Apua kuorsaukseen

[krooh]

Onko muilla tullut kuorsaus ongelmaksi raskauden aikana? Rv 21 menossa, ja nyt viikon ajan olen miehen mukaan kuorsannut aika tavalla.

Aiemmin ei ole ollut ongelma. Välillä olen vähän rohissut, lähinnä selälläni ollessani, mutta miehen mukaan pienikin hipaisu on saanut lopettamaan, ei ole tarvinut edes herätä.

Nyt kuulemma kuulostaa kuin olisi metsuri vieressä. Ja joka asennossa, ei pelkästään selällään. Tämä alkaa aina aamuyöllä kahden-neljän aikoihin. Lopulta mies kyllästyy ja painuu vierashuoneeseen nukkumaan.

Ei ole kivaa. Onko vinkkejä? Tennispallo pyjaman selkään ei toimi, koska kuorsaan myös kyljelläni. Nenä on toki välillä vähän tukossa, mutta en usko, että on siitä kiinni. Ja vaikka olisikin, mitään Nasolinia tms. ei saa käyttää jatkuvasti. Mies ei osaa käyttää korvatulppia (kuulee sydämensykkeensä häiritsevänä). Kuulosuojaimia harkittu, mutta rajoittavat nukkuma-asentoa.

Ei ole kiva joutua nukkumaan eri huoneissa, vaikka toki tiedän, että vauvan tultua siihenkin voi tilapäisesti joutua. Mutta ei vielä. Mikä neuvoksi? Tämä liittyy selvästi raskauteen, koskaan aiemmin ei vastaavaa ongelmaa, yhdessä oltu kuitenkin jo kymmenen vuotta ja yhdessä asuttu siitä kahdeksan.

 

[elli]

Otan osaa ja kerron kuuluvani kuorsaajien heimoon. Kuorsaan ilman raskauttakin - ja kovaa. Raskaus ahtauttaa jotenkin entisestään hengitysteitä, joten voin vain kuvitella mitä meteliä pidän.

Mies ei onneksi kuorsauksestani piittaa, hän on niin väsynyt että nukkuu tasan varmasti öisin ja nukahtaakin silmänräpäyksessä.

Toistaiseksi elämäni karmein muisto kuorsaamisestani on synnytyssairaalasta. Synnytin poikaa yön yli, joten seuraavana iltana olin aivan katki, lapsi oli teholla hyvässä hoidossa. Nukahdin lopen uupuneena jo kahdeksan jälkeen. Mutta heräsin puoli kymmenen kun huonetoverit päivittelivät että ei hemmetti, onko tuolla nukahtanut humalainen mies sängyn alle, eihän KUKAAN nainen voi pitää tuollaista meteliä.

siinä sitten hiljaa itkeä tillitin. enkä uskaltanut nukkua.

 

[norsu]

saman ilmiön olen minäkin huomannut. En ole aikaisemmin kuorsannut, mutta aika alkuraskaudesta huomasin itse kuorsaavani (herään itse siihen ääneen). Aloitan kuorsaamisen heti, kun vaivun uneen.
En ole siihen muuta keksinyt syyksi, kuin painon nousun. Ja nyt tietysti osotan, että kuorsaaminen loppuu synnytyksen jälkeen.
En siis pysty antamaan mitään vinkkejä sen lopettamiseen.

 

[samoin]

Itsekin kuorsasin raskaana ollessani kuin norsu, miehen mukaan

Sairaalass en saanut nukuttua, kun huonekaverini kuorsasi vielä synnytyksen jälkeenkin. Itse en enää onneksi kuorsaa.

 

[krooh]

Vähänhän tämä masentavaa on, jos mikään ei oikein auta. Nyt onneksi pari yötä on selvitty vähemmällä kuorsauksella.

Vannotin miestä, että nappaa mua nenästä kiinni, jos kuorsaan... se kyllä yleensä aiheuttaa heräämisen, mutta ei se mua haittaa, heräilen muutenkin tunnin-parin välein vessaan.

Kerran se mua joutui herättelemään toissa yönä, viime yönä ei kertaakaan, eli toivotaan nyt, että tämä on vaan ohimenevä vaihe... muuten olisi tiedossa aika hankalaa elämää seuraavat neljä kuukautta!!