P
"poppana"
Vieras
Olen tuntenut appiukon 13 vuotta. Hän on sitä kaikkein jurottavinta sorttia, mitä vaan miehistä suinkin löytyy. Meni alkujaan 5 vuotta, ennen kuin hän alkoi puhua minullekin jotakin, muutenkin kuin epämääräisen murahduksen verran, joka ilmeisesti tarkoitti: "Hei."
Jossakin 10 vuoden korvilla hänen kanssaan sai jo vaihdettua muutaman sanankin. Nyt meillä on alle kaksivuotias lapsi, johon pappa ei koskenut pitkällä tikullakaan ensimmäiseen vuoteen. Sen jälkeen jotakin aukesi, ja appiukko ei juuri muuta teekään, kuin touhuaa lapsen kanssa ja hän jopa juttelee niitä näitä ihan muuten vaan, minullekin.
Sain käsiini miehen lapsuusajan valokuva-albumin ja jo ekalla sivulla oli kuva miehestäni vauvana köllöttelemässä sohvalla isänsä kainalossa. Olisin laittanut kaikki rahani viimeistä senttiä myöden likoon sen puolesta, että hän ei ole tehnyt lastensa kanssa (2 poikaa) ikinä mitään. Mutta niin vaan on kalastus- ja riehumiskuvia, monta siinä yhdessäkin albumissa.
Odotan toista lasta 7:llä kuulla, tähän mennessä tästä uudestakaan raskaudesta ei ole tullut yhden yhtä kommenttia. Saa nähdä, miten nopeaan pappa tällä kertaa tulokkaalle lämpenee. Toisaalta on lysti seurata appiukon ennennäkemätöntä intoa, toisaalta mietityttää, mikä ihme hänestä teki niin juron ja kärttyisen vuosiksi. Miehenikin ihmettelee, kun aina niin vastahankainen isäukkonsa sanoo useammin kyllä kuin ei.
Jossakin 10 vuoden korvilla hänen kanssaan sai jo vaihdettua muutaman sanankin. Nyt meillä on alle kaksivuotias lapsi, johon pappa ei koskenut pitkällä tikullakaan ensimmäiseen vuoteen. Sen jälkeen jotakin aukesi, ja appiukko ei juuri muuta teekään, kuin touhuaa lapsen kanssa ja hän jopa juttelee niitä näitä ihan muuten vaan, minullekin.
Sain käsiini miehen lapsuusajan valokuva-albumin ja jo ekalla sivulla oli kuva miehestäni vauvana köllöttelemässä sohvalla isänsä kainalossa. Olisin laittanut kaikki rahani viimeistä senttiä myöden likoon sen puolesta, että hän ei ole tehnyt lastensa kanssa (2 poikaa) ikinä mitään. Mutta niin vaan on kalastus- ja riehumiskuvia, monta siinä yhdessäkin albumissa.
Odotan toista lasta 7:llä kuulla, tähän mennessä tästä uudestakaan raskaudesta ei ole tullut yhden yhtä kommenttia. Saa nähdä, miten nopeaan pappa tällä kertaa tulokkaalle lämpenee. Toisaalta on lysti seurata appiukon ennennäkemätöntä intoa, toisaalta mietityttää, mikä ihme hänestä teki niin juron ja kärttyisen vuosiksi. Miehenikin ihmettelee, kun aina niin vastahankainen isäukkonsa sanoo useammin kyllä kuin ei.
