Apua jo sairaaksi menevään karkkihimoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Candyshop
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

Candyshop

Vieras
Mun on pakko saada joka päivä karkkia. Ei pullaa, ei jädeä, ei keksiä vaan
karkkia! En edes pidä jätskistä tai keksistä. Se himo on ihan valtava..
sellainen olo, että oikeesti nyt on PAKKO saada karkkia. Saatan olla tosi
vihainen ja hermostunut jne. Jos haen kaupasta kakkia, avaan sen ennen kuin
takki on pois päältä ja kahmin ensin vähän himoissani ja sitten takki pois.
Olen kaikenmaailman ravintolisiä kokeillut, säännöllistä ateriatytmiä, hedelmiä
Yms..
Syön muuten normaalisti ja monipuolisesti. Olen normaalipainoinen.
Tää himo on jo sairasta.
 
Mulla on kans välillä tuollaisia kausia että ihan sairaaksi menee himo. Ei siihen auta muu kun lopettaa karkin syönti ihan kokonaan. Mä syön sillon paljon rahkaa joka helpottaa mulla makean himoa vaikkei karkkia korvaakkaan. Ekat päivät ihan kauheita mut kyl se helpottaa. Jos ei osta karkkia niin ei ole mihin sortua.
 
Oletko ap, ja muut karkinhimoiset, saaneet lapsena paljon karkkia?

Itselläni on kans jonkin asteinen ongelma karkinsyönnin kanssa, ja nimenomaan karkin. Keksit, pullat, leivokset eikä ees suklaa maistu vaan KARKIT. Mulla oli fanaattinen äiti joka ei antanu meille lapsena muruakaan mitään makeaa, ei vielä ees ala-asteellakaan saatu kun ihan vähä joskus. Sit ku menin yläasteelle ja sain omaa rahaa ja vapautta nii homma karkas käsistä ja musta tuli karkin suurkuluttaja. Samanlaisia tarinoita oon kuullu muiltakin jotka ei saanu pienenä makeaa/karkkia. Miten teillä?
 
Oletko ap, ja muut karkinhimoiset, saaneet lapsena paljon karkkia?

Itselläni on kans jonkin asteinen ongelma karkinsyönnin kanssa, ja nimenomaan karkin. Keksit, pullat, leivokset eikä ees suklaa maistu vaan KARKIT. Mulla oli fanaattinen äiti joka ei antanu meille lapsena muruakaan mitään makeaa, ei vielä ees ala-asteellakaan saatu kun ihan vähä joskus. Sit ku menin yläasteelle ja sain omaa rahaa ja vapautta nii homma karkas käsistä ja musta tuli karkin suurkuluttaja. Samanlaisia tarinoita oon kuullu muiltakin jotka ei saanu pienenä makeaa/karkkia. Miten teillä?

Meillä ei myöskään syöty lapsuuden kodissa karkkia. En muista oikeastaan ikinä syöneeni kotona lapsena karkkia. Joskus kylässä sain. Jäätelöä kotona syötiin kyllä.
Mulla tuo on toiminut niin etten edelleenkään ole karkin ystävä, mutta jäätelö maistuisi kyllä. Suklaata voin syödä pari palaa ja sitten alkaa ällöttää.
 
Minun täytyi lopettaa koska alkoi olla ongelmia sokereiden kanssa niin rankasti. Viimeinen niitti oli kun lapsi joutui heti syntymän jälkeen tarkkailuun eri osastolle kun sokerit romahti. Syytän siitä itseäni.
En voinut olla päivääkään ilman karkkia, päähän särki, kiukutti, väsytti, itketti.
Olen ollut nyt 3vuotta ilman ja hyvä etten nää vieläkin joskus unia karkista ja himo on välillä aivan mieletön. En kuitenkaan aio antaa periksi. Laihuin ensimmäisen vuoden aikana 20kg. Että jotain hyvääkin.

Lapsuudenkodissa oli tosi rajoitetut karkkipäivät ja määrät. Kaivelin salaa kaappeja ja söin vaikka kaakaojauhoa. Olen vain ilmeisesti niin sokeriherkkä ihminen.
Lapsella ei ole vielä karkkipäiviä, olen ajatellut etten säännöllestele mitenkään sitä että milloin. Ainoastaan määrää.
 
Mä oon kyllä syönyt lapsesta asti ihan liikaa... Tuntuu, että on joku holisti. pussejä pitää piilotella ja lähteä ihan vaan lenkille, mennä kaupan kautta ja hotkia karkkia... Ihan niinku alkoholistit piilottelee pullojaan!:ashamed:
 
Täällä yksi jolla auttoi raskaaksi tuleminen ;) karkinhimo lakkasi kuin leikaten plussatestiin. Toivottavasti myös raskauden jälkeen jatkuisi tämä karkittomuus.

Isäni oli alkoholisti ja minusta tuli sitten jonkin sortin sokeririippuvainen.
 
Jep, täällä yksi onneton, mutta mulla ei rajoitettu juurikaan karkkeja, kohtuudella sain, mutta yläasteiässä karkasi käsistä. Aina varalla patukka laukus tai sit hain aulan automaatista.

Olin nyt kk ilman ja vieroitusoireet omalla tavalla yhtä hankalat kuin tupakointia lopettaes. En voi syödä vähän tai kohtuudella, vaan ahmin kaiken mitä on :(
 
Ap sä sentäs pääset kotiin asti syömään ei onnistu mulla.

Mä olen ihan toivoton tän karkkihimoni kanssa. Eritoten menkkojen aikaan tuo karkinhimo karkaa käsitä.

Toki on joskus kausia jolloin en syö karkkia, nytkin tuollaisesta kaudesta on vaan ihan liian kauan aikaa.
Mä olen kyllä saanut syödä lapsena jonkin verran karkkia - siltikin kärsin tästä himostani. Mies aina sanoo että syö oikeaa ruokaa niin ei tarvii syödä makkeita, monesti etenkin syötyä ruuan kaipaan kuitenkin jotain makeaa.

Kromia oon joskus syännyt en oikein tiedä oliko apua.
 
Ei se välttämättä johdu lapsuudesta. meille ei koskaan ostettu karkkia, lahjaksi joskus saimme. Omaa rahaa kun alkoi olla niin tulihan sitä ostettua mut ei mitenkään paljon. Nykyään syön harvoin. Mies taas söi jo lapsena paljon enemmän karkkia kuin minä ja sama tahti jatkuu. Levy suklaata tai pussi karkkeja häviää hetkessä. Jouluna tuo veti 4 konvehtirasiaa viikossa.
 
kromitabletit ja karppaus. Alkuun ihan kunnon ketoosi päälle. Monilla auttaa. Mulla ei vienyt karkinhimoa mutta kun aloin syömään karkkia niin se maistui pahalta, ei pystynyt :)
 
Ihan noin pahaksi ei ole karkkihimoni koskaan päässyt, mutta on olemassa kuitenkin. Tammikuussa karkkilakossa. Suklaa on mulle se pahin. Alussa se oli mielessä joka päivä, mutta pikkuhiljaa helpotti.
 
Ei se välttämättä johdu lapsuudesta. meille ei koskaan ostettu karkkia, lahjaksi joskus saimme. Omaa rahaa kun alkoi olla niin tulihan sitä ostettua mut ei mitenkään paljon. Nykyään syön harvoin. Mies taas söi jo lapsena paljon enemmän karkkia kuin minä ja sama tahti jatkuu. Levy suklaata tai pussi karkkeja häviää hetkessä. Jouluna tuo veti 4 konvehtirasiaa viikossa.

Mun mies söi pari joulua sitte kolme konvehtirasiaa 2 päivän sisään,siis niitä 400g rasioita. :whistle:
Pitsalle kun mennään ni se ottaa perhepitsan ku normaalista ei tuu ku vihaseksi :D
Juu ja on ihan normaalipainoinen mies joka harrastaa aktiivisesti urheilua :D
 

Uusimmat

Yhteistyössä