apua uhmaikäisen nukkumaanmenoon!!!

[väsynyt]

eli kohta 3veelä lapsella on justiinsa yhtäkkiä alkanut uhma ihan kauheaksi,välillä päivään ei mahdu muuta kuin kieltoa ja rimpuilua ja huutoa.
lapsi pistää tosi herkästi sen raivokohtuksen päälle,eli hänet on vaivihkaa pidettävä kokoajan hyvällä tuulella,ja jos meinaa suuttua niin täytyy äkkiä keksiä joku kiva juttu mihin kääntää huomio kun meinaa kelkka karata käsistä,esim alkaa puhua jostain jännästä ja hauskasta jutusta.

mutta miten h.itossa selvitään näistä illoista,kun lapsi ei haluakkaan jäädä sänkyyn vaikka on väsynyt,vaan keksii aina jotain millä voi tulla pois makuuhuoneestaan,pissahätä tulee useasti ja kakkahätäkin,vaikka pottaan harvoin mitään tuleekaan.kuitenkinn aina jos potalle halutaa,kokeillaan aina kerran kumpaakin hätääsen jälkeen sanon ettei mennä potalle.mutta sitten kun se lapsi jo sen kaksikymmentä kertaa on juossut huoneesta hihkuen pois eikä auta halit ja peittelyt,niin millä sen saa siellä pysymään!

auttaako tässä vaiheessa se että tyynesti mitään sanomatta viedään takaisin sänkyyn niin monta kertaa kuin vaatii?? kun muutaman kerran jälkeen jo lapsi on niin raivona että kiipeää uhmakkaasti sängystä pois jo ennen kuin olen itse ehtinyt huoneesta poistua......

en haluaisi että lapsi nukahtaisi pahalla mielellä,jos ajaudumme raivokohtaukseen.

alkaa vaan voimat loppua kun ei houkuttelupuheet yöllä kasvamisesta ja voimien keräämisestä auta,saatikka iltasadut,laulut tai puheet huomisesta kivasta päiväohjelmasta.

onko kellään mitään ideoita...?
en haluaisi lähteä lajontakiristysuhkailulinjalle....

 

[Jenni]

Ei millään pahalla, mutta jos et halua lähteä lajontakiristysuhkailulinjalle niin mulla ei ainakaan neuvoja. Meillä auttoi 2,5vuotiaan kanssa se, että takas vaan heti ja kaikki passaus loppu, uniaika on uniaika. Välillä huudettiin pää punaisena molemmat ja sitä jatkui kaksi viikkoa ja sitten alkoi taas sujumaan, kun tajusi, että tosi kyseessä ja passausta ei tule.

Olihan se ikävää,että toinen menee itku kurkussa nukkumaan, mutta oli se loppujen lopuksi tämän arvoista, että nyt illat sujuu ja nukkumaan meneminen on taas kivaa

 

[vieras]

Me tehtiin jossain vaiheessa niin, että aina kun lapsi karkasi huoneestaan, veimme takaisin mitään sanomatta. tätä toistettiin ekana iltana noin tuhat kertaa ja sitten kerrat pikku hiljaa väheni. Tuli vaihe, jolloin lapsi jäi kiltisti nukkumaan, eikä karannut kertaakaan. Nykyään karkailee taas, just pissahädän tms syyn takia. Ja oikeasti ei ole hätä. Uhkailu on auttanut ainakin päiväunilla. Pikkuveli on vauva ja nukkuu päikkärit vaunuissa. Olen sanonut isommalle, että jos ei pysy kiltisti sängyssä, laitan hänetkin vaunuihin. Tämä on auttanut ja karkailu on loppunut päiväunien aikana. Nykyään hän leikkii hiljaa omassa huoneessaan, vaikka pitäisi nukkua. Olen muutaman kerran käynyt katsomassa kun on ollut hiljaista, eikä hän mitään nuku siellä. Ei myöskään tule pois, koska olen sanonut, että nyt pitää pysyä sängyssä. Että eipä ole vinkkejä antaa. Mielellään itsekin kuulisin niitä.

 

[ap]

siis tosiaan kun meillä lapsi kiltisti jo pitkään aina jäi sänkyyn,saattoi tulla oikeasti pissalle tai vain halia hakemaan,mutta ikinä ei tarvinnut pinnaa kiristää,ja lapsi kyllä ikkupikkuprotestoinnin jälkeen aina uskoi jos sanoi ettei enää vettä,nyt nukutaan. mutta kun nyt tän raivousjakson aikana mennyt ihan leikkimiseksi! nään kyllä että on väsyny,mutta pitää uhmata.....

eikä siinäkään mitään jos ei hälle vaan uni tulisi,mutta kun väsyneenä juoksee huoneesta ja nauraa mitä enemmän hermostun.
tiedän omasta kokemuksesta että pienelläkin lapsella voi olla nukahtamisvaikeuksia,varsinkin kun on muutoksia arjessa meillä ollu just,ja yritän kuulostella josko pelkäis nukkua yksin tai pimeässä mutta ei ole sitäkään.........

ärsyttää vaan oma rajallisuus,kun ei väsyneenä jaksa olla fiksu.....

no,mutta tsemppejä sitten vaan muillekin samassa jamassa oleville.

 

[äiti]

En alkaisi hiipiä varpaillani yhden 3v takia omassa kodissani.

Näin meillä.

Ehkä tuo johtuu siitä, että lapsella turvaton olo, kun ei mitään rajoja ole.