Antakaa neuvoja meidän taloudelliseen tilanteeseen liittyen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aamu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aamu

Vieras
Mitä tekisitte tai mitä mielestänne meidän kannattaisi tehdä seuraavassa tilanteessa:
Olemme miehen kanssa kumpikin opiskelijoita, minä kokopäiväisesti, mies joka toinen viikonloppu, muttoin hän käy kokpäiväisesti töissä. Minä teen keikkaa aina silloin kun mies on kotona ja myös joskus muulloinkin sillä edellytyksellä että jään koulusta pois. Noh, tilenne on alkanut rassaamaan, emme näe koskaa miehen kanssa, vaihdamme lastenhoito vuoroja lennosta, lapset kiukuttelevat ja protestoivat..illat on yhtä kiukuttelua ja vastoinkäymisiä. Tilanne on kuitenkin se että minun on pakko käydä töissä jotta rahallinen tilanne pysyisi edes jotenkin kohdallaan..paine on siis kova. Nyt on alkanu käydä mielessä että jospa mä jätänkin ton koulun ja menen töihin..mutta tiiän jo valmiiksi että katuisin sitä heti, haluan kuitenkin valmistua tähän ammattiin ja tehdä töitä tällä alalla.. Koulua on jäjellä vielä uuseempi vuosi ja en tiedä miten jaksan tätä stressiä rahasta, töistä ja koulusta..lapstekin kärsii tästä meidän tilanteesta...Mitä tekisin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamu:
Mitä tekisitte tai mitä mielestänne meidän kannattaisi tehdä seuraavassa tilanteessa:
Olemme miehen kanssa kumpikin opiskelijoita, minä kokopäiväisesti, mies joka toinen viikonloppu, muttoin hän käy kokpäiväisesti töissä. Minä teen keikkaa aina silloin kun mies on kotona ja myös joskus muulloinkin sillä edellytyksellä että jään koulusta pois. Noh, tilenne on alkanut rassaamaan, emme näe koskaa miehen kanssa, vaihdamme lastenhoito vuoroja lennosta, lapset kiukuttelevat ja protestoivat..illat on yhtä kiukuttelua ja vastoinkäymisiä. Tilanne on kuitenkin se että minun on pakko käydä töissä jotta rahallinen tilanne pysyisi edes jotenkin kohdallaan..paine on siis kova. Nyt on alkanu käydä mielessä että jospa mä jätänkin ton koulun ja menen töihin..mutta tiiän jo valmiiksi että katuisin sitä heti, haluan kuitenkin valmistua tähän ammattiin ja tehdä töitä tällä alalla.. Koulua on jäjellä vielä uuseempi vuosi ja en tiedä miten jaksan tätä stressiä rahasta, töistä ja koulusta..lapstekin kärsii tästä meidän tilanteesta...Mitä tekisin..

Oletteko ottaneet opintolainaa? Muuten hakeneet kaikki avustukset mitä mahdollista saada?

Joskus kandee yrittää rahaa vetää jostain, jottei arki syö teitä kokonaan (vaikka sitten joutuiskin ne takas maksamaan, sillon tilanne kumminkin on eri)
 
On meillä opintolainaa otettu, kumpikin meistä on ottanut ja edellisestä koulutuksestakin on lainat vielä maksamatta joten se ei paljon houkuta pitemmän päälle. Mä tiedän että oli tässä vaiheessa tyhmää lähteä opiskelemaan kun asuntolainat ja kaikki muut päälle..mutta kai sitä täytyy tavoella siihen mihin haluaa. Mutta kyllä tämä käy aika ylivoimaseksi..harmittaa niin paljon kun tietää mitä haluaa tehdä mutat kun tuntuu ettei pysty kertakaikkiaan tämä tilanteen kanssa elämään pitemmän päälle.
 
Karmii ihan ottaa sitä opintolainaa kun tuntuu että velkaa on muutenkin...ja kyllähänme ollaan sitä nostettukin viime kevät mutta kai meillä on menot ja lainat niin suuret että tuntuu ettei sekään riitä....
 
Helpottaisiko yhtään, jos jatkaisit opiskelua sitten, kun miehesi opiskelut loppuu tai voisiko miehesi siirtää opintojaan? Tulisi edes vähän enemmän yhteistä aikaa...meillä meni 2 vuotta tuolla lailla....ja kiristi hermoja aikas lailla...lapset ja perhe-elämä kärsi :( !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Matamimimmi68:
Helpottaisiko yhtään, jos jatkaisit opiskelua sitten, kun miehesi opiskelut loppuu tai voisiko miehesi siirtää opintojaan? Tulisi edes vähän enemmän yhteistä aikaa...meillä meni 2 vuotta tuolla lailla....ja kiristi hermoja aikas lailla...lapset ja perhe-elämä kärsi :( !

Tätä olenkin harkinnut...sen tiedän ettei mies suostu siirtämäänn iitä opintojaa, eli se täytyisi olla minun joka siirtää. Toisaalta tämä houkuttelisi, mutta se palaaminen ihan outoon ryhmään ja se että mä vaan miettisin sitten kun jatkan että jos oisin vielä jaksanu sen pari vuotta niin olisin jo valmistunu ja työelämässä....ja sitten meidän rahatilanne olisi sama taas kun palaan opiskelemaan. taas kituutusta useempi vuosi. äh. vaikeeta on. ei kai auta kun vaan yrittää jaksaa.
 
Olisko mitenkään mahdollista ottaa välivuosi (tai parikin) opiskelusta, tai hidastaa opiskelutahtia? Kaikissa kouluissahan tämä ei ole mahdollista, mutta toivottavasti sinun koulussa on :) Ei kannata venyttää itseään ihan äärilleen, ei se tee hyvää kellekään.
 
Voisiko asuntolainasta maksaa pelkkiä korkoja toistaiseksi? Että tilanne helpottaisi ja saisitte enemmän aikaa perheen kesken. Tuollainen oravanpyörä kyllä helposti nujertaa parisuhteen, ja vaikuttaa lapsiinkin, jos ei koskaan yhteistä aikaa ole. Eikä sitä perhettä kannattaisi pilata tai jopa hajottaa (nykyään monet eroavatkin paineiden alla, joita työ, opiskelu, rahahuolet ym tuovat), vaan kannattaisi koittaa etsiä muita ratkaisuja. Ja oletteko varmasti minimoineet muut menonne? Jos mies kuitenkin käy kokopäiväisesti töissä, ja silti joudutte tekemään myös kaiket viikonloput ja muut vapaa-ajat töitä, niin tuntuu kyllä että tulot ja menot eivät ole aivan tasoissa...

Itse harkitsisin myös halvempaa asumismuotuoa, jos esim laina on ylivoimaisen suuri. Tekisin mitä tahansa jotta saisin tilanteen luistamaan, enkä riskeeraisi perheen hyvinvointia. Kyse voi olla tietenkin siitä, et on iso laina, ja unelmakoti, josta ei haluta luopua. mutta kuten sanoit, tilanne on käynyt ylivoimaiseksi ja pidät tilannetta tukalana, niin onko se iso asuntolaina ja unelmakoti sen kaiken arvoista? Ehkäpä sellaista voi katsoa uudelleen kunhan valmistut ja työskentelet unelma-ammatissasi, ja nyt tyytyä hiukan vähempään, ja antaa aikaa perheelle, kun sitä mitä ilmeisimmin kerran kaikki kaipaatte?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kekkeri:
Meillä oli vähän samantapainen tilanne muutama vuosi sitten, tosin mies oli vain töissä ei opiskellut. Itse opiskelin, eikä saatu muuta kun opintotuki ja mun koulu oli niin kaukana että periaatteessa koko tuki meni siihen (ja mies hoitoalalla, ettei tulot kyllä kovin hyvät ollut) . Asuntolainaa oli ja kahta autoa pakko pitää...

Itse olin töissä vain kesäisin, illat lasten kanssa ja koulutöitä tehden. Opintolainaa ei tarvittu mutta tosi tiukasti kyllä elettiin. Meillä kulutus on aina ollut hyvin pientä, kaikki ylimääräinen karsittu pois ja nautittu ihan ilmaisista jutuista vaan (no tietty ruokaa yms perusjuttuja piti ostaa muttei mitään ylimääräistä)

Voitte tietysti miettiä voisiko pankista pyytää lyhennysvapaata vuotta, tietysti korot olisi silti maksettava, joten aina se ei paljon auta. Joskus on kumminkin apua ihan muutamasta kympistä/satasesta kuukaudessa.

Mietin vaan vielä sitä, että onko teillä sitten kovin iso laina, kun jos on lapsia ainakin kaksi niin heistä saa lapsilisää ja jos tulee kuitenkin yhden ihmisen palkka ja sun opintotuki niin miksi tilanne on rahallisesti niin tiukka?

No meillä on paljon velkaa, ja olihan niitä sillon varaa maksaa kun kumpikin oli kokpäiväsesti töissä, siksi mä piänki itteeni ihan tyhmänä että pitikö lähteä vielä koulunpenkille ku talous rapistuu ihan täysin. ja kummallakin on tosiaan kouluun matkaa reippaat 100km, että kulkemiseen menee meilläkin se opintotuki ellei enemmänkin. Lapsia on 2.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
Voisiko asuntolainasta maksaa pelkkiä korkoja toistaiseksi? Että tilanne helpottaisi ja saisitte enemmän aikaa perheen kesken. Tuollainen oravanpyörä kyllä helposti nujertaa parisuhteen, ja vaikuttaa lapsiinkin, jos ei koskaan yhteistä aikaa ole. Eikä sitä perhettä kannattaisi pilata tai jopa hajottaa (nykyään monet eroavatkin paineiden alla, joita työ, opiskelu, rahahuolet ym tuovat), vaan kannattaisi koittaa etsiä muita ratkaisuja. Ja oletteko varmasti minimoineet muut menonne? Jos mies kuitenkin käy kokopäiväisesti töissä, ja silti joudutte tekemään myös kaiket viikonloput ja muut vapaa-ajat töitä, niin tuntuu kyllä että tulot ja menot eivät ole aivan tasoissa...

Itse harkitsisin myös halvempaa asumismuotuoa, jos esim laina on ylivoimaisen suuri. Tekisin mitä tahansa jotta saisin tilanteen luistamaan, enkä riskeeraisi perheen hyvinvointia. Kyse voi olla tietenkin siitä, et on iso laina, ja unelmakoti, josta ei haluta luopua. mutta kuten sanoit, tilanne on käynyt ylivoimaiseksi ja pidät tilannetta tukalana, niin onko se iso asuntolaina ja unelmakoti sen kaiken arvoista? Ehkäpä sellaista voi katsoa uudelleen kunhan valmistut ja työskentelet unelma-ammatissasi, ja nyt tyytyä hiukan vähempään, ja antaa aikaa perheelle, kun sitä mitä ilmeisimmin kerran kaikki kaipaatte?

Menot eivät todellakaan ole tasoissa. Kyllä me on puhuttu että nyt jätetään kaikki ylimärääränen pois ja ollaan jätettykin..mutat siltikään ei vaan rahat tunnu riittävän. Tai kai ne tavallaan riittää, hirveä miettiminen ja sumpliminen kuitenkin raha-asioitten kanssa on, onko mulla varaa ostaa nyt tätä ja jos ostan nyt tämän niin mites enskuussa sitten...

Kyllä sitä on taas tilanteeseen ihtesä ajanu. Kai me tämä voitas myydä mutta mies on sitä mieltä että kyllä me nyt tämä pari vuotta kestetään mutta kestetäänkö me?

 
Pystyiskö toinen "hidastamaan" opintojaan? Eli jos sitä rahaa tarttee niin siirtää niitä opiskeluun käytettäviä tunteja työntekoon eikä pihistä niitä (tunteja) yhteiselosta.
 
ettekö te kumpikin saa opintotukia ja sinä saat kodinhoitotukea, vai saatko?
Jos mies vielä kokopäivätyössä, niin mun mielestä pitäis pärjätä, ilman että itse vielä käyt töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pystyiskö toinen "hidastamaan" opintojaan? Eli jos sitä rahaa tarttee niin siirtää niitä opiskeluun käytettäviä tunteja työntekoon eikä pihistä niitä (tunteja) yhteiselosta.

Näin kai se on tehtävä jos meinaa jotenkin pärjätä. Koulun puolesta vaan taitavat sitten vaan painostaa jos enemmän alkaa olla poissa-oloja kuin läsnäoloja. Mutta onneksi on kesä tulossa ja kesätyöt niin on ainakin pari kuukautta turvattu. Syksy taas sitten asia erikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ettekö te kumpikin saa opintotukia ja sinä saat kodinhoitotukea, vai saatko?
Jos mies vielä kokopäivätyössä, niin mun mielestä pitäis pärjätä, ilman että itse vielä käyt töissä.

mies ei saa opintotukea, tai ei nosta sitä koska joutuisi tulojensa vuoksi maksaaman sen kuitenkin jossain vaiheessa takasin. Enhän mä kotihoidontukea saa kun lapset ovat päivähoidossa. Minähän käyn arkisin koulussa ja mies töissä. Viikonloppuisin vain vaihdamme lennosta vuoroja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamu:
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
Voisiko asuntolainasta maksaa pelkkiä korkoja toistaiseksi? Että tilanne helpottaisi ja saisitte enemmän aikaa perheen kesken. Tuollainen oravanpyörä kyllä helposti nujertaa parisuhteen, ja vaikuttaa lapsiinkin, jos ei koskaan yhteistä aikaa ole. Eikä sitä perhettä kannattaisi pilata tai jopa hajottaa (nykyään monet eroavatkin paineiden alla, joita työ, opiskelu, rahahuolet ym tuovat), vaan kannattaisi koittaa etsiä muita ratkaisuja. Ja oletteko varmasti minimoineet muut menonne? Jos mies kuitenkin käy kokopäiväisesti töissä, ja silti joudutte tekemään myös kaiket viikonloput ja muut vapaa-ajat töitä, niin tuntuu kyllä että tulot ja menot eivät ole aivan tasoissa...

Itse harkitsisin myös halvempaa asumismuotuoa, jos esim laina on ylivoimaisen suuri. Tekisin mitä tahansa jotta saisin tilanteen luistamaan, enkä riskeeraisi perheen hyvinvointia. Kyse voi olla tietenkin siitä, et on iso laina, ja unelmakoti, josta ei haluta luopua. mutta kuten sanoit, tilanne on käynyt ylivoimaiseksi ja pidät tilannetta tukalana, niin onko se iso asuntolaina ja unelmakoti sen kaiken arvoista? Ehkäpä sellaista voi katsoa uudelleen kunhan valmistut ja työskentelet unelma-ammatissasi, ja nyt tyytyä hiukan vähempään, ja antaa aikaa perheelle, kun sitä mitä ilmeisimmin kerran kaikki kaipaatte?

Menot eivät todellakaan ole tasoissa. Kyllä me on puhuttu että nyt jätetään kaikki ylimärääränen pois ja ollaan jätettykin..mutat siltikään ei vaan rahat tunnu riittävän. Tai kai ne tavallaan riittää, hirveä miettiminen ja sumpliminen kuitenkin raha-asioitten kanssa on, onko mulla varaa ostaa nyt tätä ja jos ostan nyt tämän niin mites enskuussa sitten...

Kyllä sitä on taas tilanteeseen ihtesä ajanu. Kai me tämä voitas myydä mutta mies on sitä mieltä että kyllä me nyt tämä pari vuotta kestetään mutta kestetäänkö me?

Niin, punnitkaa tarkasti, kestättekö. Mikään maallinen mammona ei kuitenkaan korvaa hyvää perhettä ja toimivaa parisuhdetta. Toisaalta pari vuotta on lyhyt aika, mutta toisaalta siinä parissa vuodessa isot huolet ehtivät repimään hyvänkin suhteen ja perheen rikki, jos sikseen tulee. Rahahuolet stressavat, ja vaikuttavat koko perheeseen ainakin jollain tapaa. Ja kuten jo sanoinkin, ainakin itse luopuisin siitä maallisesta omaisuudesta, kuin rikkoisin perheeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miii:
mitä sä opiskelet? Pystytkö sä siirymään ns iltaaopiskelijaksi/aikuisopiskelijaksi? Onko teillä läsnäolopakko koulussa?

Sairaanhoitajaksi opiskelen. Syksyllä olenkin siirtymässä aikuisryhmään, jossa läsnäolopäiviä on vain kolme. Toivon sen tuovan edes vähän helpotusta. Läsnäolopakko on vain käytännöntunneilla ja joissakin muissa aineissa jotka erikseen eritelty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
syksyllä sitten helpottaa rahallisesti kun pystyt tekemään enemmän töitä.

Toivotaan.

Kiitoksia kaikille vastanneille, kyllä vähän parempi mieli ainakin tuli. :)

Nyt täytyy valmistautua, minnekkäs muualle kuin töihin lähtöön. Tosin vain palkatonta harjoittelua sekin.
 

Yhteistyössä