Apua ja neuvoja kaivataan

[onneton]

Olemme kahden lapsen perhe, mutta suurimman osan ajasta elan kuin yksinhuoltaja. Olen toissa osa- aikaisesti , mies kokopaivaisesti. Hanella on harrastuksia joka ilta ja viikonloppuisin han menee usein ulos ystaviensa kanssa, tyokavereiden kanssa tai vaan kaymaan jossain.

Olen kertonut milta minusta tuntuu, olen kateellinen muille, joilla on perhe- elamaa, minulla sita ei ole. Muutaman kerran kuukaudessa teemme jotain yhdessa, mutta mies ei halua viettaa aikaa vaan kotona, aina pitaisi menna johonkin tai tehda jotain. Mina yritan elaa saastavaisesti, eika minua kiinnosta menna joka ilta jonnekkin, nautin siitakin, etta vietamme aikaa yhdessa.

Mieheni isa lahti hanen ollessa parikuukautinen, ja mietin johtuuko tama osittain siita, etta hanella ei ole kuvaa perhe- elamasta. En tieda mita tehda, olen onneton. Kaikki miehen ystavat ovat sinkkuja ja perheettomia, meheni on kuin yksi heista. Hanesta mina valitan turhasta, han ei kuitenkaan kay baareissa ym.

Onko minun aivan turhaa roikkua tassa enaa? :\|

 

[kohtalotoveri]

Tuttu tilanne..Tosin mieheni ei joka päivä käy jossakin, mutta liikaa kuitenkin mun mielestä, ja eniten häiritsee se että kaverit joiden kanssa liikkuu, ovat perheettömiä/sinkkuja. Tulee sellainen olo, että mies palaa halusta palata takaisin sinkkuelämään, kun kavereiden kanssa viihtyy paremmin kuin kotona viettämässä "tylsää" iltaa. Asiasta ollaan monet kerrat puhuttu ja tapeltukkin kun asiallinen puhuminen ole onnistunut, mutta mitään merkitystä ei ole ollut, mies ei vain ymmärrä miksi ei saisi kulkea, vaikka ei pitäisikään siitä että minä kulkisin, mutta hän on eri asia :attn: Pitäisi itse tehdä samoin, niin ehkä mieskin heräisi todellisuuteen Tästä nyt ei apua ollut, mutta et ainakaan ainoa ole, jonka mies ei osaa viettää tarpeeksi aikaa perheensä kanssa, ja kaipa se on aika tyypillistä useille miehille, mutta voiko tuollainen mies ikinä muuttua??

 

[Piika-äiti]

Meillä tämä on ihan toisinpäin.

Mies ei liikahtaisi kotoa mihinkään, kun taas minulla on kaksi yhdistystä, joiden kanssa olen naimisissa, paljon "omia" ystäviä, omia menoja ja melkolailla oma maailma. Lapset ovat olleet vauvasta lähtien paljon mukanani, yhdistystoiminta, harrastukseni ja ystävänikin kun ovat suurelta osin sen laatuisia että lapset kulkevat luontevasti siinä sivussa.

En voi mitään sille, että en viihdy kotona. En ole sisustaja, en siivoaja, en puutarhuri, en harrasta käsitöitä ja televisiota en katso oikeastaan lainkaan. Ruoanlaitto, yhteiset kävelyt ja vastaava tavallinen arki ovat sitä yhteistä koko perheen elämää.

Oikeastaan tilanne haittaa miestäni ja minua harvoin, mutta meillä jaetaankin sopuisasti aika tasan kotityöt ja lastenhoito.
Molemmilla on tilaa ja varaa kunnioittaa toisen luonteenlaatua.

Piika-äiti