apua.. mitä teen tuon 4veen kanssa?!

[miimii]

Siis oikeesti.. meille on muuttanut ihan kauhea nelivuotias poikapuolinen henkilö. En kohta tiiä mitä teen! Saa joka päivä vähintään kerran päivässä kauhean raivokohtauksen, kiljuu kurkkusuorana niin että meinaa oksentaa. Heittelee tavaroita, lyö ja potkii ja tekee kaikkea mitä ei saa tehä! Nyt on alkanu kiroilemaan ja haukkumaan tyyliin, että typerä äiti, #&%?$!* äiti!! Vähän hävettää kun naapurit kahtoo, kun ulkona alkaa meuhkaamaan. Luunapsuja oon joskus antanu ja vähän tukistanu ja pari kertaa pyllyllekin läppässy ( TIEDÄN, EI SAIS!) mut ei nekään auta.. samoin ei uhkailu, kiristys, lahjonta tai muukaan. Onko kellään muulla tällasiä ongelmia? Meillä on ihan kauheeta ollu varsinkin tällä viikolla kun isä iltavuorossa, ja tuon pienempi 4 kk, on vielä sairaana ja tosi kiukkunen. Ainii ja unohtu sanoa, että huoneeseen jäähylle laittaminenkaan ei auta, kun ei se siellä pysy.. tai jos pitää ovea väkisin kiinni ni meinaa läpi tulla.. heittelee tavaroita jne.
En muita syitä tuolle käytökselle keksi kun, että on mustis vauvalle.. vaikka tätä vanhempaa on nyt yritetty ottaa huomiooon yhtä paljo tai enemmänki kun ennenkin ja hemmoteltukin vähäsen. Toinen ja luulen, että ehkä se luultavampi syy on pihan seiska vee poika joka yllyttää tätä mein poikaa kiusaamaan muita ja yrittää saada hermostumaan haukkumalla mammariksi, jahtaamalla, lyömällä ja vaikka mitä! Kiusaa siis koko ajan meidän poikaa, ei ota leikkeihin mukaan ja saa muutkin pihan pojat kääntymään meidän poikaa vastaan! Ja tän pojan vanhemmat on tosi lapsellisia.. kerran meni tuo meidän isäntä jotain tappelua tuonne ulos selvittämään kun poika tulee ovelle itkemään että häntä kiusataan. Noh, oli sitten tää kiusaaja poika ollu omalla ovellaan just sillon kielimässä äitilleen, että mein poika kiusaa häntä! Ja isäntä oli sit kuullu et tän pojan äiti käskee suunnilleen lyödä mein poikaa jos kiusaa! Samoin kerto poika et tän kiusaaja pojan isä ei päästä häntä heidän pihalle.. rivarissa asutaan, ja kaikki muut pihan pojat saa kyllä mennä!! Siis mulla on niin paha olla jo ihan pojankin puolesta ja sitten kun se mulle raivoaa! Tekis oikeesti mieli muuttaa tästä pois ihan tuon yhen perheen takia vaikka muuten ihana paikka onkin asua!

Joo, mutta anteeksi vuodatus.. pakko oli johonki purkaa.. ja auttakaa jos joku osaa auttaa tai on samanlaisia kokemuksia tai raivovia pikku riiviöitä!

 

[Honung]

Meillä on kans melko äkänen tuo poitsu, täyttää ens kuussa 4v. Saa kans välillä oikein kunnon raivareita. Meillä on auttanut aika paljon se että aina kun saa raivarin tai ei usko puhetta niin laitetaan rasti paperiin, kolme rastia saa päivässä tulla niin sit saa tarran illalla, jos tulee yli kolme, ei tarraa. Niin ja sit jos joskus sattuis käydä niin ettei tuu yhtäkään rastia niin saa kaks tarraa. Sit ku on saanu kasaan yhteensä 10 tarraa niin ostetaan kaupasta jotain pientä kivaa. On muuten poju rauhottunu huomattavasti. Ja ymmärtää itekki että jos paljon "raivoilee" päivän aikana niin sit illalla on kamalaa kun sitä tarraa ei saa.

 

[pikkuvaemo]

Meillä autto vilkkaan ja itsepäisen 4-v. pojan kanssa telkkarinkatselun vähentäminen. Eli saa katsoa viikolla "vain" kakkosen lastenohjelmat ja viikonloppuna aamuohjelmat.

Helpotti huomattavasti, suosittelen kokeilemaan...

 

[äiti28]

Meillä ainakin tehoaa keskustelu tosi hyvin. Sen ikäisen kans voi jo jutella järkevästi ja se ymmärtää paljon. Pitää antaa tilaa lapselle ja antaa sen raivon tulla ja mennä, ei siinä auta muu.

 

[Kohtalotoveri]

Tutulta kuulostaa, meillä tosin nuorempi on vajaa kaks kuukautta.

Jäähyt meillä istutaan lattialla tai sitten tuolilla omassa huoneessa ovi auki. Alkaa olla jo niin iso etten jaksa väkisin raahata mihinkään, joten istuu sitten siinä kohtaa missä sattuu riehumaan ja sen neljä minuuttia. Yleensä rauhottuu ja sen jälkeen voi keskustella. Ja pienempi saa huutaa sen ajan kun keskustellaan, jos sille päälle sattuu.

Välillä naapurin lasten kanssa leikkivät ja välillä tappelevat, tosin kukaan ei ole yllyttänyt mihinkään ja toivottavasti ei niin teekään. Tai no viime talvena pari vuotta vanhempi tyttö oli vieraan auton kimpussa ja meidän poika kuului sanovan ettei siihen saa koskea ja toinen oli vaan inttänyt vastaan. Eikä koskenut, eli on jotain oppia siihenkin luupäähän uponnut!

Minä taas olen huomannut että jokin mieluinen video tms. auttaa rauhoittumaan ja sitten taas jaksaa leikkiä ihmisiksi. Tosin ei meillä videoita katsella joka päivä eikä edes välttämättä joka viikko.

Yritä jaksaa, ehkä se jossain vaiheessa helpottaa!

 

[Kohtalotoveri]

Jäi kirjoittamatta edelliseen että jäähyminuutit meillä alkaa kulua siitä kun desibelit on siedettävissä lukemissa.
Tavarat meillä lähtee jäähylle jos ne lentää yhtään kertaa. Sekin toimii ihan hyvin, tosin aikaahan se vie ennen kuin oppi menee perille.

Ja kirosanoista suu pestään "rumasanapesuvedellä" eli veteen niin paljon suolaa kuin liukenee ja sitten hampaiden, (ja kielen) pesulle. Hyvin on tehonnut, jos jotain lipsahtaa niin ei tartte kuin vilkaista vessaan päin.

 

[Vivi]

No niin, minua taas ensimmäisenä kiinnitti toi sun oma käyttäytyminen. Eli tosiaankin missään nimessä ei saisi mitään ruummiillista kuritusta antaa, jo se että sen kieltää laki mutta eritoten se että se on väärin ja murentaa kyllä sun omaa vanhemmuutta. Myöskin toi että yrität pitää ovea kiinni ja meinaa tulla oven läpi todella kuulostaa siltä että lapsi on enemmän niskan päällä. Hyviä neuvoja täällä tulikin.
Älä itse suutu. Palkitse hyvästä. todellakin, ne lelut mitä heittelee nostat yläkaappiin ja et anna heti takaisin. Muista olla määrätietoinen ja käytä arestia, vaikka sitten niin että pidät väkisin. Tollainen käyttäytyminen kun tuppaa vaan pahenemaan jos et saa katkaistua heti alkuunsa.

Ja tsemppiä sulle! Olen itsekin saman ikäisen äiti ja tiedän kyllä miten lapsi voi koetella. ei ole aina helppoa hillitä itseään! Mutta se kannattaa.

 

[miimii]

Kiitos vaan kaikille neuvoista.. kaikkia on kyllä jo kokeiltukin, mutta tuntuu tosiaan, että mikään ei auta!! Taas tänä iltana tapeltiin täällä.. huhuh.. puraisi pikkuveljeä kädestä.. heitteli mua kaikella mikä käteen sattu, potki, löi etc. Meillä nuo jäähytkään ei tosiaankaan auta.. tai siis ei jää yksin mihkään paikoilleen vaikka kuinka käskisi, jatkaa vaan riehumista. Aika hyvin kyllä yleensä rauhottuu, kun jaksaa sitä ovea pitää väkisin kiinni ja huutaa ja mekastaa sitten raivonsa pois. Harmittaa vaan, kun meillä ei tuo juttelu toimi yhtään.. poika ei kuuntele ei sitten yhtään! Joo ja tiedän ettei sais nappailla eikä mitään, ja oon yrittäny oikein ottaa itteeni niskasta kiinni tässä asiassa, mutta ei aina onnistu! :ashamed:
Tuntuu vaan, ettei kellään muulla oo tämmöstä raivoavaan tapausta.. ainakin mitä kavereilta kuulee.. oon kyllä välillä ihan masiksessa tuon pojan kanssa.. mutta kiitokset silti vielä kerran neuvoista kaikille!

 

[Hanna]

Meidän pojalla ikää jo pian 5 vuotta ja käytös on välillä aivan järkkyä :'(
Hän kiljuu, löy, potkii, sylkee... huutaa, että vihaa äitiä ja välillä haluaa muuttaa jopa pois kotoonta :'(

Poika osaa kyllä olla erittäin aurinkoinen ja kohtelias vieraille ihmisille, äidillehän sitä tunteet täytyy näyttää =)

Meillä on jonkun verran auttanut noihin raivareihin se, että noudatetaan säännöllistä päivärytmiä ja ei syötetä liikaa sokeria, niin ei mee pikkumies ihan kierroksille.

Jaksamista uhmisten kanssa vaaditaan, sekä tietty pitkää ja venyvää pinnaa =)

 

[taustalla]

Meillä myös neljä vee poika ja myös aika vilkas. Saa raivareita aika paljon. Ootko kokeillut että otat syliin? Meillä tepsii. Rauhottuu ku pitää tiukemmin sylissä ja kyselee rauhallisesti mikä mättää. Aluksi tuntu ettei poika pysy siinä ollenkaan mutta pikkuhiljaa juttelutuokiot parani ja kun sano ettei aina tarvi alkaa raivoamaan jos haluaa syliin ym vaan pyytää sievästi niin sen jälkeen meijän nelivuotias on pyytänyt pääsyä syliin ja ollut paljon rauhallisempi. Toki noita raivoamisia tulee muistakin asioista mutta tärkeintä olisi se että ite olisi rauhallinen siinä tilanteessa (mikä ei kyllä iteltäkään aina onnistu). Neljävuotiaski on vielä pieni joka tarvii syliä ja huomiota. Tsemppiä teille.