Toggle sidebar

Apua!! Paino vain nousee!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lihava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lihava

Vieras
Minä tarvitsen nyt kipeästi apua!

Olen lihonut 2kk aikana 6 kg. Painoa on tullut vuoden aikana noin 20 kg. 1,5v sitten aloitin painonpudotuksen ja paino tippui lähes 25 kg. Nyt se on kaikki tullut pian takaisin. Lähtöpainoon on matkaa enää 3 kg!

Olen äärettömän ahdistunut (burn out uhkaa työssä) enkä saa elämääni hallintaan - yritän ja epäonnistun- ahdistun ja ahmin. Ahmin ahmimasta päästyäni (mm. hapankorppua paketillisen oivariinin kanssa, karkkia ja hiilaria ylipäänsä). Lenkkeilen ja uin (viimeviikolla kävelin yli 50 km ja unin 4 päivänä = liikuntaa 6 pvnä), mutta syön kaikki ne kalorit takaisin ja paino vain nousee ja nousee.

Mitä ihmettä teen??
 
Ja vaikuttaa, että kalorivajeen pitäisi olla tosi suuri ennen kuin elimistöni suostuu laihtumaan. Itsekuri loppuu ennen kuin paino lähtee laskuun. Sorrun ahmimaan kun yritän rajoittaa.

Päätän jokapäivä, että suklaapatukka on viimeinen taas löydän itseni seuraavana päivänä suklaaostoksilta.

Painon pitäisi ehdottomasti tippua, sillä lapsettomuushoidot ovat alkamassa. Viimeksi 5kk sitten toivoivat, että noin 3 kg tippuisi. Paino on sen sijaan noussut yli 10 kg.

En tiedä miten selviän tästä? Henkeä ahdistaa enkä pysty tekemään mitään.
Työssä olen ahdistettuna nurkkaan ja voimani ovat loppu. En tiedä miten jatkaa eteenpäin.

Vihaan itseäni ja lihavaa kehoani, joka on täysin kääntynyt minua vastaan.

En tiedä miten selvitä tästä.. Edes huomiseen..

Mies on vihainen, kun teen pitkiä työpäiviä. Mies on vihainen, koska olen ahdistunut.
Mies on vihainen, koska kaikki halut ovat menneet.

En tiedä mitä teen. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja lihava:
Minä tarvitsen nyt kipeästi apua!

Olen lihonut 2kk aikana 6 kg. Painoa on tullut vuoden aikana noin 20 kg. 1,5v sitten aloitin painonpudotuksen ja paino tippui lähes 25 kg. Nyt se on kaikki tullut pian takaisin. Lähtöpainoon on matkaa enää 3 kg!

Olen äärettömän ahdistunut (burn out uhkaa työssä) enkä saa elämääni hallintaan - yritän ja epäonnistun- ahdistun ja ahmin. Ahmin ahmimasta päästyäni (mm. hapankorppua paketillisen oivariinin kanssa, karkkia ja hiilaria ylipäänsä). Lenkkeilen ja uin (viimeviikolla kävelin yli 50 km ja unin 4 päivänä = liikuntaa 6 pvnä), mutta syön kaikki ne kalorit takaisin ja paino vain nousee ja nousee.

Mitä ihmettä teen??
Click to expand...


paljonko olet pitkä/painat? ikäsi?
 
Eiköhän tässä nyt oo kyse siitä että syöt enemmän kuin kulutat. Jos otat sen sen hapankorppupaketin oivariinin kera: siinä on monen päivän edestä kaloreita.
Palkkaa personal trainer - ravintoneuvoja. Jos OIKEESTI haluat laihduttaa. Sitä kannattaa miettiä. Ja mieti sitä ilman sitä hapankorppu-pakettia. MIETI mitä OIKEESTI haluat. Niitä hapankorppuja, vai niitä kiloja vähemmän?
 
pöösönäl treiner ei auta siihen, että elämä on tukossa. elämä menee tukkoon, kun sielu on tukossa. terapiaan.

miksi olet töissä nurkassa, ja miksi teet niin pitkää päivää jos töissä kerran on kauheaa ilmankin?
 
Stressi lihottaa (saa kaiken kertymään vyötärölle). Aloita liikuntaharrastus esim. kävely. Se rauhoittaa stressiä ja auttaa painonhallinnassa. Ja johonkin (työterveys ym.) juttelemaan tuosta burnoutista.
 
Ja ennätin tietysti vastaamaan ennenkuin luin viimeisen viestisi.
Mikä on sinulle tärkeintä? Oma vauva vai oma nautinto? Jos/kun teillä on hoidot tulossa (ollut itselläkin), mikä painaa vaakakupissa enemmän?
Nyt arvot kohdalleen, oli sitten terapeutin kautta tai ei. Joko haluat tai et. Tsemppiä yritykseen, toivon todella että onnistaa. Olen itsekin hoitoja läpikäynyt vaikka luomuna ovat molemmat ihanuukset alkunsa saaneetkin.
 
Pituus 170cm
Paino tänäiltana 105 kg
Ikä 29

viekku: Kiitos vastauksesta. Tämä lapsettomuustaival on ihan loppusuoralla. Viimeinen hoito ollaan tekemässä tässä lähikuukausina. Lapsettomuushoitojen aikana pudotin painoa lähes 25 kg liikkumalla (sali, lenkkeily, kahvakuulailu, uinti jne) ja etenkin syömällä hyvin ja terveellisesti. Voin mielettömän hyvin tuolloin.
Noin vuosi sitten alkoi erittäin rankka jakso työpaikalla. Jouduin kovan henkisen paineen alle. Jos olisin tiennyt tilanteen jatkuvan näin pitkään, olisin varmasti astunut pois oravanpyörästä jo aiemmin. Kuvittelin kuitenkin, että tilanne on vain väliaikainen.
Tein töitä oman jaksamisen rajalla liian pitkään. Samalla sitten tehtiin kolme epäonnistunutta lapsettomuushoitoa, kun painoin pitkiä päiviä työssä. Lomat jäi pitämättä ja välit työkavereihin alkoivat kärsimään.

Viimeisin hoito päättyi kuukautisiin jouluaattona ja samoihin aikoihin aloin olemaan aikalailla poikki. Viimevuoden joulukuusta paino on noussut lähes 10 kg.

Vuosi sitten painoin 20 kg vähemmän.

Tiedän että tarkoitit hyvää sanoessasi "Nyt arvot kohdalleen, oli sitten terapeutin kautta tai ei. Joko haluat tai et.", mutta minua tuo ei nyt paljoa auta. Tiedän mitä pitäisi tehdä, tiedän varsin hyvin. Ongelma on enemmänkin se, että en vain kykene. Tiedän miten laihtuisin, tiedän miten kaikki ratkeaisi, mutta aina se työ tulee ja ajaa ohi. AIna päädyn auttamaan muita. Aina päädyn kuuntelemaan muiden murheet ja lykkäämään sitä omaa kotiinlähtöä.
Opeteltavaa on. Toivon joskus vielä pääseväni tasapainoon.

nea: Kiitos kommentistasi . Olen käynyt säännöllisesti viimeisen 6 kk aikana juttelemassa tilanteesta työterveydessä. Tähän mennessä tilanne on saatu aina haltuun ennen kuin on tarvinnut kirjoittaa sairaslomaa. Nyt en ole käynyt kyllä viimeiseen kuukauteen...
Yritän kävellä säännöllisesti. Kävelen viikoittain noin 10-50km. Käyn uimassa 1-3 kertaa viikossa (auttaa rauhoittamaan ajatuksia).

Mitä enemmän töissä ahdistaa ja jos lenkit jäävät väliin, niin ilta menee sitten syödessä. Nytkin olen syönyt tänä iltana ainakin 3 dl maapähkinöitä (paljon rasvaa ja kaloreita) vaikka kävin kyllä tunnin lenkillä (6,5 km).

Epäilen olevani lähellä paniikkikohtausta ja yritän sitä nyt jollain tavalla välttää. Kävely auttoi vähän ja nyt ajatukset tuntuu taas selvemmiltä. Ehkä tämä tästä.

Kiitos niille jotka ymmärtävät, kiitos Orion ja muutkin vieraat - terapia se ehkä olisi tässä kohtaa viisain ratkaisu.
 
Tsemppiä sinulle, itselläni lähes vastaava tilanne. En tosin ole enää työelämässä, vaan uudelleenkoulutuksessa. Painoa on suhteessa pituuteen saman verran kuin sinulle ja nousee koko ajan. En vain jaksa ottaa itseäni niskasta kiinni; on vain niin paljon kaikkea ahdistavaa meneillään juuri nyt. Inhoan peilikuvaani, ei tee mieli lähteä kotoa mihinkään. Syön vaan kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa ja nukun väsymystäni pois.
 
Älä laihduta, vaan tee muutos lopuksi ikää. Silloin YKSI mässypäivä ei tuhoa koko projektia, vaan se oli vaan yksi mässypäivä ja seuraavana päivänä palataan ruotuun, joka ei ole dieetti, vaan sinun tavallinen, uudistunut ja terveellisempi ruokavaliosi, jonka olet valinnut lopuksi elämäksesi, koska tiedät sen olevan sinulle hyväksi.
 
  • Tykkää
Reactions: pupeltaja
Ala kirjata kaikki syömiset ylös, rehellisesti. Laske niistä kalorit. Näet, kuinka paljon kertyy ja mistä. Laadi itsellesi ruokavalio, joka perustuu säännölliseen syömiseen ja riittävään proteiininsaantiin - ei tule kamalia nälkäkohtauksia tai herkkujen tarvetta.
 
Kiitos taas vastauksista.
Olette oikeassa kaikki ja se kai onkin niin rassaavaa. Tiedän mitä pitäisi tehdä. Jostain vaan pitäisi saada voimaa tehdä muutos...
On helppo vaan mennä virran mukana alaspäin, helpompaa kuin lähteä vastavirtaan tai edes vähän tavoitella rantoja.

Astrolabe, olen monta kertaa ajatellut, että minun ei tarvitse hetkessä laihtua vaan minun täytyisi lopettaa lihominen. Pieni muutos tekisi vuosien saatossa ihmeitä. Minun muutoksen on kaatanut loppuunpalaminen tai ainakin lähellä loppuunpalamista eläminen. Tunnen eläväni aivan reunalla jatkuvasti.

Kiitos että kuuntelitte ja otitte osaa ahdistukseeni. Jonnekin minun täytyi purkaa paha olo ja tällä kertaa se paikka oli tämä.


Toinen lihava: Tsemppiä sinullekin, tiedän niin miltä sinusta tuntuu ja olen pahoillani. Toivottavasti meille löytyy vielä jokin pelastus. On kurjaa kuulla, että muillakin on samoja ongelmia. Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos teille vielä :) Ehkä tämä tästä :)
 
Tämä nyt ei auta sua,mutta antanee aihetta ajattelemiselle;

Mitäs sitten,kun se lapsi on sinulla? Oma elämänhallintasi on retuperällä ja olen paineen alla ihan palasina. Lapsen kanssa tarvitset paljon stressinsietokykyä ja projekti on pitkä? Entä jos lapsellasi on koliikki, allergioita, kehitysviivästymiä? Kuinka olet hänelle se voima,jota hän tarvitsee.

Terapiaa suosittelisin ja lomaa sieltä töistä. Pakkolomaa, jos elämä menee noin kuralle yhden työpaikan takia. Onko noin tärkeää menettää (mielen)terveys työn/rahan takia?

Irtisano itsesi. Lapsi kasvaa vähemmällä rahalla,muttei vähemmällä äidillä.

Paljon voimia Sinulle! Toivon, että saat tarvitsemasi avun. :)
 
Mä olin ihan järkky sokerihiiri, ihan mikä tahansa makea maistui karkit, pullat viinerit ja sen lisäksI en ollenkaan yökänny myöskään suolasten herkkujen päälle. Elin leivällä, en juurikaan syönyt ruokaa. pahimmillaan mitat on ollu 175/115:|.

puoli vuotta sitten tein päätöksen ja laitoin elämäntavat remonttiin, alotin karppaamisen. En mitenkään laskenut tai laske hiilareita, jätin vaan kylmästi leivän, perunan, pastan, sokerin jne hyvin vähälle.
Ennenkuin huomasinkaan, mulla ei ollut enää makean himoa, tuskin nälkääkään, ja aina saa massun täyteen kun nälättää, dietti ei ole nälän ja mieleiteon taistoa.

Aloin myös syömään vahvaa kromia makeanhimon "hoitoon". Mä olin jo niin ahdistunut kiloihini ja omaan saamattomuuteeni, että olin jo heittää "kirveen kaivoon". Mutta vanhakin oppii ja tämä elämäntapa tuntuu oikein hyvältä ja tätä aion jatkaa, luultavasti loppu ikäni.

Niin, ja lauantaisin meillä on karkkipäivä ja silloin saan syödä mitä tahansa, sekin auttaa kun tietää että joskus mässäily on sallittua. Vaan nytpä ei enää tee mieli mässäillä, eikä mahdu samanmoisia määriä sisuksiin.

Tsemppiä,koita karppausta siinä ohella kun koitat saada päätäsi järjestykseen.

Ja nyt mun mitat on 175cm/n. 90kg ( eli pudotettavaa on mut pikkuhiljaa...)

TSEMPPIÄ!
 
Kiitos viestistäsi Pim :)
Tilanteeni työpaikalla on paranemaan päin, sillä minulle suuren kuormituksen aiheuttanut tekijä on poistettu. Tässä on nyt vain siirtymäaika (joka itseasiassa on kaikkein rankin pätkä, ennen kuin sitten tilanne tasoittuu). Kyseessä on siis tilanne kun yksi henkilö on tehnyt kahden henkilön työt. Tämä tilanne on muuttunut ja toivon jossain vaiheessa asian tasautuvan.

Tällä hetkellä tilanne on vain niin kovin akuutti. Uusi henkilö on ollut vasta muutaman viikon ja koska hän on aivan uusi se teettää paljon työtä minulla, että saan taakkani jaettua uuden ihmisen kanssa. Se vaatii paljon voimavaroja pyörittää sitä työarkea ja samalla opettaa uutta henkilöä siihen töihin, kun työt hoituisivat nopeammin itse tehden.
Toisaalta taas itse tehden kuormitus on liian suuri, joten olen pakkotilanteessa. Jos haluan tilanteeni helpottavan, minun on vain jaksettava tästä ajasta läpi.

Juttelin työterveyslääkärin kanssa tästä asiasta (lapsettomuushoidoista jne) ja hän oli sitä mieltä, että hoidon onnistuminen olisi hyvä asia. Saisin luontaisesti tauon työstä. Jos raskaus ei ala - poissaoloja töistä ei ole näköpiirissä. Silloin ehkä sairasloma on ratkaisu, jos tilanne ei muutoin parane.

Pahinta tässä onkin ehkä se, että tiedän helpotuksen olevan vain nurkan takana, jos vaan jaksaisin niin pitkälle. En yksinkertaisesti jaksaisi enää pinnistää.
Työni on muuten ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja mukavaa ja normaalitilanteessa se ei aiheuta mitään tälläistä.

Kuulin jokin aika sitten (ennen kuin sain apua), että työhön ei ole haettu ketään koska homma toimi niin hyvin pelkästään minun varassa. Ongelma on siis ollut pelkästään se, että minä ajattelin suuren ponnistuksen olevan lyhytaikainen ponnistus. Onnistuin niin hyvin kahden ihmisen töissä, ettei siihen ollut kiirettä ottaa toista. Lopulta lääkärin ja hoitajan avustuksella asiaa sitten kiirehdittiin, kun voimavarat ehtyivät. En uskonut tilanteen jatkuvan näin kauaa ja tingin omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Tein typerästi ja nyt makselen sitten siitä.

Näiden ajatusten auki kirjoittaminen helpottaa kummasti ajatuksiani. Huominen työpäivä on taas helpompi, kun muistan ettei minun oikeasti tarvitse jaksaa KAIKKEA. Minullakin saa olla rajat.

Oikeasti lämmin kiitos teille kommentoijille tästä vuoropuhelusta. Vaikka huomasin ilkeyttäkin viesteissä, niin pääasiassa sain kuitenkin hyvää tarkoittavia ja kannustavia viestejä.

Tällä selviän taas yhden yön ja päivän.
:)
 
Kiitos toivoliini :)

Minä aloitinkin tuossa jo karppauksen ja sain sillä painoa tippumaan... sitten tuli uusi takapakki ja karppaus lopulta vaan jäi. (tilalle tuli oivariini ja hapankorput).

Ajattelin kokeilla karppaamista uudelleen, kunhan tilanne tästä vähän tasottuu. Haluaisin tutustua siihen paremmin ennen uutta yritystä. Viimeksi hyppäsin karppaamaan tuosta noin vain.

Sen 25 kg pudotin Juttailulla 6 kk aikana. Juttailu loppui, kun töissä tilanne levisi käsiin.'
 
Alkuperäinen kirjoittaja lihava:
Minä tarvitsen nyt kipeästi apua!

Olen lihonut 2kk aikana 6 kg. Painoa on tullut vuoden aikana noin 20 kg. 1,5v sitten aloitin painonpudotuksen ja paino tippui lähes 25 kg. Nyt se on kaikki tullut pian takaisin. Lähtöpainoon on matkaa enää 3 kg!

Olen äärettömän ahdistunut (burn out uhkaa työssä) enkä saa elämääni hallintaan - yritän ja epäonnistun- ahdistun ja ahmin. Ahmin ahmimasta päästyäni (mm. hapankorppua paketillisen oivariinin kanssa, karkkia ja hiilaria ylipäänsä). Lenkkeilen ja uin (viimeviikolla kävelin yli 50 km ja unin 4 päivänä = liikuntaa 6 pvnä), mutta syön kaikki ne kalorit takaisin ja paino vain nousee ja nousee.

Mitä ihmettä teen??
Click to expand...
Ryhdy karppaajaksi! Itse aloitin joulukuussa, en pysty liikkumaan. Alkoa voi ottaa kirkasta. 14kiloa menny itsestään.
 
Mies taitaa sitten olla aiheesta vihainen. Älä pidä sitä vihollisuuden tai lisävaatimusten lähteenä vaan rakkauden osoituksena. Kysele, miten se asiat näkee, ja yritä ottaa opiksesi. Vaikka tuntuisi vieraalta, niin leiki olevasi hän, ja pysy roolissa niin pitkään että oikeasti alat kokea niitä miehen tunteita. Nojaa häneen.

Tuo työkuvio on erittäin hyvä elämänkoulu. Että jos ei saa suutaan auki, kukaan ei voi tietää mitä tarvitset.
Luulen, että sulla on nyt just niin rankkaa siksi just, että loppusuora häämöttää. Silloin se romahdus just tulee, kun alkaa olla varaa tajuta se oma hätä. Kun tiedät tämän, olo saattaa hiukan helpottaa jo sillä.

Pane se lisääntymishanke muutamaksi kuukaudeksi jäihin. Itse onnistuin lopulta luomuna kaksi kuukautta hoitojen päättymisen jälkeen, kun purin suruani auringonpaisteessa talikon kanssa riehuen. Paino putosi, d-vitamiinitasot korjaantuivat, stressi lisääntymisestä loppui. Sulle iän puolesta päättelisin että hoidot tehdään jostain muusta syystä kun meillä se oli nimenomaan mun ikä, mutta silti se stressi ei tee hedelmällisyydelle hyvää yhtään sen enempää kuin painonnousu. Miksi sun tarttisi hoitaa sekin nyt just tässä kohtaa kuntoon?

Älä vihaa läskejäsi. Ei viha ole yleensä hyväksi ihmiselle, ja kaikkein vähiten kun se kohdistuu itseen. Et ole ostamassa pääsylippua laihojen taivaaseen, vaan omaan elämääsi. Syö niistä hapankorpuista seuraavalla kerralla puolet, ja hyvällä halulla. Synnintunto ja henkinen ja fyysinen itsekidutus pois.

Pyydä myös mieheltä anteeksi sitä itseinhoasi. Ei sun ole reilua inhota hänen valitsemaansa ihmistä, silloinhan väität että hänellä on huono maku.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no joo:
Mies taitaa sitten olla aiheesta vihainen. Älä pidä sitä vihollisuuden tai lisävaatimusten lähteenä vaan rakkauden osoituksena. Kysele, miten se asiat näkee, ja yritä ottaa opiksesi. Vaikka tuntuisi vieraalta, niin leiki olevasi hän, ja pysy roolissa niin pitkään että oikeasti alat kokea niitä miehen tunteita. Nojaa häneen.

Tuo työkuvio on erittäin hyvä elämänkoulu. Että jos ei saa suutaan auki, kukaan ei voi tietää mitä tarvitset.
Luulen, että sulla on nyt just niin rankkaa siksi just, että loppusuora häämöttää. Silloin se romahdus just tulee, kun alkaa olla varaa tajuta se oma hätä. Kun tiedät tämän, olo saattaa hiukan helpottaa jo sillä.

Pane se lisääntymishanke muutamaksi kuukaudeksi jäihin. Itse onnistuin lopulta luomuna kaksi kuukautta hoitojen päättymisen jälkeen, kun purin suruani auringonpaisteessa talikon kanssa riehuen. Paino putosi, d-vitamiinitasot korjaantuivat, stressi lisääntymisestä loppui. Sulle iän puolesta päättelisin että hoidot tehdään jostain muusta syystä kun meillä se oli nimenomaan mun ikä, mutta silti se stressi ei tee hedelmällisyydelle hyvää yhtään sen enempää kuin painonnousu. Miksi sun tarttisi hoitaa sekin nyt just tässä kohtaa kuntoon?

Älä vihaa läskejäsi. Ei viha ole yleensä hyväksi ihmiselle, ja kaikkein vähiten kun se kohdistuu itseen. Et ole ostamassa pääsylippua laihojen taivaaseen, vaan omaan elämääsi. Syö niistä hapankorpuista seuraavalla kerralla puolet, ja hyvällä halulla. Synnintunto ja henkinen ja fyysinen itsekidutus pois.

Pyydä myös mieheltä anteeksi sitä itseinhoasi. Ei sun ole reilua inhota hänen valitsemaansa ihmistä, silloinhan väität että hänellä on huono maku.
Click to expand...

Kiitos sinulle tästä viestistä. Kirjoitit asiaa :)
Otan varmasti sanoistasi vaarin.
Tänään on onneksi taas parempi päivä.

Kiitos teille kaikille kommentoineille :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa