Apuja 8-kuisen rintalakkoon!

[Matma]

Tyttö keksi aamulla tissin puremisen, kun oli sitä jokusen kerran tehnyt kielloista ja imetysen keskeyttämisestä huolimatta, kiljaisin liioitellun kovasti, että oppisi olemaan purematta. Vauva pelästyikin sitä niin paljon, että ei ole sen jälkeen uskaltautunut tissille ollenkaan. Viimeksi syönyt tissiä aamuyöllä, olen tarjonnut moneen kertaan. Kaipaisin nyt vinkkejä, miten saisin vauvan taas houkuteltua rinnalle. Vai olikohan tuo kohtalokas virhe?

Entäs sitten, jos ei onnistu? Pullolleko tämän ikäinen pitäisi vielä opettaa? (Ei ole tottunut pullosta syömään) Vai nokkamukistako vain maitoa?

 

[mie]

sama tilanne oli meillä pari sitten. Tosi kurjaa kun laps puree ja mä sain neuvon että kannattaa olla huomaamatta koko puremista, toki jos liian kovaa puree niin eihän siihen voi olla reagoimatta. Meil poika oikein innostuin kun kiljuin ku sattu niin. Nyt hän on vuosikas ja imetys sujuu loistavasti... tosin nyt vois alkaa lopetella sitä muutenkin. Jos sul ei enään imetys onnistu, älä opeta pullolle enää, siitä on sitten luopuminen joskus. Nokkamukia kannatan ehdottomasti! Tsemiä sulle ja pikkuiselle!

 

[vieras]

Tyttö keksi aamulla tissin puremisen, kun oli sitä jokusen kerran tehnyt kielloista ja imetysen keskeyttämisestä huolimatta, kiljaisin liioitellun kovasti, että oppisi olemaan purematta. Vauva pelästyikin sitä niin paljon, että ei ole sen jälkeen uskaltautunut tissille ollenkaan. Viimeksi syönyt tissiä aamuyöllä, olen tarjonnut moneen kertaan. Kaipaisin nyt vinkkejä, miten saisin vauvan taas houkuteltua rinnalle. Vai olikohan tuo kohtalokas virhe?

Entäs sitten, jos ei onnistu? Pullolleko tämän ikäinen pitäisi vielä opettaa? (Ei ole tottunut pullosta syömään) Vai nokkamukistako vain maitoa?

Mulla kävi pari viikkoa sitten ihan täysn samalla tavalla! Hirveä morkkis tuli siitä kiljaisusta, kun tyttö pysyi poissa rinnalta kaksi päivää päiväsaikaan sen jälkeen. Eli kaksi päivää söi rintaa vain öisin, mut sit palas takas rinnalle myös päivisin. Hellittelin kovasti tyttöä päivisin yms. ja yritin viestittää, et äiti ei ole vihainen ja on ok tulla rinnalle. Toivottavasti sullakin vauva palaa pian vanhaan rytmiin. Tsemppiä!

 

[Matma]

Mä päätinkin kokeilla ihan päinvastaista ja olla "huomaamatta" puremista, jos vielä uskaltautuu tissille.

Olisko vielä jotain vinkkejä, miten saan vauvan rohkaistua, että se uskaltaisi taas tissille. Millä sen saisi vakuutettua, että ei siitä seuraa enää mitään huutamista tai muutakaan pelottavaa. Kannattaako tarjota usein vai vain normaaleina ruoka-aikoina? Oon tarjonnu nyt usein, mutta ahdistuuko se siitä vielä lisää?

 

[vieras]

Nyt on oikea aika vieroittaa rinnasta, jos lapsi sitä rintaa hyljeksiikin. KOkeile pulloa/nokkamukia, varmasti oppii.

 

[:)]

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=81&Itemid=117 ->
Miten saan vauva takaisin rinnalle? ja Rinnalle houkuttelu

 

[Matma]

Mulla kävi pari viikkoa sitten ihan täysn samalla tavalla! Hirveä morkkis tuli siitä kiljaisusta, kun tyttö pysyi poissa rinnalta kaksi päivää päiväsaikaan sen jälkeen. Eli kaksi päivää söi rintaa vain öisin, mut sit palas takas rinnalle myös päivisin. Hellittelin kovasti tyttöä päivisin yms. ja yritin viestittää, et äiti ei ole vihainen ja on ok tulla rinnalle. Toivottavasti sullakin vauva palaa pian vanhaan rytmiin. Tsemppiä!

Kiitos! Toivottavasti uskaltautuu edes yöllä rinnalle. En tiedä, onko toi nyt niin vahvasti alitajunnassa, että ei suostu silloinkaan. Jännittää vähän, kun on pari kertaa yössä vielä syönyt, että miten käy.

 

[Rötväles]

Eikö tuon ikäisen voisi jo hyvillä mielin vieroittaa kun näyttäisi helposti onnistuvan?

 

[:)]

Nyt on oikea aika vieroittaa rinnasta, jos lapsi sitä rintaa hyljeksiikin. KOkeile pulloa/nokkamukia, varmasti oppii.

8-kuukautisen vieroitukseen mitään syytä, varsinkin kun imemättömyyden syy on säikähdys eikä se, että vauva olisi valmis siirtymään täysin muulle ravinnolle.

 

[Matma]

Eikö tuon ikäisen voisi jo hyvillä mielin vieroittaa kun näyttäisi helposti onnistuvan?

En siihen ainakaan hyvillä mielin pysty. Ja tissille se selvästi kaipaa, ei vaan uskalla. Tärkeä turva ja pahimpienkin murheiden taltuttaja on tissi ollut kuitenkin, tuttiakaan ei syö.

 

[vieras]

Mä päätinkin kokeilla ihan päinvastaista ja olla "huomaamatta" puremista, jos vielä uskaltautuu tissille.

Olisko vielä jotain vinkkejä, miten saan vauvan rohkaistua, että se uskaltaisi taas tissille. Millä sen saisi vakuutettua, että ei siitä seuraa enää mitään huutamista tai muutakaan pelottavaa. Kannattaako tarjota usein vai vain normaaleina ruoka-aikoina? Oon tarjonnu nyt usein, mutta ahdistuuko se siitä vielä lisää?

Minä ainakin tarjosin rintaa tuolloin päivisin kuitenkin vaan about yhtä monesti kuin muutenkin olisin tarjonnut. Kun kieltäytyi koko ajan, niin ajattelin, että ylimääräinen tuputtaminen on turhaa joka tapauksessa. Annoin sit vaan nokkamukista jopa vaan vettä, kun korvikkeita tai rintamaitoakaan ei huolinut nokkiksesta. Yöllä sit kävikin tosi tiheästi rinnalla tuon parin päivän ajan. Siitä sit aamutissittelyn kautta vihdoin palasi taas päivätissittelyynkin. Toiv tosiaan sullakin vauva palaa vanhoihin tapoihin ja jotenkin uskonkin niin käyvän, kun ei hän varmaan yhdestä kokemuksesta kuitenkaan kokonaan hylkää rintaa varsinkin kun viestit koko ajan lämpöä ja hyväksyntää ja hassuttelette yhdessä yms. Ja sit yöllä puoliunessa ei edes huomaa rintaa syövänsä ja sitä kautta tottumus palautuu. Tai ainakin näin meillä. Tsempit vielä.

 

[Matma]

Minä ainakin tarjosin rintaa tuolloin päivisin kuitenkin vaan about yhtä monesti kuin muutenkin olisin tarjonnut. Kun kieltäytyi koko ajan, niin ajattelin, että ylimääräinen tuputtaminen on turhaa joka tapauksessa. Annoin sit vaan nokkamukista jopa vaan vettä, kun korvikkeita tai rintamaitoakaan ei huolinut nokkiksesta. Yöllä sit kävikin tosi tiheästi rinnalla tuon parin päivän ajan. Siitä sit aamutissittelyn kautta vihdoin palasi taas päivätissittelyynkin. Toiv tosiaan sullakin vauva palaa vanhoihin tapoihin ja jotenkin uskonkin niin käyvän, kun ei hän varmaan yhdestä kokemuksesta kuitenkaan kokonaan hylkää rintaa varsinkin kun viestit koko ajan lämpöä ja hyväksyntää ja hassuttelette yhdessä yms. Ja sit yöllä puoliunessa ei edes huomaa rintaa syövänsä ja sitä kautta tottumus palautuu. Tai ainakin näin meillä. Tsempit vielä.

Kiitos kovasti tästä! En nyt ainakaan vielä ole valmis luovuttamaan. Toivotaan parasta, että pieni vielä rohkaistuisi ja päästäisiin takasin entiseen.

 

[ahma]

Sehän se on näiden yleisohjeiden puute, että eivät sovi kaikille. Meillä kauan sitten luettiin koirakirjasta, että jos nuori koira näykkii niin sitä pitä läpsäistä sanomalehdellä. Äitee teki niin, ja koira pelkäsi lopun ikäänsä sanomalehtiä...

 

[Matma]

Sehän se on näiden yleisohjeiden puute, että eivät sovi kaikille. Meillä kauan sitten luettiin koirakirjasta, että jos nuori koira näykkii niin sitä pitä läpsäistä sanomalehdellä. Äitee teki niin, ja koira pelkäsi lopun ikäänsä sanomalehtiä...

Näinpä kai. Esikoiselle toi kiljaisu toimi eikä purrut ku sen pari kertaa. Ei mulla käynyt mielessäkään, että voisi käydä näin. Taitaa olla aika herkkis tuo neiti.

 

[ahma]

Sehän se on näiden yleisohjeiden puute, että eivät sovi kaikille. Meillä kauan sitten luettiin koirakirjasta, että jos nuori koira näykkii niin sitä pitä läpsäistä sanomalehdellä. Äitee teki niin, ja koira pelkäsi lopun ikäänsä sanomalehtiä...

Näinpä kai. Esikoiselle toi kiljaisu toimi eikä purrut ku sen pari kertaa. Ei mulla käynyt mielessäkään, että voisi käydä näin. Taitaa olla aika herkkis tuo neiti.

Musta tuli hevoskouluttaja, ja hyvä oli tuo nuoruuden oppi pohjakoulutukseksi. Silti väkisin tulee mokia matkalla, että ei vielä tunne toisen persoonaa niin hyvin, että ymmärtäisi joka kohdassa, miten isoja ärsykkeitä se kestää säikähtämättä.

Sitten kun säikähdys on päässyt tapahtumaan, niin on iso homma purkaa tilannetta riittävän pieniin osiin. Esim. jos hevonen pelkää postilaatikkoa, niin ei yritetä viedä sitä ensin lähelle, vaan katsellaan kauempaa ja palkitaan siitä ja vähitellen päästään lähemmäs pelon kohdetta. Mutta näin äkkiseltään en keksi mitään, miten tuollainen tissipelko purettaisiin osiin. Anna ensin sormesta pisaroita? Tai juota vesipullosta aina lähempänä rintaa, kunnes muksu uskaltautuu rentoutumaan siinä lähellä? Eli vasta kokeilemalla tietää, mihin asiaan pelko on lapsen mielessä kiinnittynyt. Voi esim. olla, että ei uskalla mennä rinnan luo, mutta sitten kun siihen pääsee ja huomaa ettei kiljunaa tule, uskaltaa jo juodakin...

Anteeksi nyt kun hevosoppeja tarjoilen lastenkasvatukseen, mutta ehkä hätä ei aina lue lakia...

 

[Matma]

Musta tuli hevoskouluttaja, ja hyvä oli tuo nuoruuden oppi pohjakoulutukseksi. Silti väkisin tulee mokia matkalla, että ei vielä tunne toisen persoonaa niin hyvin, että ymmärtäisi joka kohdassa, miten isoja ärsykkeitä se kestää säikähtämättä.

Sitten kun säikähdys on päässyt tapahtumaan, niin on iso homma purkaa tilannetta riittävän pieniin osiin. Esim. jos hevonen pelkää postilaatikkoa, niin ei yritetä viedä sitä ensin lähelle, vaan katsellaan kauempaa ja palkitaan siitä ja vähitellen päästään lähemmäs pelon kohdetta. Mutta näin äkkiseltään en keksi mitään, miten tuollainen tissipelko purettaisiin osiin. Anna ensin sormesta pisaroita? Tai juota vesipullosta aina lähempänä rintaa, kunnes muksu uskaltautuu rentoutumaan siinä lähellä? Eli vasta kokeilemalla tietää, mihin asiaan pelko on lapsen mielessä kiinnittynyt. Voi esim. olla, että ei uskalla mennä rinnan luo, mutta sitten kun siihen pääsee ja huomaa ettei kiljunaa tule, uskaltaa jo juodakin...

Anteeksi nyt kun hevosoppeja tarjoilen lastenkasvatukseen, mutta ehkä hätä ei aina lue lakia...

Hevosopit kelpaa hyvin! Kiitos! Mäkin olen koiraihminen ja hevosiakin harrastanut. Helppo ymmärtää, että monesti pätee samat periaatteet. Pitää kokeilla.