K
Karpalo
Vieras
Hei kaikki!
Osaisiko joku visas ja elämää kokenut ravistella mua, neuvoa tai kertoa edes mielipiteitään seuraavanlaiseen tarinaan.
Olemme tunteneet avomieheni kanssa kaksi vuotta, josta seurustelua n. 1,5 vuotta ja yhdessä olemme asuneet nyt kaksi kuukautta
Olimme aivan seurustelumme alkumetreillä erossa muutaman kuukauden ajan (siis lopetimme suhteen 2 kk:n seurustelun jälkeen ja olimme muutaman kuukauden erillämme). Palasimme siis yhteen, koska tässä hänen avopuolisonaan kirjoittelen. Olemme onnellisia, rakkautta on paljon ilmassa, hellyyttä riittää yms. joten se puoli on kunnossa.
Mutta voi ei.. en tiedä onko tämä nyt omaa hölmöyttäni puuttua tälläiseen seikkaan, mutta itseäni se vaivaa suuresti. Erossa ollessamme hänellä oli käsittääkseni joitain seksisuhteita, joista sain tietää vasta kun jo olimme jatkaneet yhdessä seurustelua ja olleet yhdessä tätä Uutta kautta jo puoli vuotta. No sekin on siis vielä ok, sillä ymmärrän. Emmehän olleet yhdessä tuolloin.
Mikä tässä minua ottaa luonnon päälle, on seuraavaa: juuri ennen yhteen palaamistamme (olimme siis puhuneet asiasta ja keskustelleet etukäteen, josko yritetään uudestaan ja romanttisia viestejä oli sinkoillut varsinkin hänen puoleltaan). Hän oli mennyt kuitenkin sänkyyn erään hoidon kanssa juuri ennen minun palaamistani kuvioihin, koska tämä nainen oli humalapäissään tullut keskellä yötä miehen asunnolle, miehen ollessa jo unessa ja nainen oli itkenyt että vielä yksi yö please. Mies oli kuulemma ollut vastahankaan (koska oli siis jo aiemmin ilmoittanut naiselle jutun olevan ohi). Kuuleman mukaan sitten tämä nainen oli taivutellut miehen viimeiseen yhteiseen aktiin ja seuraavana aamuna tapahtuneen jälkeen oli mies sanonut, että se heidän seksihoito-suhde-mikälie on lopullisesti ohitse ja sillä selvä. Tästä muutaman päivän päästä me palasimme mieheni kanssa yhteen ja elimme onnellista aikaa puoli vuotta, kunnes vahingossa sain tästä tapauksesta tietää. Kuten jo sanoin, muut hoidot tuon eromme aikana eivät minua vaivaa, vaan ainoastaan tuo yksi tapahtuma. Monestakin syystä:
1. Mies oli lähetellyt minulle helliä viestejä ja sanonut pitävänsä minusta erittäin paljon ja että meidän pitäisi puhua tulevaisuudestamme yms. Olin vastannut noihin sanomisiin positiivisella palautteella, mutta hieman toppuutellen, tyyliin että kyllä minäkin sinusta valtavasti pidän edelleen, että puhutaan sitten lisää, kun tulen katsomaan sinua (tuolloin meillä oli välimatkaa 150 km).
2. Jos nainen on käytännössä niin pahassa humalatilassa tullut hänen luokseen keskellä yötä, ymmärrän, että hän on päästänyt naisen sisään asuntoon, ettei mitään pahaa tapahdu, onnettomutta, tms. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi ei voinut tilata taksia tai laittaa patjaa lattialle ja antaa nukkua humalansa pois. Sen sijaan mies (selvinpäin vielä siis!) ensin kieltäytyy, mutta sitten suostuu seksiin, kun tämä on sitten viimeinen kerta. Ja seuraavana aamuna hänellä oli kuulemma kova morkkis tapahtuneesta ja tunsi huonoa henkistä oloa. Oli myös silloin sanonut tälle naiselle (kun oli aamulla selvänä jo), että tämä oli nyt tässä, kiitos. Naisella oli mieheeni tunnesuhde, mutta miehellä naisen suuntaan fyysinen suhde. Se siis mikä ottaa aivoon on se, kuinka mies voi käyttää toista hyväksi tuolla tavalla, kun tietää että toinen silti haluaisi enemmän, kuin sen yhden yön silti.
Minun mielestäni tämä jollain tavalla täyttää hyväksikäytön merkit (vaikka nainen itse olikin halunnut tuota). Hän oli silti avuttomammassa kunnossa kuin mies, joka oli selvinpäin. Ennen kuin sain tietää tästä, olen aina pitänyt miestäni erittäin huomioivana muita ihmisiä kohtaan ja auttavaisena, hyväsydämisenä... Mutta tämän tiedon kuulemisen jälkeen (kuulin siis häneltä itseltään) näen hänessä myös sen pahan tai ns. heikon puolen, jota en olisi uskonut hänellä olevan. Ennen luotin häneen täysin, nyt en pysty vaikka kuinka yritän. Suurimman osan ajasta minulla on hyvä olla hänen kanssaan, mutta sitten siellä on se jäljellä oleva 5%, jolloin en luota kyseiseen ihmiseen pätkääkään. Erityisesti tämä viikko (stressiä muutenkin) on jostain ihmeen syystä nostanut tämän epäluottamuksen tunteen pintaan, en edes tiedä miksi.
Kuten alussa mainitsin, meillä menee hyvin ja rakastamme toisiamme valtavasti. Tästä aiheesta on keskusteltu monituiset kerrat aiemmin (pääasiassa lähes vuosi sitten, kun sain tästä kuulla). Niin, ajatelkaa melkein vuoden olen tiennyt ja edelleen se vaivaa minua. Mieheni on sanonut, että hän tiesi sen olevan todella typerä teko, minkä teki ja tiesi sen koko ajan ja on tuntenut siitä huonoa oloa. Tapahtumasta muutaman päivän kuluttua palasimme yhteen ja emme silloin keskustelleet tuollaisista asioista lainkaan (muista suhteista eroajalta siis). Oli vain niin hyvä olla yhdessä, että halusimme vain olla yhdessä ja nauttia.
Nyt sanotte olenko ihan pöhkö vai pitäisikö antaa asian olla ja keskittää energia muihin juttuihin, kuten parisuhteeseen.
Kiitos asiallisista kommenteistanne!
Osaisiko joku visas ja elämää kokenut ravistella mua, neuvoa tai kertoa edes mielipiteitään seuraavanlaiseen tarinaan.
Olemme tunteneet avomieheni kanssa kaksi vuotta, josta seurustelua n. 1,5 vuotta ja yhdessä olemme asuneet nyt kaksi kuukautta
Olimme aivan seurustelumme alkumetreillä erossa muutaman kuukauden ajan (siis lopetimme suhteen 2 kk:n seurustelun jälkeen ja olimme muutaman kuukauden erillämme). Palasimme siis yhteen, koska tässä hänen avopuolisonaan kirjoittelen. Olemme onnellisia, rakkautta on paljon ilmassa, hellyyttä riittää yms. joten se puoli on kunnossa. Mutta voi ei.. en tiedä onko tämä nyt omaa hölmöyttäni puuttua tälläiseen seikkaan, mutta itseäni se vaivaa suuresti. Erossa ollessamme hänellä oli käsittääkseni joitain seksisuhteita, joista sain tietää vasta kun jo olimme jatkaneet yhdessä seurustelua ja olleet yhdessä tätä Uutta kautta jo puoli vuotta. No sekin on siis vielä ok, sillä ymmärrän. Emmehän olleet yhdessä tuolloin.
Mikä tässä minua ottaa luonnon päälle, on seuraavaa: juuri ennen yhteen palaamistamme (olimme siis puhuneet asiasta ja keskustelleet etukäteen, josko yritetään uudestaan ja romanttisia viestejä oli sinkoillut varsinkin hänen puoleltaan). Hän oli mennyt kuitenkin sänkyyn erään hoidon kanssa juuri ennen minun palaamistani kuvioihin, koska tämä nainen oli humalapäissään tullut keskellä yötä miehen asunnolle, miehen ollessa jo unessa ja nainen oli itkenyt että vielä yksi yö please. Mies oli kuulemma ollut vastahankaan (koska oli siis jo aiemmin ilmoittanut naiselle jutun olevan ohi). Kuuleman mukaan sitten tämä nainen oli taivutellut miehen viimeiseen yhteiseen aktiin ja seuraavana aamuna tapahtuneen jälkeen oli mies sanonut, että se heidän seksihoito-suhde-mikälie on lopullisesti ohitse ja sillä selvä. Tästä muutaman päivän päästä me palasimme mieheni kanssa yhteen ja elimme onnellista aikaa puoli vuotta, kunnes vahingossa sain tästä tapauksesta tietää. Kuten jo sanoin, muut hoidot tuon eromme aikana eivät minua vaivaa, vaan ainoastaan tuo yksi tapahtuma. Monestakin syystä:
1. Mies oli lähetellyt minulle helliä viestejä ja sanonut pitävänsä minusta erittäin paljon ja että meidän pitäisi puhua tulevaisuudestamme yms. Olin vastannut noihin sanomisiin positiivisella palautteella, mutta hieman toppuutellen, tyyliin että kyllä minäkin sinusta valtavasti pidän edelleen, että puhutaan sitten lisää, kun tulen katsomaan sinua (tuolloin meillä oli välimatkaa 150 km).
2. Jos nainen on käytännössä niin pahassa humalatilassa tullut hänen luokseen keskellä yötä, ymmärrän, että hän on päästänyt naisen sisään asuntoon, ettei mitään pahaa tapahdu, onnettomutta, tms. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi ei voinut tilata taksia tai laittaa patjaa lattialle ja antaa nukkua humalansa pois. Sen sijaan mies (selvinpäin vielä siis!) ensin kieltäytyy, mutta sitten suostuu seksiin, kun tämä on sitten viimeinen kerta. Ja seuraavana aamuna hänellä oli kuulemma kova morkkis tapahtuneesta ja tunsi huonoa henkistä oloa. Oli myös silloin sanonut tälle naiselle (kun oli aamulla selvänä jo), että tämä oli nyt tässä, kiitos. Naisella oli mieheeni tunnesuhde, mutta miehellä naisen suuntaan fyysinen suhde. Se siis mikä ottaa aivoon on se, kuinka mies voi käyttää toista hyväksi tuolla tavalla, kun tietää että toinen silti haluaisi enemmän, kuin sen yhden yön silti.
Minun mielestäni tämä jollain tavalla täyttää hyväksikäytön merkit (vaikka nainen itse olikin halunnut tuota). Hän oli silti avuttomammassa kunnossa kuin mies, joka oli selvinpäin. Ennen kuin sain tietää tästä, olen aina pitänyt miestäni erittäin huomioivana muita ihmisiä kohtaan ja auttavaisena, hyväsydämisenä... Mutta tämän tiedon kuulemisen jälkeen (kuulin siis häneltä itseltään) näen hänessä myös sen pahan tai ns. heikon puolen, jota en olisi uskonut hänellä olevan. Ennen luotin häneen täysin, nyt en pysty vaikka kuinka yritän. Suurimman osan ajasta minulla on hyvä olla hänen kanssaan, mutta sitten siellä on se jäljellä oleva 5%, jolloin en luota kyseiseen ihmiseen pätkääkään. Erityisesti tämä viikko (stressiä muutenkin) on jostain ihmeen syystä nostanut tämän epäluottamuksen tunteen pintaan, en edes tiedä miksi.
Kuten alussa mainitsin, meillä menee hyvin ja rakastamme toisiamme valtavasti. Tästä aiheesta on keskusteltu monituiset kerrat aiemmin (pääasiassa lähes vuosi sitten, kun sain tästä kuulla). Niin, ajatelkaa melkein vuoden olen tiennyt ja edelleen se vaivaa minua. Mieheni on sanonut, että hän tiesi sen olevan todella typerä teko, minkä teki ja tiesi sen koko ajan ja on tuntenut siitä huonoa oloa. Tapahtumasta muutaman päivän kuluttua palasimme yhteen ja emme silloin keskustelleet tuollaisista asioista lainkaan (muista suhteista eroajalta siis). Oli vain niin hyvä olla yhdessä, että halusimme vain olla yhdessä ja nauttia.
Nyt sanotte olenko ihan pöhkö vai pitäisikö antaa asian olla ja keskittää energia muihin juttuihin, kuten parisuhteeseen.
Kiitos asiallisista kommenteistanne!
