M
mt-kuntoutuja
Vieras
"Sä olet aikuinen ihminen, ei ole mun tehtävä..."
"Joskus haluaisin olla itsekseni ilman.."
"Sun pitäisi hoitaa tämä itse.."
Olen työtön mielenterveyskuntoutuja ja yllä olevat lauseet ovat terveen, työssäkäyvän mieheni suusta. Hän on varmasti oikeassa, mutta harmittaa silti. Nyt meillä on ollut pidempi vapaa yhdessä ja ollaan lähinnä puuhattu kotona kaikenlaista, mm. katsottu elokuvia ja syöty hyvin. Minulla on vaikeuksia pitää unirytmini kunnossa, masennukseni oireilee satunnaisesti edelleen niin että valvon yöt hermostuneena ja nukun päivät yliväsyneenä. Olen pyytänyt mieheltä apua sen verran, että herättäisi minut aamuisin viimeistään klo.10 eikä antaisi minun nukahtaa iltapäivästä. No, tänäänkin tuli otettua sitten viiden tunnin nokoset...tästä äksyilin vähän miehelle, joka täräytti että "sä olet aikuinen ihminen, ei ole mun tehtävä pitää huolta sun vuorokausirytmistäsi". Oikeassahan hän on, tiedän sen. Silti olo on vähän surkea.
Kuinka sitä itsenäisyyttä ja "aikuisuutta" sitten opetellaan? Mitä voisin tehdä päivisin, muuta kuin nysvätä kotona? Kyllä minua itseänikin vähän ärsyttää jatkuva vapaalla oleminen (käyn myös mm. terapiassa, mutta tarkoitan että olen jatkuvasti ns. käytettävissä, jos mies haluaa jotain tehdä kanssani), etenkin kun se vääristää suhdettamme. Minusta olisi kiva tehdä asioita yhdessä ja mennä esim. kaupungille, mies taas haluaa olla itsekseen ja on sanonut että ei jaksa työpäivän jälkeen juuri minnekään lähteä. Eli pitäisi kai itse lähteä jonnekin?
Tähän ketjuun siis vinkkejä, kiitos! Haukkua ei tarvitse, sen osaan itsekin.
"Joskus haluaisin olla itsekseni ilman.."
"Sun pitäisi hoitaa tämä itse.."
Olen työtön mielenterveyskuntoutuja ja yllä olevat lauseet ovat terveen, työssäkäyvän mieheni suusta. Hän on varmasti oikeassa, mutta harmittaa silti. Nyt meillä on ollut pidempi vapaa yhdessä ja ollaan lähinnä puuhattu kotona kaikenlaista, mm. katsottu elokuvia ja syöty hyvin. Minulla on vaikeuksia pitää unirytmini kunnossa, masennukseni oireilee satunnaisesti edelleen niin että valvon yöt hermostuneena ja nukun päivät yliväsyneenä. Olen pyytänyt mieheltä apua sen verran, että herättäisi minut aamuisin viimeistään klo.10 eikä antaisi minun nukahtaa iltapäivästä. No, tänäänkin tuli otettua sitten viiden tunnin nokoset...tästä äksyilin vähän miehelle, joka täräytti että "sä olet aikuinen ihminen, ei ole mun tehtävä pitää huolta sun vuorokausirytmistäsi". Oikeassahan hän on, tiedän sen. Silti olo on vähän surkea.
Kuinka sitä itsenäisyyttä ja "aikuisuutta" sitten opetellaan? Mitä voisin tehdä päivisin, muuta kuin nysvätä kotona? Kyllä minua itseänikin vähän ärsyttää jatkuva vapaalla oleminen (käyn myös mm. terapiassa, mutta tarkoitan että olen jatkuvasti ns. käytettävissä, jos mies haluaa jotain tehdä kanssani), etenkin kun se vääristää suhdettamme. Minusta olisi kiva tehdä asioita yhdessä ja mennä esim. kaupungille, mies taas haluaa olla itsekseen ja on sanonut että ei jaksa työpäivän jälkeen juuri minnekään lähteä. Eli pitäisi kai itse lähteä jonnekin?
Tähän ketjuun siis vinkkejä, kiitos! Haukkua ei tarvitse, sen osaan itsekin.