H
harmaana tällä kertaa
Vieras
Mulla on jo pitempään ollut ahdistunut (tähän tulokseen olen tullut ku olen asiaa miettinyt). Hermo ei meinaa kestää mitään, ärisen läheisille ja välillä ahdistaa tosi paljon kaikki asiat. Itkeä en enää oikeastaan pysty/osaa, itku ei vaan enää tule (ennen olin tosi herkkä itkemään). Nyt viime aikoina olen heräillyt keskellä yötä (aamu yöllä, n. klo 2-3) enkä tahdo enää saada unta millään. Toisessa jalassa on "levottoman jalan" tunne, eli tulee tunne, että on pakko kävellä. Olen hetken ollut valveilla ja sitten saanut unen takaisin, kun olen tehnyt rentoutusharjoitusta mielessäni (tähän olen aikanani kouluttautunutkin, vetänyt paljon rentoutuksia ym.)
Nyt lähinnä mietin, että missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin. Suunnittelin tuossa, että käyn hakemassa luontaistuotekaupasta mäkikuisma-uutetta + B-vitamiinia ja yritän niillä aluksi. Jos ei onnistu, sen jälkeen on kai pakko antaa periksi ja lähteä lääkärille.
Epäilen stressiä ja tiedän, että saan sairaslomaa jos menen lääkärille, mutta... mun on melkein pakko jaksaa ainaki n. 3 vkoa töissä (muut on lomalla). Sen jälkeen voisin, ehkä, jäädä sairaslomalle... tiedän ettei näin saisi ajatella, sitä hoen omille asiakkaillenikin, mutta minkäs teet... stressihän on tunnollisten ihmisten sairaus, enpä olisi vaan itse uskonut sairastuvani siihen...
En tiedä mitä kirjoituksellani oikeastaan haen, mutta pakko johonkin purkaa tätä oloa. Ehkä jollakin olisi omia kokemuksia, jotka auttaisivat minua ?
Nyt lähinnä mietin, että missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin. Suunnittelin tuossa, että käyn hakemassa luontaistuotekaupasta mäkikuisma-uutetta + B-vitamiinia ja yritän niillä aluksi. Jos ei onnistu, sen jälkeen on kai pakko antaa periksi ja lähteä lääkärille.
Epäilen stressiä ja tiedän, että saan sairaslomaa jos menen lääkärille, mutta... mun on melkein pakko jaksaa ainaki n. 3 vkoa töissä (muut on lomalla). Sen jälkeen voisin, ehkä, jäädä sairaslomalle... tiedän ettei näin saisi ajatella, sitä hoen omille asiakkaillenikin, mutta minkäs teet... stressihän on tunnollisten ihmisten sairaus, enpä olisi vaan itse uskonut sairastuvani siihen...
En tiedä mitä kirjoituksellani oikeastaan haen, mutta pakko johonkin purkaa tätä oloa. Ehkä jollakin olisi omia kokemuksia, jotka auttaisivat minua ?