apua,pelottaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja freebird
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

freebird

Jäsen
16.05.2008
51
0
6
joudun raskaudenkeskeytykseen,lääkkeelliseen,rv 22 ja minua pelottaa jos synnytys alkaa jo kotona. sairaalaan on matkaa 100km,kätilö kyllä sanoi että lääkkeen otosta seuraavana päivänä yleensä alkaa syntymään,saattaa mennä jopa seuraavan yöhökin,mutta silti päässä pyörii kauhukuvia jos vauva tulee ennen kuin ehdimme sairaalaan.. :(
kuinka pian lääke alkaa vaikuttamaan?onko se varmaa että seuraavaan päivään menee? olin niin shokissa etten älynnyt kysyä enkä muista selittikkö kätilö tarkemmin. minun täytyy hakea lääke sairaalalta,joudunko ottamaan sen siellä,jonkun hoitajan valvonnassa? ajattelin että otan sen mahd myöhään kotona ja heti aamusta suhautamme sairaalalle... mieluummin oottelen pidempään sairaalassa synnytystä kuin pelkään kotona.
 
kerran olen senkin joutunut läpikäymään :snotty:
kaksi päivää meni minulla..
lapsi ei olisi selvinnyt tässä maailmassa :(

minä siis tulin kotiin ja seuraavana päivänä oli määrä mennä sairaalaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja freebird:
kyllä ne kotiin pistään,sillähän se pelottaakin...

mulle kyllä sanottiin että voi mennä heti jos siltä tuntuu, esim jos alkaakin nopeemmin vaikuttaa, eihän sitä 100% koskaan tiedä...

voimia sulle :hug:
itsellä oli saman verran viikkoja sillon kun enkelitytsi synty :heart:
 
saanko kysyä mitä sen jälkeen? hautajaiset vai mitä muita vaihtiehtija? saan kuulema tietää sitten osastolla,mutta helpottaisi jos saisi miettiä ihan ajan kanssa vaihtoehtoja.
jospa saisin osastolta mahd pian paikan,jäisin kyllä heti sinne muuten! lääkkeen saan siis tiistaina ja hoitaja lupasi hommata paikan joko ke tai to.
kiitos
:flower: :flower: :flower:
 
minulla tytsi pääsi yhteistuhkaukseen muiden keskenmenneiden kans, sillai sanoivat, en olis jaksanu läpikäydä hautajaisia tms... sydämessä tulee olemaan aina yksi pienen tytön mentävä kolo, kohta 6vuotta aikaa...
slti kaiken muistaa kuin eilisen, voisin sanoa että tiedän miltä susta tuntuu mutta toisaalta en voi, jokaisesta varmaankin tuntuu erilaiselta ähh no kuitenkin.. siis jokainen käy asioita omalla tavalla läpi..

minä olin viikon sen jälkeen kotona enkä halunnut nähä ketään, itku tuli koko ajan melki, juuri kenellekkään en vielä tänäkään päivänä asiasta pysty puhumaan kun tekee liian kipeetä :snotty:
 
meistäkin tuntuu että hautajaispäivästä ei tulla selviämään...vauva olisi tai ON meidän ensimmäinen,tuntuu vain että olisiko parempi olla paikka missä käydä,kun vain joku muu voisi hoitaa hautajaiset pois... kuultiin reilu viikko sitten että joudumme vauvasta luopumaan ja tämä aika on ollut yhtä itkua. ketään ei tosiaankaan huvita nähdä... ollaankin ihmetelty miten ihmiset selviää näistä...
kiitos ja jaksamista sinulle :hug:
 
jaksamista myös sulle :hug:
jos siltä tuntuu aina voit kirjotella, vaikkei nyt tunnetakkaan mutta kuitenkin...
melki joka/jokatoinen päivä postit katon =)

eeva.k83@elisanet.fi
 
Teille molemmille!!

Suosittelisin hankkimaan tuon kirjan ; Kuvittelenko vai kuoliko jotain. Se on tarkoitettu tueksi ja siinä myös ohjeita miten toimia.

Ap :hug: sinulle ja voimia tulevaan!! Kyllä siitä selviää,mut unohda sitä ei koskaan..
Sitten kun jaksat ja jos on halua niin liity enkelinkosketus vertaistukiryhmään,siellä on meitä muita samankokeneita samoin niko06 jos et ole vielä liittynyt!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma ja pojat:
Teille molemmille!!

Suosittelisin hankkimaan tuon kirjan ; Kuvittelenko vai kuoliko jotain. Se on tarkoitettu tueksi ja siinä myös ohjeita miten toimia.

Ap :hug: sinulle ja voimia tulevaan!! Kyllä siitä selviää,mut unohda sitä ei koskaan..
Sitten kun jaksat ja jos on halua niin liity enkelinkosketus vertaistukiryhmään,siellä on meitä muita samankokeneita samoin niko06 jos et ole vielä liittynyt!!

mikä tuo ryhmä on?
en oo kuullukkaan :whistle:
 
no niin,sain perjantaiks paikan osastolta,huomenna haen ne tabletit...kätilö vakuutteli että se ei tapahu huomaamatta eikä ihan hetkessä,mutta jos kotona alkaa supparit ja vuoto niin sit vaan ambulanssilla sairaalaan...
nyt vaan toivotaan että tämä ois pian ohi ja pääsis kotiin toipumaan rauhassa...
 
Se on joo tosi tärkeätä myös teiän pienelle (kyyneleet valuu täällä) :'( , että teille; saatte jättää hyvästit. Meillä minä halusin hänet nähdä, meiän pienen tytön, mies ei pystynyt..
Muista että sureminen on tärkeää, itke kun itkettää, puhu siitä niin paljon kun pystyt ja et miehet suree eritavalla kun me naiset. Voit laittaa mulle yv:tä jos haluat..
 
saatiin pieni tyttö launtai iltana,synnytys kesti 1t45min,oottelu ja supistukset oli kauheinta.
menin pe aamuna osastolle ja su päivällä päästiin kotiin,mies sai olla koko ajan minun kaverina. kävikin niin että minä en pystynyt katsomaan tyttöä,mies katsoi,hän sitten kuvaili minulle miltä tyttö näytti. "topakan näköinen emäntä,pieni hymy kasvoilla." :heart: saatiin pyynnöstä käden ja jalan jäljet muistoksi. ikävä on sydäntä särkevää ja suru pakahduttavaa,tiukille vetää.
kiitos kaikille :flower: :'(
 

Similar threads

Yhteistyössä