toivoa?
En tiedä pitäisikö tästä kirjoittaa tänne, kun tämä googlailu tuntuu vain lisäävän ahistusta ja paniikkia asian suhteen, mutta en enää tiedä mitä tekisin.
Olen 20-vuotias nainen. Viime toukokuussa minulla todettiin elämäni ensimmäinen virtsatieinfektio, joka hoidettiin Selexid-antibioottikuurilla. Esiintyi myös kutinaa, mutta mitään vuotoa ei silti ollut. Kaikki oireet hävisivät antibiooteilla. Kesä meni ilman mitään vaivoja, mutta syyskuun alussa tuntui taas selkeitä vti-oireita. Sain Selexid-kuurin ilman virtsanäytteen antamista. Noin parin viikon päästä oireet palasivat. Kävin yksityisellä gynekologilla joka antoi taas Selexid-kuurin. Sain myös estolääkitykseksi Trimopan-antibiootit, joita tulee ottaa yhdynnän jälkeen, sillä olen huomannut että oireet alkavat yleensä seksistä. Gynekologi neuvoi myös ostamaan Cedridalia, vaikka limakalvot eivät kuivat olekaan.
Tätä ennen EN käynyt ennen yhdyntää tai sen jälkeen vessassa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta ei jotenkin käynyt mielessäkään, kun ei ennen mitään tällaisia ongelmia ole ollut. En myöskään juonut tarpeeksi. Tämän viimeisimmän tulehduksen jälkeen olen muuttanut tapojani ja juon 1-1,5 litraa päivässä (olen aika pienikokoinen). Olen myös käynyt seksin jälkeen pissalla ja ottanut estolääkkeet. Lisäksi olen alkanut syömään karpalokapseleita ja c-vitamiinia. En ole ikinä käyttänyt alapesuun mitään pesuaineita. Pyykinpesuaineetkin ovat hajusteettomia ja herkälle iholle tarkotettuja. Olen käyttänyt stringejä yms., mutta viimeaikoina olen pyrkinyt käyttämään alushousuja, jotka eivät hankaisi.
Kuitenkin viimeisimmän Selexid-kuurin jälkeen oireet eivät kunnolla lähteneetkään. Ne jatkuivat lähinnä jatkuvalla pissahädän tunteella. Luulen että mietin silloin asiaa niin paljon, että pissahätä voimistui sen takia entisestään. Myös juomisen lisääminen tietenkin lisäsi pissahätää. Yleensä virtsaamisen tarve väheni parin tunnin päästä ja saatoin olla helposti 3-4 tuntia tai enemmänkin pissaamatta, vaikka olo ei niin mukava ollutkaan. En joutunut käymään yöllä vessassa.
Olen käynyt viimeisimmän Selexid-kuurin jälkeen antamassa virtsanäytteen lähes viikoittain ja aina ne ovat olleet negatiivisia. Myös klamydia ja tippuri on testattu. Kumppani on myöskin ollut koko ajan sama, ja olemme toistemme ensimmäiset seksikumppanit, joten tuskin sukupuolitaudista on kyse. Käytämme kondomia ehkäisynä. Myöskään veren tulehdusarvot eivät olleet koholla. Papakin on otettu alle vuosi sitten ja siinä kaikki oli ok. En ole myöskään raskaana.
Pissahädän tunne on helpottunut, mutta pari viikkoa sitten ilmaantui uusi oire, nimittäin virtsaamisen JÄLKEEN virtsaputkessa tuntuu kova pissahädän tunne, sekä virtsaputki ikään kuin supistelee. Myös virtsaputken suulla tuntuu joskus vihlontaa. Toisaalta tämä outo tunne on tuntunut myös klitoriksen seuduilla. Välillä on ollut päiviä jolloin ei tunnu juuri mitään (alapää ei siltikään tunnu täysin normaalille, mikä voi johtua siitä että kiinnitän siihen koko ajan huomiota) ja välillä taas vaiva tuntuu lähes aina virtsaamisen jälkeen, joskus myös silloin kun rakko on melko täynnä. Oireet ilmenee keskimäärin noin kerran päivässä ja ne ilmaantuu puolen tunnin sisään virtsaamisesta, varsinkin aamuisin tai jos virstaa tulee vähän. Oireet loppuu yleensä alle viidessä minuutissa. Ulostaminen saattaa myös lisätä oireita. Ponnistaessa myös virtsaa saattaa valua vielä ulos, vaikka luulin pissanneeni jo kaiken pois. Olen kärsinyt aika ajoin lievästä ummetuksesta, jota olen pyrkinyt hoitamaan.
Terveyskeskuslääkäri teki parisen viikkoa sitten gynekologisen tutkimuksen ja sanoi että valkovuoto oli kokkareista ja epäili hiivaa. Muita oireita ei ollut, paitsi tämä outo tunne virtsaputkessa. Käytin Canesten-voidetta ulkoisesti ja sisäisesti ja söin kaksi fluconazol-lääkettä suun kautta kahden viikon sisään. Valkovuoto sen kuin lisääntyi, mutta kutinaa ei ilmennyt. Huomasin myös alapäässäni haavaumia. Menin yksityiselle gynekologille, joka diagnosoi vaivan selkeäksi hiivaksi, ja sain kolmen päivän Sporanox-kuurin, joka on näyttänyt selättäneen hiivan. Tästä on noin viikko. Gynekologinen tutkimus ei ole kohdallani koskaan aiemmin tuntunut juuri miltään, mutta nyt kävi hieman kipeää. Liekkö emätin oli herkkänä tulehduksen takia. Olen käyttänyt Bepanthen-voidetta limakalvoille ja haavaummat näyttäyisivät parantuneen. En tiedä uskallanko enää syödä antibiootteja estolääkkeenä, kun näyttävät pukkaavan hiivan päälle. Muutenkin koko antibiootit inhottaa ja pelottaa.
Joskus tuntuu olevan ongelmaa myös virtsasuihkussa ja sen aloittamisessa (jos olen pidätellyt virtsaa kauan, mitä ei pitäisi tehdä). Joskus tuntuu myös että virtsarakko ei tyhjenisi kokonaan tai että virstaputkeen jäisi virtsaa. Lähiaikoina on ilmaantunut myös lievää virtsankarkailua virtsaamisen jälkeen tai nauraessa. Lantionpohjan lihasteni pitäisi olla silti ihan hyvässä kunnossa. Joskus on esiintynyt myös alavasta- ja alaselkäkipuja, mutta yleensä ne ovat olleet selkeästi oireita jostain muusta, esimerkiksi menkoista tai pakaroiden tiukkuudesta.
Mitä tämä kaikki voisi olla? Viimeisimmästä tulehduksesta on jo pari kuukautta ja jonkinlaisia oireita on ollut koko ajan. Oireita on myös niin monenlaisia, että olen ihan hukassa mitä vaivaa pitäisi milloinkin epäillä. Eräs lääkäri puhui, että tämä on yleistä nuorilla naisilla, jotka ovat vasta aloittaneet seksielämän (seksielämää ollut noin vuoden), ja että vaiva helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Onhan tuota käynyt mielessä kaikki virstaummesta virtsaputkioireyhtymään ja kroonisiin vaivoihin, kun täällä on googlaillut ympäriinsä... Hiivaa lukuunottamatta oireet ovat siis aina liittyneet jotenkin virtsaamiseen, yhdyntäkipuja ei esimerkiski ole ollut. Tällä hetkellä ainut huomattava oire siis on ajoittainen ikävä tunne virtsaputkessa ja klitoriksen alueella lähinnä virtsaamisen jälkeen. Netistä löytyy tosi vähän tietoa, eikä gynekologi viimeksi tuntunut ottavan asiaa kuuleviin korviinsa. Keskittyi vaan siihen hiivaan. Tänäänkin tulin kotiin itkien ja sain paniikkikohtauksen, kun vaiva on ollut melkein kokonaan poissa pari päivää ja tänään taas palannut tosi pahana.
Kärsin viime talvena lievästä masennuksesta, joista olen toipunut tähän mennessä ihan hyvin. Aina välillä ahdistaa jne. Tuntuu että mieliala on nyt vain laskenut taas todella paljon. Olemme poikaystävän kanssa olleet nyt pari viikkoa ilman seksiä (näemme tällä hetkellä muutenkin vain viikonloppuisin) ja kieltämättä ahistaa miten suhteelle käy, jos seksi ei enää innosta tämän vaivan takia. Poikaystävä on kyllä tosi ymmärtäväinen ja kärsivällinen asian suhteen, ja meillä menee todella hyvin muuten. Harmittaa, sillä itsekin pidän seksistä paljon.
Huomenna vien taas virtsanäytteen laboratorioon, mutta uskon sen olevan puhdas, sillä oireet eivät kuitenkaan ole samanlaiset kun tulehduksessa, eikä kipua tunnu ikinä virtsatessa. Pitäisi kai käydä virstateiden ultraäänessä varalta.
Tuli kamalan pitkä teksti, halusin laittaa kaiken mahdollisen asiaan vaikuttavan tähän, en tiedä jaksaako kukaan lukea... Pelkään todella paljon suhteeni puolesta, vaikka tiedän ettei pitäisi vaivata sillä päätään. En myöskään usko, että mistään vakavasta vaivasta on kyse. Vaiva on vain todella raksas henkisesti, ei niinkään fyysisesti. On ihmisillä kamalampiakin vaivoja, mutta olen semmoinen stressaaja, että en kestä tällaista yhtään. Tuntuu että kukaan ei tajua miten raskasta tämä on. Tekisi kauheana mieli tehdä asioita niin kuin ennenkin, mutta koko maailma tuntuu nyt pyörivän näiden vaivojen ympärillä. En uskalla juoda alkoholiakaan tai syödä liikaa sokeria yms. Kai tämä tästä joskus paranee? Vaivan uusiminen pelottaa kauheasti, kun niin kai tämmöisillä vaivoilla on tapana tehdä...
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja jaksaa vastatakin ja kenties jakaa omia kokemuksia ja ehdotuksia. Pahoitteluni kirjoitusvirheistä jos niitä on.
Olen 20-vuotias nainen. Viime toukokuussa minulla todettiin elämäni ensimmäinen virtsatieinfektio, joka hoidettiin Selexid-antibioottikuurilla. Esiintyi myös kutinaa, mutta mitään vuotoa ei silti ollut. Kaikki oireet hävisivät antibiooteilla. Kesä meni ilman mitään vaivoja, mutta syyskuun alussa tuntui taas selkeitä vti-oireita. Sain Selexid-kuurin ilman virtsanäytteen antamista. Noin parin viikon päästä oireet palasivat. Kävin yksityisellä gynekologilla joka antoi taas Selexid-kuurin. Sain myös estolääkitykseksi Trimopan-antibiootit, joita tulee ottaa yhdynnän jälkeen, sillä olen huomannut että oireet alkavat yleensä seksistä. Gynekologi neuvoi myös ostamaan Cedridalia, vaikka limakalvot eivät kuivat olekaan.
Tätä ennen EN käynyt ennen yhdyntää tai sen jälkeen vessassa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta ei jotenkin käynyt mielessäkään, kun ei ennen mitään tällaisia ongelmia ole ollut. En myöskään juonut tarpeeksi. Tämän viimeisimmän tulehduksen jälkeen olen muuttanut tapojani ja juon 1-1,5 litraa päivässä (olen aika pienikokoinen). Olen myös käynyt seksin jälkeen pissalla ja ottanut estolääkkeet. Lisäksi olen alkanut syömään karpalokapseleita ja c-vitamiinia. En ole ikinä käyttänyt alapesuun mitään pesuaineita. Pyykinpesuaineetkin ovat hajusteettomia ja herkälle iholle tarkotettuja. Olen käyttänyt stringejä yms., mutta viimeaikoina olen pyrkinyt käyttämään alushousuja, jotka eivät hankaisi.
Kuitenkin viimeisimmän Selexid-kuurin jälkeen oireet eivät kunnolla lähteneetkään. Ne jatkuivat lähinnä jatkuvalla pissahädän tunteella. Luulen että mietin silloin asiaa niin paljon, että pissahätä voimistui sen takia entisestään. Myös juomisen lisääminen tietenkin lisäsi pissahätää. Yleensä virtsaamisen tarve väheni parin tunnin päästä ja saatoin olla helposti 3-4 tuntia tai enemmänkin pissaamatta, vaikka olo ei niin mukava ollutkaan. En joutunut käymään yöllä vessassa.
Olen käynyt viimeisimmän Selexid-kuurin jälkeen antamassa virtsanäytteen lähes viikoittain ja aina ne ovat olleet negatiivisia. Myös klamydia ja tippuri on testattu. Kumppani on myöskin ollut koko ajan sama, ja olemme toistemme ensimmäiset seksikumppanit, joten tuskin sukupuolitaudista on kyse. Käytämme kondomia ehkäisynä. Myöskään veren tulehdusarvot eivät olleet koholla. Papakin on otettu alle vuosi sitten ja siinä kaikki oli ok. En ole myöskään raskaana.
Pissahädän tunne on helpottunut, mutta pari viikkoa sitten ilmaantui uusi oire, nimittäin virtsaamisen JÄLKEEN virtsaputkessa tuntuu kova pissahädän tunne, sekä virtsaputki ikään kuin supistelee. Myös virtsaputken suulla tuntuu joskus vihlontaa. Toisaalta tämä outo tunne on tuntunut myös klitoriksen seuduilla. Välillä on ollut päiviä jolloin ei tunnu juuri mitään (alapää ei siltikään tunnu täysin normaalille, mikä voi johtua siitä että kiinnitän siihen koko ajan huomiota) ja välillä taas vaiva tuntuu lähes aina virtsaamisen jälkeen, joskus myös silloin kun rakko on melko täynnä. Oireet ilmenee keskimäärin noin kerran päivässä ja ne ilmaantuu puolen tunnin sisään virtsaamisesta, varsinkin aamuisin tai jos virstaa tulee vähän. Oireet loppuu yleensä alle viidessä minuutissa. Ulostaminen saattaa myös lisätä oireita. Ponnistaessa myös virtsaa saattaa valua vielä ulos, vaikka luulin pissanneeni jo kaiken pois. Olen kärsinyt aika ajoin lievästä ummetuksesta, jota olen pyrkinyt hoitamaan.
Terveyskeskuslääkäri teki parisen viikkoa sitten gynekologisen tutkimuksen ja sanoi että valkovuoto oli kokkareista ja epäili hiivaa. Muita oireita ei ollut, paitsi tämä outo tunne virtsaputkessa. Käytin Canesten-voidetta ulkoisesti ja sisäisesti ja söin kaksi fluconazol-lääkettä suun kautta kahden viikon sisään. Valkovuoto sen kuin lisääntyi, mutta kutinaa ei ilmennyt. Huomasin myös alapäässäni haavaumia. Menin yksityiselle gynekologille, joka diagnosoi vaivan selkeäksi hiivaksi, ja sain kolmen päivän Sporanox-kuurin, joka on näyttänyt selättäneen hiivan. Tästä on noin viikko. Gynekologinen tutkimus ei ole kohdallani koskaan aiemmin tuntunut juuri miltään, mutta nyt kävi hieman kipeää. Liekkö emätin oli herkkänä tulehduksen takia. Olen käyttänyt Bepanthen-voidetta limakalvoille ja haavaummat näyttäyisivät parantuneen. En tiedä uskallanko enää syödä antibiootteja estolääkkeenä, kun näyttävät pukkaavan hiivan päälle. Muutenkin koko antibiootit inhottaa ja pelottaa.
Joskus tuntuu olevan ongelmaa myös virtsasuihkussa ja sen aloittamisessa (jos olen pidätellyt virtsaa kauan, mitä ei pitäisi tehdä). Joskus tuntuu myös että virtsarakko ei tyhjenisi kokonaan tai että virstaputkeen jäisi virtsaa. Lähiaikoina on ilmaantunut myös lievää virtsankarkailua virtsaamisen jälkeen tai nauraessa. Lantionpohjan lihasteni pitäisi olla silti ihan hyvässä kunnossa. Joskus on esiintynyt myös alavasta- ja alaselkäkipuja, mutta yleensä ne ovat olleet selkeästi oireita jostain muusta, esimerkiksi menkoista tai pakaroiden tiukkuudesta.
Mitä tämä kaikki voisi olla? Viimeisimmästä tulehduksesta on jo pari kuukautta ja jonkinlaisia oireita on ollut koko ajan. Oireita on myös niin monenlaisia, että olen ihan hukassa mitä vaivaa pitäisi milloinkin epäillä. Eräs lääkäri puhui, että tämä on yleistä nuorilla naisilla, jotka ovat vasta aloittaneet seksielämän (seksielämää ollut noin vuoden), ja että vaiva helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Onhan tuota käynyt mielessä kaikki virstaummesta virtsaputkioireyhtymään ja kroonisiin vaivoihin, kun täällä on googlaillut ympäriinsä... Hiivaa lukuunottamatta oireet ovat siis aina liittyneet jotenkin virtsaamiseen, yhdyntäkipuja ei esimerkiski ole ollut. Tällä hetkellä ainut huomattava oire siis on ajoittainen ikävä tunne virtsaputkessa ja klitoriksen alueella lähinnä virtsaamisen jälkeen. Netistä löytyy tosi vähän tietoa, eikä gynekologi viimeksi tuntunut ottavan asiaa kuuleviin korviinsa. Keskittyi vaan siihen hiivaan. Tänäänkin tulin kotiin itkien ja sain paniikkikohtauksen, kun vaiva on ollut melkein kokonaan poissa pari päivää ja tänään taas palannut tosi pahana.
Kärsin viime talvena lievästä masennuksesta, joista olen toipunut tähän mennessä ihan hyvin. Aina välillä ahdistaa jne. Tuntuu että mieliala on nyt vain laskenut taas todella paljon. Olemme poikaystävän kanssa olleet nyt pari viikkoa ilman seksiä (näemme tällä hetkellä muutenkin vain viikonloppuisin) ja kieltämättä ahistaa miten suhteelle käy, jos seksi ei enää innosta tämän vaivan takia. Poikaystävä on kyllä tosi ymmärtäväinen ja kärsivällinen asian suhteen, ja meillä menee todella hyvin muuten. Harmittaa, sillä itsekin pidän seksistä paljon.
Huomenna vien taas virtsanäytteen laboratorioon, mutta uskon sen olevan puhdas, sillä oireet eivät kuitenkaan ole samanlaiset kun tulehduksessa, eikä kipua tunnu ikinä virtsatessa. Pitäisi kai käydä virstateiden ultraäänessä varalta.
Tuli kamalan pitkä teksti, halusin laittaa kaiken mahdollisen asiaan vaikuttavan tähän, en tiedä jaksaako kukaan lukea... Pelkään todella paljon suhteeni puolesta, vaikka tiedän ettei pitäisi vaivata sillä päätään. En myöskään usko, että mistään vakavasta vaivasta on kyse. Vaiva on vain todella raksas henkisesti, ei niinkään fyysisesti. On ihmisillä kamalampiakin vaivoja, mutta olen semmoinen stressaaja, että en kestä tällaista yhtään. Tuntuu että kukaan ei tajua miten raskasta tämä on. Tekisi kauheana mieli tehdä asioita niin kuin ennenkin, mutta koko maailma tuntuu nyt pyörivän näiden vaivojen ympärillä. En uskalla juoda alkoholiakaan tai syödä liikaa sokeria yms. Kai tämä tästä joskus paranee? Vaivan uusiminen pelottaa kauheasti, kun niin kai tämmöisillä vaivoilla on tapana tehdä...
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja jaksaa vastatakin ja kenties jakaa omia kokemuksia ja ehdotuksia. Pahoitteluni kirjoitusvirheistä jos niitä on.