A
ahdistunut äiti
Vieras
auttakaa joku minua
!!!!
nyt on jo voimat ihan loppu,en tiedä enää mitä tehdä....
kyse 7 vuotiaasta tyttölapsesta,koulun syksyllä aloittanut.viimeksi tänään nyt illalla sai sellaset raivokohtaukset kun ei tahtoaan saanut läpi.kyse iltasadusta.
Olisi tahtonut että isi lukee sadun mutta sanottiin isin kanssa että tänään äiti lukee kun isi laittaa pienemmän nukkumaan ja että äiti lukee.
ei todellakaan käynyt ja huusi ja raivosi huoneessa ihan hysteerisenä.
mutta kun oltiin luvattu myös hänen kaksossiskolleen että satu luetaan tänään niin miten hitossa siinä luet kun toinen karjuu ja huutaa naama punaisena että "isi lukee,isi lukee,äiti mene pois"!!!ja ihan tajutonta se huuto!!!
alkuun yritin olla kuuntelematta ja keskittyä toisen kanssa satuun ja välillä koitin sitten toiselle puhua että rauhottuu ja tulisi kans kuuntelemaan ja et lopettas tyhjän mesoamisen,isi lukee sit huomenna ja äiti tänään.Mutta ei niin ei....lopulta meni hermot itelläkin ja otin karjuvan tytön käsistä kiinni ja vein vessaan rauhoittumaan kun ei kerta sana mene perille ja kun en todellakaan halua antaa periksi että kiukuttelulla ja huudolla saa mitä haluaa.
noh,jatkoi huutamista vessassa ja meinas potkia vessan oven sit hajalle niin siinä meni totaalinen kontrolli itsellä ja jotenkin silmissä sumeni,menin ja karjuin että nyt se suu kiinni,on jo tosi myöhä ja naapuritkin hermostuu kun täällä tällasta melua kuuluu vielä tähän aikaan illasta,nappasin sit kunnolla tukasta kiinni.....tiedän että oli ihan järkyttävän väärin tehty ja itku siinä mullakin tuli
...tyttö jatko karjumista ja vein sit omaan sänkyyn että rauhottus sit siellä niin mitö sitä kutturaa,jatkoi vaan potkimista ja huutamista!!!sit hermostu jo isikin ja tuli tosi vihaisena ja nappas tytön syliin ja huusi että nyt sit lähetään pihalle jäähylle kun ei mikään muu mene perille.minä siinä välissä sit hermostuin isälle et nyt jumalauta se tyttö alas ja todella nopeaa,sinä mihinkään pihalle sitä vie.siinä sit aloitti toinenkin neiti huutamisen että lopettakaa se tappeleminen,ei täällä saa nukuttua kukaan!!
siis ihan totaalisesti meni perseelleen tämä ilta!!!!kun sit neiti rauhottu,asiasta puhutiin ja anteeksi kaikki toisilta pyydetty mutta minä olen itse itkenyt tässä ja miettinyt mitä me ollaan tehty väärin kun ei puhumalla saada asioita hoidettua,menee sit jossain vaiheessa hermot vaikka kuinka yrittää pitää ittensä rauhallisena...kyllä se usein onnistuukin mutta silloin kun ei onnistu,se on tällasta sekavaa hullunmyllyä!!tässä on meillä vanhemmilla hermot tosi kireänä kun kasvatustavat ei tunnu menevän yksiin vaikka niistä puhutaankin mutta kun tällanen tilanne tulee eteen,minä puutun heti miehen tapaan hoitaa asioita tai sit mies syyttää että mun takia lapset ei kunnioita vanhempia ollenkaan kun tuolla tavalla räjähtävät eikä puhe mene perille mitenkään päin
.....
Olo on jotekin niin sekava nyt,järkyttävä syyllisyys painaa rinnassa koko ajan,sellanen paha olo möykky tuolla jossain.
haluaisin niin paljon rauhallisemman perheympäristön,meille kaikille mutta miten?!
onko kellään antaa ihan oikeita neuvoja miten taltuttaa rauhallisesti ja oikeaoppisesti uhmakohtaus?!?tuntuu että omaan rauhaan jättäminen ei auta,samassa tilassa oleminen ei auta,puhuminen ei auta,eikä se huutaminenkaan missään nimessä auta.Mitä meidän tulisi tehdä?!?
ja tuota tukasta repimistä on nyt tapahtunut muutaman kerran ja ihan siinä vaiheessa kun ei ole enää jaksanut,tiennyt mitä tehdä ja on sit purkanut sen ottamalla niskavilloista kiinni.Saakelin tyhmä äiti olen....
onko suomessa jotain "nanny" palvelua että voisi tilata jonkun tänne meille seuraamaan tilanteita ja antamaan apua kun ei omat voimavarat enää tunnu riittävän....
tämä oli aika sekavasti varmaan kirjoitettu mutta jonnekkin mun on tämä kirjoitettava ja saada sanottua ettei hajoa pää kokonaan....
nyt on jo voimat ihan loppu,en tiedä enää mitä tehdä....
kyse 7 vuotiaasta tyttölapsesta,koulun syksyllä aloittanut.viimeksi tänään nyt illalla sai sellaset raivokohtaukset kun ei tahtoaan saanut läpi.kyse iltasadusta.
Olisi tahtonut että isi lukee sadun mutta sanottiin isin kanssa että tänään äiti lukee kun isi laittaa pienemmän nukkumaan ja että äiti lukee.
ei todellakaan käynyt ja huusi ja raivosi huoneessa ihan hysteerisenä.
mutta kun oltiin luvattu myös hänen kaksossiskolleen että satu luetaan tänään niin miten hitossa siinä luet kun toinen karjuu ja huutaa naama punaisena että "isi lukee,isi lukee,äiti mene pois"!!!ja ihan tajutonta se huuto!!!
alkuun yritin olla kuuntelematta ja keskittyä toisen kanssa satuun ja välillä koitin sitten toiselle puhua että rauhottuu ja tulisi kans kuuntelemaan ja et lopettas tyhjän mesoamisen,isi lukee sit huomenna ja äiti tänään.Mutta ei niin ei....lopulta meni hermot itelläkin ja otin karjuvan tytön käsistä kiinni ja vein vessaan rauhoittumaan kun ei kerta sana mene perille ja kun en todellakaan halua antaa periksi että kiukuttelulla ja huudolla saa mitä haluaa.
noh,jatkoi huutamista vessassa ja meinas potkia vessan oven sit hajalle niin siinä meni totaalinen kontrolli itsellä ja jotenkin silmissä sumeni,menin ja karjuin että nyt se suu kiinni,on jo tosi myöhä ja naapuritkin hermostuu kun täällä tällasta melua kuuluu vielä tähän aikaan illasta,nappasin sit kunnolla tukasta kiinni.....tiedän että oli ihan järkyttävän väärin tehty ja itku siinä mullakin tuli
siis ihan totaalisesti meni perseelleen tämä ilta!!!!kun sit neiti rauhottu,asiasta puhutiin ja anteeksi kaikki toisilta pyydetty mutta minä olen itse itkenyt tässä ja miettinyt mitä me ollaan tehty väärin kun ei puhumalla saada asioita hoidettua,menee sit jossain vaiheessa hermot vaikka kuinka yrittää pitää ittensä rauhallisena...kyllä se usein onnistuukin mutta silloin kun ei onnistu,se on tällasta sekavaa hullunmyllyä!!tässä on meillä vanhemmilla hermot tosi kireänä kun kasvatustavat ei tunnu menevän yksiin vaikka niistä puhutaankin mutta kun tällanen tilanne tulee eteen,minä puutun heti miehen tapaan hoitaa asioita tai sit mies syyttää että mun takia lapset ei kunnioita vanhempia ollenkaan kun tuolla tavalla räjähtävät eikä puhe mene perille mitenkään päin
Olo on jotekin niin sekava nyt,järkyttävä syyllisyys painaa rinnassa koko ajan,sellanen paha olo möykky tuolla jossain.
haluaisin niin paljon rauhallisemman perheympäristön,meille kaikille mutta miten?!
onko kellään antaa ihan oikeita neuvoja miten taltuttaa rauhallisesti ja oikeaoppisesti uhmakohtaus?!?tuntuu että omaan rauhaan jättäminen ei auta,samassa tilassa oleminen ei auta,puhuminen ei auta,eikä se huutaminenkaan missään nimessä auta.Mitä meidän tulisi tehdä?!?
ja tuota tukasta repimistä on nyt tapahtunut muutaman kerran ja ihan siinä vaiheessa kun ei ole enää jaksanut,tiennyt mitä tehdä ja on sit purkanut sen ottamalla niskavilloista kiinni.Saakelin tyhmä äiti olen....
onko suomessa jotain "nanny" palvelua että voisi tilata jonkun tänne meille seuraamaan tilanteita ja antamaan apua kun ei omat voimavarat enää tunnu riittävän....
tämä oli aika sekavasti varmaan kirjoitettu mutta jonnekkin mun on tämä kirjoitettava ja saada sanottua ettei hajoa pää kokonaan....