on ihan hyvä taito viimestään kouluikäiselle oppia olemaan ikävöimättä yhden yön poissaolosta. Tylsää jäädä esim. pyjamabileistä väliin kun ei kestä olla pois kotoa.

mutta joo en itsekään reilu 1vuotiasta lähettäisi viikoksi. Jos olisit kysynyt kysymyksen niin päin että voinko lähteä viikoksi lomalle ja jättää lapsen mummolle niin sut olis sanallisesti murhattu. Nyt kun asia on toisinpäin ja sinä ehkä hieman vastahakoinen niin johan on ystävällisiä vastauksia ja jopa rohkaisevia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurora:
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
No, jos jotain hyvää haluaa tuosta etsiä niin lapsi oppii olemaan muuallakin yötä kuin kotona. JOs tulevaisuudessa tulee joku yökyläjuttu niin ei sitten iske heti koti-ikävä kun on tottunut siihen. Ja mikäs sen parempaa kuin tuttu paikka ja tutut ihmiset.

Mun lapsi ollut pienestä pitäen yökylässä ja nyt ei ole ongelmia esim. leirien yms. takia. Kun tiedän taas sellasia jotka ei osaa olla missään yötä kun koti-ikävä iskee sen takia kun ei olla muualla oltu kuin kotona, ikää 10 vuotta tälläkin tapauksella.

Ikäväisyys ei tosiaankaan johdu siitä, että ei olisi missään koskaan yötä oltu, jotkut lapset vain ovat kovin ikävöiviä. Se menee ohi aikanaan. Ja sitäpaitsi, mitä vikaa siinä on, jos lapsi ikävöi omaa kotiaan ja vanhempiaan? Minusta on kummallisempaa, jos sitä ei tapahdu.

Ei ole kummalsita, mutta kun ikävä menee siihen pisteeseen, että yöksi ei voida jäädä kun on niin kova ikävä. Ja voin kyllä sanoa, että on myös henk.kohtasia kokemuksia, että kyllä ei ole aina ihan lunteesta kiinni vaan siitäkin mihin lapsi on oppinut.

Ja onhan nyt varmasti jokaisella koti-ikävä sitä en kiellä.
 
En minäkään viikoksi antaisi noin pientä, pariksi yöksi kylläkin. Olen sitä mieltä, että yökyläilyjä kannattaa kyllä harrastaa pienestä pitäen ja tutussa ja turvallisessa paikassa. Kannattaa harjoitella yöpymistä muuallakin kuin kotona, jo senkin takia, että jos tulee joku hätätilanne jolloin lasten on pakko mennä esim. mummolaan niin tilanne ei ole ihan uusi. Koskaan ei voi tietää milloin esim. joutuu yöksi sairaalaan tms. ja lapset on pakko laittaa yöhoitoon. Helpommin ja paremmin menee, kun on harjoiteltu etukäteen.
 

Uusimmat

Yhteistyössä