R
rig
Vieras
Tästä tulee pitkä sepustus. Esikoinen on jonkin verran yli kolme. Oli ensimmäiset vuodet allerginen lähes kaikelle mahdolliselle, nyt ruokavaliossa onkin jo lähes kaikki mahdollinen. Allergian takia ollaan pienempänä juostu kaikki ravitsemusterapeutit ja lastenpolit läpi, on aina ollut huono syömään ja tissimaito olikin pojan pääravinto ensimmäiset 1 1/2-vuotta. Tissiä joi mielellään, ruoka ei ole koskaan niin kiinnostanut. Pienempänä oli pullea ja pituus meni +2-käyrällä, maisteli kaikkea uutta, mutta siihen se sitten jäikin. Puheterapeutillakin oltiin huonon syömisen takia, tutkittiin, ettei siinä ollut motorisesti mitään vikaa. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta lapsi ei syö. Ei syö millään.
Nykyisin syömään saaminen on ihan kamalan tuskan takana. Neuvolassa olen asiasta jutellut, siellä vaan sanotaan, että se on sitä leikki-ikää. Lastenpolilla meillä ei ole enää aikoja, koska allergiat ovat niin hyvin hävinneet. Pituutta on tullut jonkin verran parissa vuodessa, mutta painoa on tullut todella vähän, pari kiloa yksi vuotiaasta. Pituus on tipahtanut +2-käyrältä miinuksen puolelle. Jokainen syöminen on kiven takana. Ei pakoteta, ei maanitella, ei anneta välipaloja. Ruoka viedään pois jos ei maistu. Ja se ei maistu, poika voi jättää aamiasen väliin ja vasta illalla maistella vähän jotain.
Mikään ruoka ei kelpaa, broileri menee alas aina silloin tällöin. Sitä sitten onkin lähes joka päivä tarjolla. Muutaman kerran on paastonnut niin, että on ollut ihan heikkona ja valitellut pahaa, heikottavaa oloa. Kieltäytyy maistelemasta ruokia, ei syö enään esim. mitään hedelmiä. Pikkuveljen hedelmäsosepurkin jämät saattaa syödä kerran kahdessa viikossa. Mutta silloinkin tutkii tarkasti, että on pelkkää päärynää tai tiettyjä hedelmiä, muut eivät kelpaa. Poika ei syö mitään kakkuja, keksejä, karkkia, jäätelöä. Limskaa saattaa joskus juoda hieman, vesi maistuu parhaiten. Maito ei mene alas kirveelläkään.
Nälkää valitti ensimmäisen kerran noin kaksi vuotiaana. Pienempänäkään ei koskaa itkenyt nälkäänsä, odotti vaan kiltisti. Kerran kuukaudessa-kahdessa saattaa pyytää ruokaa, muuten olisi syömättä. Ei auta, että ollaan kokeiltu ruokailua muiden ikäisten kanssa, syö yhtä huonosti. Kasvikset menevät ruoassa, jos ne ovat vaikka kastikkeen seassa tai perunamuussissa soseena. Raakoja kasviksia ei syö, pari kertaa on porkkanaa kuljettanut mukanaan ja sitä välillä hieman hampailla nirhaissut.
Mitä tässä enään pitäisi tehdä? Tyytyä siihen,että lapsi syö pari lusikallista päivässä? Miehen äiti oli ihan järkyttynyt, kun siellä muutaman päivän olimme pojan syömisestä, määrä on todella vähäinen. Muuten on todella hyvin kehittynyt ja todella aktiivinen poika. Käy kerhossa pari kertaa viikossa, sinne laitan aina eväät mukaan ja yleensä ne tulevat lähes koskemattomina takaisin. Leivästä on saatettu ottaa pari pientä haukkaisua. Kertaalleen oli huonon juomisen takia tiputuksessa pienempänä, vettä juo sentään nykyisin jonkin verran. Yritän olla stressaamatta, mutta välillä tuntuu, että millä pyhällä hengellä poika oikein elää.
Nykyisin syömään saaminen on ihan kamalan tuskan takana. Neuvolassa olen asiasta jutellut, siellä vaan sanotaan, että se on sitä leikki-ikää. Lastenpolilla meillä ei ole enää aikoja, koska allergiat ovat niin hyvin hävinneet. Pituutta on tullut jonkin verran parissa vuodessa, mutta painoa on tullut todella vähän, pari kiloa yksi vuotiaasta. Pituus on tipahtanut +2-käyrältä miinuksen puolelle. Jokainen syöminen on kiven takana. Ei pakoteta, ei maanitella, ei anneta välipaloja. Ruoka viedään pois jos ei maistu. Ja se ei maistu, poika voi jättää aamiasen väliin ja vasta illalla maistella vähän jotain.
Mikään ruoka ei kelpaa, broileri menee alas aina silloin tällöin. Sitä sitten onkin lähes joka päivä tarjolla. Muutaman kerran on paastonnut niin, että on ollut ihan heikkona ja valitellut pahaa, heikottavaa oloa. Kieltäytyy maistelemasta ruokia, ei syö enään esim. mitään hedelmiä. Pikkuveljen hedelmäsosepurkin jämät saattaa syödä kerran kahdessa viikossa. Mutta silloinkin tutkii tarkasti, että on pelkkää päärynää tai tiettyjä hedelmiä, muut eivät kelpaa. Poika ei syö mitään kakkuja, keksejä, karkkia, jäätelöä. Limskaa saattaa joskus juoda hieman, vesi maistuu parhaiten. Maito ei mene alas kirveelläkään.
Nälkää valitti ensimmäisen kerran noin kaksi vuotiaana. Pienempänäkään ei koskaa itkenyt nälkäänsä, odotti vaan kiltisti. Kerran kuukaudessa-kahdessa saattaa pyytää ruokaa, muuten olisi syömättä. Ei auta, että ollaan kokeiltu ruokailua muiden ikäisten kanssa, syö yhtä huonosti. Kasvikset menevät ruoassa, jos ne ovat vaikka kastikkeen seassa tai perunamuussissa soseena. Raakoja kasviksia ei syö, pari kertaa on porkkanaa kuljettanut mukanaan ja sitä välillä hieman hampailla nirhaissut.
Mitä tässä enään pitäisi tehdä? Tyytyä siihen,että lapsi syö pari lusikallista päivässä? Miehen äiti oli ihan järkyttynyt, kun siellä muutaman päivän olimme pojan syömisestä, määrä on todella vähäinen. Muuten on todella hyvin kehittynyt ja todella aktiivinen poika. Käy kerhossa pari kertaa viikossa, sinne laitan aina eväät mukaan ja yleensä ne tulevat lähes koskemattomina takaisin. Leivästä on saatettu ottaa pari pientä haukkaisua. Kertaalleen oli huonon juomisen takia tiputuksessa pienempänä, vettä juo sentään nykyisin jonkin verran. Yritän olla stressaamatta, mutta välillä tuntuu, että millä pyhällä hengellä poika oikein elää.
ja pelottava....
..ei tietenkään heti mutta nyt on syömisessä aivan eri meininkiä 
