antakaa mun elää omaa elämääni! ( turhaa )

[nirinari]

Olen nuori aikuinen ja tuntuu että en saa elää niinkuin itse haluan, kaikilla muilla tuntuu olevan hyvä idea tai ajatus siitä mitä tai miten minun kuuluisi toimia. Minun vanhemmat on pahimmat, kontroilloivat kaikkeen mitä suunnittelen. Olen jopa miettinyt välien rikkomista, mutta mitä sekään hyödyttää?

Mietin vain oikeasti että milloin saan alkaa omaa elämää elämään ilman että kukaan siihen puuttuu tai arvioi mun valintoja, jotka ei aina ole ehkä niitä viisaimpia mutta on kumminkin mun! Ystävät on kumminkin vielä pysyneet vaikka mieli pahaa olen heillekin tuottanut :/ Mutta tuntuu että hekin vain ovat omia neuvojaan tuputtamassa koko ajan. Haluisin vain muuttaa kauas pois ja olla rauhassa!!

Miten tästä pääsee pois?

 

[juu]

juu ei se muuttaminenkaan aina auta, kun toiset vaan on sellaisia että he tietävät kaiken.

luu kurkkuun?

 

[cc]

Sitä ei pääse pakoon! Niitä neuvoja vaan oppii suodattamaan, ottaa hyvät neuvot talteen, muut unohtaa. Valitettasti sen oppin 30+ v.

 

[jeo]

hyvät neuvot talteen ja muut unohdat. Pitää oppia suodattamaan tiettyjä asioita. Pakeneminen ei auta, koska maailma on täynnä ihmisiä, joita kiinnostaa muiden asiat ehkäpä enemmän kuin omansa.

 

[ap]

Mutta miten voisi sanoa nuille mun vanhemmille, olen hienovaraisesti vihjaillut, sekä sanonut jo monet kerrat suoraan, mutta jaksavat kuukauden olla jakelematta neuvojaan ja taas alkaa uusiksi. Tottakai sen ymmärrän kun kumminkin olen heidän lapsi että kiinnostaa mutta liika on liikaa. Välillä jos en puhelimeen vastaa esim muutamaan tuntiin ole soittanut takasin niin tulee jo viestejä että vastaa nyt siihen puhelimeen tai tullaan oven taakse. Oikeasti kun mulla ei ole edes mitään hätää, en vain jaksa keskustella kun utelevat vain koko ajan.

Tuntuu että ei auta mikään :/ olen jo niin loppu tähän etten tiedä mitä tehdä. Onko kukaan laittanut poikki välejä vanhempiinsa tälläisen takia?

 

[äippä]

Jep luu kurkkuun. Minä tosin olen katkaissut välini isääni ja siskoihini. Äidin kanssa tulen jotekin toimeen, mutta jos tavallista nalkuttamista niin puhelin kiinni aina välillä ja ovea et avaa.. jos kyselee myöhemmin, niin siinähän kyselee.

 

[ap]

Kyse on lähinnä mun valinnoista mies asioissa tai opiskeluista. Tuntuu etten saa itse päättää miksi "haluan isona tulla" hohhoij, alkaa jo niin ressaamaan, ja olen jo tämän asian takia käynyt terveyskeskuksen psykologilla purkamassa tunteitani muutama vuosi sitten.

 

[Omppompooa]

Jep, minullakin on aikalailla vastaava tilanne....

 

[cc]

minäkin muutun alistuvaksi ja hiljaiseksi neuvoja vastaanottavaksi, kun tapaan vanhempani ja sukua. Omassa elämässä olen jotain muuta.

 

[ap]

Oiskos täällä nytten enemmän aiheesta tietoisia?