Anteeks nyt kauheesti, mutta en oikeen ymmärrä teidän puolisovalintoja!

["vieras"]

Miksi pitää valita mies joka alistaa, nöyryyttää, hallitsee ja pahoinpitelee?
Miksi pitää tehdä lapsia sellaiseen suhteeseen?
Miksi jäädä sellaiseen suhteeseen jossa sekä itse, että lapset kärsii koko ajan vaan enemmän?
Onko kivaa tuhota lasten psyyke?

Ja kyllä se vaan kuuluu mulle jos mulle valitetaan!!
Ja sitten ei apu ja neuvot kelpaa...

 

["vieras"]

No olikahan pieni yleistys vai? Ei mun mies täytä yhtäkään vaatimusta.

 

[:)]

Olen täysin samaa mieltä!
Itse ´valitsin´ miehen joka on kiltti ja kultainen. Ongelman huomasin sitten vasta kun oltiin oltu 10 vuotta yhdessä,eli tuo kiltteys alkoi kostautumaan kun miehen sukulainen muutti samalle paikkakunnalle ja alkoi pyöritellä miestäni miten sattuu. Nyt pelkään miehen jaksamisen puolesta kun ei osaa pitää puoliaan.Hankaloittaa omaakin elämää.
Valitan nyt sitten siitä kiltteydestä ainakin pari kertaa kuussa täällä

 

[bud]

Opiskelepa hieman psykologiaa ennen kuin tulet tuollaisia laukomaan tänne.

 

["viiraska"]

Jos se liittyy jotenkin seksiin.

Ehkä pitäisi seurustella vähän aikaa ennen kuin aletaan sänkypuuhiin. Ja ehkä pitäisi varmistaa, että parilla on tärkeimmissä asioissa samanlaiset arvot ennenkuin aletaan lapsia laittaa.

 

["minna"]

Jos on on noin yksinkertainen, sulle tuskin kannattaa alkaa mitään selittämään, sä et varmasti ymmärrä. Se ei ihan noin mene käytännössä, koska se mies osaa alistaa ja syyllistää aika taitavasti. Nujertaa pala palaltaa, jotta sä alat tuntemaan itseäsi syylliseksi. Kaikki ei ole niin yksinkertaista, miltä sen saa kuulostamaan. Ala tosiaan opiskelemaan vaikka psykologiaa niin voit ymmärtää ehkä hitusen asioita enemmän.

 

["vieras"]

Ei kai ne viat alussa näy.
Se lähinnä ihmetyttää, että myöhemmin ei pelasteta itseä ja lapsia, vaan jäädään tilanteeseen ruikuttamaan et mies on kauhee, mut mä en mitään voi kun oon niin alistettu!
Mua suorastaan ällöttää kuulla tuollaista! Äiti vaikka katsoo vierestä kun lapsia kohdellaan kaltoin kun ei voi toimia, on niiin alistettu. Yök yök yök!

 

[piina]

Puolisoa valitessa ei usein kaikkia piirteitä tule esiin. Varsinkin pikkulapsi aikaan elämä on niin hektistä ja univelkaakin kertyy, että ihmisen käytös voi muuttua ihan väsymyksen ja stressin takia (puhun ihan itsestäni).

Ero taa ei aina ole ihan simppeli, kun pelissä on yhteinen omaisuus ja lapset. Piemmänpäälle se monesti on suotavaakin, mutta monet riidat yms. on selvitettävissäkin.

 

[Kais]

Älä nyt yleistä että kaikilla on tuolainen mies.
Lueppa tarkemmin palstaa, miulla ja monella muullakin on ihana, rakastava ja väkivallaton mies ja normaali tasavertainen parisuhde, ilman alistamista, nöyryyttämista, hallitsemista ja pahoinpitelyä.

Miun mieheen ei sovi mikään siun luettelema ominaisuus.

 

[Chala]

Tuttu, opittu malli. Alkoholistin lapsi päätyy usein alkoholistiksi tai alkoholistin puolisoksi. Henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisen ja alistavan isän/äidin ja vastaavasti alistuvan ja heikon äidin/isän lapsi päätyy usein itse samaan rooliin kuin samaa sukupuolta oleva vanhempi on edustanut. Totta on että niin kauan kuin kierrettä ei rikota, sen periytyvyys on todennäköisempää kuin muuten joutua siihen asemaan.

Sitten kun suhteeseen on päädytty, omaisuus on yhteistä, itsellä ei välttämättä ole paljoa kun ollaan hankittu lapsia ja oltu niiden kanssa, ei opiskeltu, ei töitä, ei paljoa mihin nojata taloudellisesti, saati että henkisesti löytyisi voimia taistella alistavan kumppanin kanssa omaisuudesta tai varsinkaan lapsista, pelätään uhkauksia että hän vie lapset jos jätät..

Löytyyhän näitä ja vaikka toivoisi ihmisen heräävän ajoissa, ennenkuin pelissä on lapsia, on se helpommin sanottu kuin tehty. Tavallaan ymmärrän. Kyllä mäki varmasti pelkäisin jos mua uhkailtaisiin lasten menetyksellä tai muulla kauhealla jos jättäisin väkivaltaisen kumppanin.

 

[röppö]

No ei mun entinen ollut moneen vuoteen mitään noista...Millähän mä olisin nähnyt tulevaisuuteen sen verran,että seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen mies alkaa käydä käsiksi muhun,juoda ym...

Nykyinen kumppani ei todellakaan ole mitään noista mitä luettelit,mutta mistäs mä voin tietää mitä tulevaisuus tuo..
En aio kuitenkaan sitä murehtia nyt.
Nyt elän tässä hetkessä tuon ihanan ihmisen kanssa jota hyvin paljon rakastan!

Menee elämä ihan pilalle jos miettii koko ajan asioita jotka mahdollisesti menee kymmenen vuoden päästä toisin...Ja yht'äkkiä huomaa,että koko elämä on mennyt vain murehtiessa ja se eläminen on jäänyt.

 

["Hmmm"]

Mä joskus tein kans aloituksen siitä että kuinka naiset suostuu kynnysmatoiksi... Ja sain paljon jaskaa niskaani kuinka viat ei heti näy ym...Yllättävän usein kuitenki lähipiiri näkee ne viat....

 

[röppö]

[QUOTE="Hmmm";24285994]Mä joskus tein kans aloituksen siitä että kuinka naiset suostuu kynnysmatoiksi... Ja sain paljon jaskaa niskaani kuinka viat ei heti näy ym...Yllättävän usein kuitenki lähipiiri näkee ne viat....[/QUOTE]

Ja lähipiirillä tarkoitat mitä??
Ei meidän lähipiirissä kukaan uskonut,että mun entinen mua paiskoi pitkin seiniä vaikka tyttäremme asiasta puhui ja mä olin aina ihan mustelmilla...
Eikä kukaan uskonut että sillä mitään ongelmia oli vaikka soitteli mun äidille ja omalle tädilleen yöllä uhkaillen itsemurhalla...
Eikä kukaan uskonut liialliseen alkoholin käyttöön,vaikka kämppä on nytkin täynnä tyhjiä viina-ja kaljapulloja...

 

[ap.]

"Ei sitä heti huomaa."
No miksei voi lähteä sitten kun huomaa? "No ku ei uskalla."
Menee vaikka turvakotiin jos ei muuta uskalla/keksi. "Ei uskalla kun pelkää että mies kostaa."
No vie sitten edes LAPSET turvaan.
"Ei uskalla." No sitten vaan alistuu kohtaloon, lakkaa valittamasta, odottaa että lapset huostaanotetaan ja jatkaa itse surkeaa elämäänsä. Ja tosiaan lakkaa valittamasta jos MIKÄÄN apu ja neuvot ei kelpaa!

Joskus musta tuntuu että jotkut on riippuvaisia siitä surkeasta kohtelusta ja jollain sairaalla tavalla alitajuisesti nauttii siitä alistumisesta.

Mut viekää edes ne LAPSET turvaan vaikka ite haluaisitte kärsiä! Ja lakatkaa valittamasta!

Ei, en suinkaan tarkoita että palstailijoista, tai yleensäkään äideistä, KAIKKI, tai edes suurin osa, olisi tällaisia, mutta aika moni on!

 

[Mep]

En minäkään ymmärrä. Lisäisin tähän vielä nämä tiedustelut/ valitukset "saatteko omaa rahaa" tai "mies ei maksa perheen menoja".... Rahankäyttötavat tulee takulla selville ennen lasten hankintaa. Ne harvoin muuttuvat myöskään miksikään (pihi pysyy pihinä ja tuhlari on aina auki).

Kokemusta on sekä itsellä, että tuttavien menoa seuratessa. Sitä vaan tyydytään jo seukatessa looseriin.

 

[yksi syy]

Miksi niitä lapsia tehdään vaikka mies tunnettu vasta vuoden tai pari? Sitten tuleekin yllätyksiä kun ei tunnettu kovin hyvin.

 

[yritän selittää..]

Mä olin ennen tollanen kuin aloittaja.. En ymmärtänyt miksi joku pysyy ja menee tollaseen suhteeseen.. Ennen kun ite jouduin siihen. Sanonta rakkaus on sokea pitää niin paikkaansa. Sitä on hyvin sokea sille omalle tilanteelle. Ja helposti uskottelee kaiken muuttuvan ja muistelee vaan hyviä hetkiä. Itse lähdin pois lopulta kun lapsi oli 8kk. Se vaati paljon uskallusta ja taistelua. Helpompaa ois ollu sanoo miehelle että okei me jäädään sun luo. Kun taistella ja tapella.

Jälkeen päin olen ihmetelly että miks tein lapsen, miks ihmeessä en lähtenyt ekasta iskusta kävelemään. Ja mä en todellakaan ole ennen sitä enkä sen jälkeen ollut alistuvaa tyyppiä millään muotoa. Jotenkin ex osasi mua käsitellä ja sanoa ja tehdä myös paljon niitä oikeita asioita.

 

[Mep]

Ilmeisesti ei tunneta itseäänkään (rakasteta itseään oikealla tavalla).

Paras vastaus täällä lukemistani on aiheesta keskusteltaessa, että olen mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.....
Joopa.

 

["Black"]

Mun piti ihan harmautua, koska mustana en aio tätä asiaa kertoa

Olenkohan mä noita ap:n kuvailemia naisia joita hän ei ymmärrä.. Tässä yhtenä päivänä olin parin tyttökaverin kanssa terassilla istumassa ja juttelemassa. Olin 5 minuuttia "sovitusta kotiintuloajasta" ( sanoin että tulen kahdeksan maissa ) myöhässä, niin tuli eka soitto ja parin minuutin päästä ( en kuullut soittoa ) txt missä oli vittuuntunut kysely missä helvetissä olen

ja mä siis käyn oikeasti kerran tai kaksi vuoden aikana terassilla/ baarissa, aina olen ollut kotona viimeistään 23.00 lähes selvänä.

 

[ap.]

Miksi niitä lapsia tehdään vaikka mies tunnettu vasta vuoden tai pari? Sitten tuleekin yllätyksiä kun ei tunnettu kovin hyvin.

Tääkin on hyvä pointti! Me ollaan mun miehen kanssa oltu nyt 10 vuotta yhdessä ja ensimmäinen lapsi tulossa. Pari kaveria on hankkiutunut raskaaksi heti seurustelun alussa, toisella jo toinen lapsi eri miehen kanssa ja jatkuvasti valittaa kun "mies ei ota vastuuta, mies ei maksa lapsen menoja, mies ei vietä aikaa lapsen kanssa ja menee vaan kavereiden kanssa" jne. Ensimmäisen lapsen isä lähti kävelemään jo raskausaikana eikä ole sen jälkeen kuulema näkynyt. Ja molemmat raskaudet hällä alkoi salaa. On mulle kertonut että miehille on väittänyt että pillerit petti. Mutta kun "haaveili ihanasta perhe-elämästä". Voin melkein lyödä vetoa että meidän elämä on oikeasti lähempänä sitä hänen haaveilemaa perhe-elämää, kuin heidän. Meillä ei edes ollut suurempia haaveita, vaan mentiin tilanteen ja olosuhteiden mukaan.

 

[ap.]

Mä olin ennen tollanen kuin aloittaja.. En ymmärtänyt miksi joku pysyy ja menee tollaseen suhteeseen.. Ennen kun ite jouduin siihen. Sanonta rakkaus on sokea pitää niin paikkaansa. Sitä on hyvin sokea sille omalle tilanteelle. Ja helposti uskottelee kaiken muuttuvan ja muistelee vaan hyviä hetkiä. Itse lähdin pois lopulta kun lapsi oli 8kk. Se vaati paljon uskallusta ja taistelua. Helpompaa ois ollu sanoo miehelle että okei me jäädään sun luo. Kun taistella ja tapella.

Jälkeen päin olen ihmetelly että miks tein lapsen, miks ihmeessä en lähtenyt ekasta iskusta kävelemään. Ja mä en todellakaan ole ennen sitä enkä sen jälkeen ollut alistuvaa tyyppiä millään muotoa. Jotenkin ex osasi mua käsitellä ja sanoa ja tehdä myös paljon niitä oikeita asioita.

Sä kuitenkin lähdit. Mä oikeasti tarkoitan niitä jotka vuosia, jopa vuosikymmeniä roikkuu tollaisessa suhteessa ja valittaa. Mun mielestä ei ole varaa valittaa, jos edes apu ei kelpaa. Tiedän kyllä sellaisia tapauksia kun on pitänyt odottaa oikeaa hetkeä päästä lähtemään. Mun äiti on ollut just sellaisessa suhteessa ja lähtikin monta kertaa, aina palasi takas. Kerran mä rukoilin ja itkin että "Äiti, ei mennä takas kotiin, en halua!", äiti vaan hymyili ja sanoi "Kyllä meidän paikka on kotona". Muutama vuosi myöhemmin mun koti oli lastenkoti. Siinä vaiheessa äiti havahtui, mut oli jo liian myöhäistä.

 

[Keittiönoita]

On olemassa naisia, joiden suurin ruusunpunainen haave on avioliitto, sievä koti ja paljon lapsia. Ja on olemassa miehiä, joille tällaiset naiset sopivat puolisoiksi kuin nakutettu. Kauan sitten tunsin yhden tällaisen pariskunnan. Ei heidän elämänsä todellakaan ollut mitään ruusunpunaista vaahtokarkkihöttöä, mutta mies osasi aina sopivan verran ja sopivassa tilanteessa antaa vaimolleen sitä siirappimaista unelmaa. Viikonlopun lyönnit unohtuivat, kun vaimo sai mennä valitsemaan mieleisensä uuden sohvakaluston. Viikonlopun lyönnit unohtuivat, kun mies osti vaimolleen timanttikaulakorun. Viikonlopun lyönnit ja miehen uskottomuus umohtuivat, kun mies ikuista vauvakuumetta potevalle vaimolle ehdotti uuden vauvan hankkimista. Mitä karmeampi perheessä tilanne oli, sitä varmemmin parin kuukauden päästä tämä nainen onnellisena ilmoitti uudesta raskaudestaan.