Elikkä meillä on nyt kaksi viikko jatkunut maitoaltistus ja mitään muutosta emme ole lapsessa huomanneet. Saman verran pulauttelee kuin nc:llä ja yöt menneet ihan yhtä hyvin nyt nämä pari viikkoa kuin sitä ennenkin. Eli ehkäpä kyse ei olekkaan maitoallergiasta?! Kävimme siis pari viikkoa sitten tuomelan vastaanotolla ja hän kiinnitti huomion lapsen vinkumiseen, mistä joskus kysyinkin täällä. Saimme ventolinea kokeeksi ja sitä olemme antaneet pari viikkoa ja vinkuminen on loppunut! Eli varmaankin nyt siis aloitettava myös symbicort. Tuomela kirjoitti myös reseptin losec mupsiin jonka aloitimme viikko sitten. En ole kyllä huomannut tuon lääkkeen autavan mitään :/ Se mikä nyt on oikeastaan suurin ongelma on ihmeelliset oksennukset kiinteitä syödessä; lapsi kun on syömässä (tämä tapahtuu kasviksilla, ei koskaan ole käynyt hedelmäsoseilla) alkaa jossain vaiheessa kakoa ruokaa ja sitten tulee oksennus ja oksentaa kaiken mitä on syönyt. Tätä on tapahtunut jo pitkään ja nyt se on vain lisääntynyt, ei siis joka päivä kuitenkaan. Mielestäni kyse ei ole siitä että lapsi olisi täynnä eikä haluaisi enää ruokaa, koska avaa suuna ja ottaa lusikan suuhunsa. Jos ei halua enää ruokaa osaa kyllä selvästi ilmaista milloin riittää; ei avaa suuta ja kääntää pään pois. Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa?? Tuomela soittaa meille taas torstaina ja ehkä hänellä on jotain neuvoja! Olen kyllä niin onnellinen että hänen potilaaksi olemme lapsemme saaneet =) Tuntuu että hyvissä käsissä olemme! Mutta kiitos jos joku osaa taas kertoa omia kokemuksia, eihän tuollainen ruuan oksentaminen ihan normaalia ole!
Apuja taas kyselisin refluksista!
- Viestiketjun aloittaja alegria
- Ensimmäinen viesti
Joillain refluksilapsilla on tuo yökkäysrefleksi tosi korostunut ja pienikin kökkö aiheuttaa oksennuksen. Meillä nieleminen on helpottunut koko ajan, kun ruokatorvi ei ole kipeä. Oletko varma soseiden sopivuudesta? Onneksi teillä on tuo soittoaika, saatte varmasti neuvoja eteenpäin.
Alkuperäinen kirjoittaja NallePuh82:
Tämä ei nyt ihan suoranaisesti liity ap:n kysymykseen, mutta tuo NallePuhin kommentti kiiinnitti huomioni. Meidän typy (nyt jo 9 kk) ei meinaa millään siirtyä karkeampiin ruokiin (yökkää herkästi kaikki pois, jos yhtään palaisempaa ruokaa), voisiko liittyä tosiaan refluksiin, että ne karkeammat palaset tekevät nielulle pahaa? Refluksia ei ole siis diagnosoitu, itse vain olen sitä koittanut pähkiä yöheräilyjen yms. oireiden perusteella.
Meillä on pikku hiljaa totuuteltu kiinteisiin, poju täyttää ensi viikolla 5kk.
Refluksi on vaivannut pienestä saakka ja lääkkeenä menee nyt Losec. Ja kivasti onkin syöminen alkanut paremmin sujumaan kun ei hapot polttele paikkoja.
Koskaan ei ole paljoa pulautellut.
Mutta nyt on kuluneen viikon aikana ollut tosi hankalaa saada soseita alas. Ja ihan sileäksi koneella laitan.
Välillä ruokailun alusta asti on kakomista, välillä alku menee hyvin. Mutta sitten tuntuu, että alkaa enemmän kakomaan ja kiireellä muksua pystyyn ja oksuun päättyy ruokailu.
Ei itke sitä itse eikä sen kummemmin reagoi, mutta tuo yökkö-refleksi näyttää olevan todella herkässä.
Tulee semmonen pienimuotoinen stressikin tässä siitä, että mitenkähän nyt ruokailut. Kamalaa katella, kun toinen yökkää ja näyttää tukehtuvan.
Pidän pitkiä välejä lusikallisissa ja ihan hanakkaasti kyllä yleensä ottaa ruuan suuhunsa.
Olen kanssa miettinyt, että mitenkä tässä vaiheessa nyt näin alkoi mennä.
Senkin olen huomannut, että jos tulee tuota yökkimistä ja kakomista niin nostan hetkeksi käsistä istuma-asentoon ja tuleekin paukahtaen röyhy. Ja taas menee ruokaa alas. Mutta ei tämäkään aina auta.
Eipä tässä kiirettä olekaan mitään ämpärillisiä saada kiinteitä menemään, mutta kun tuntui pari viikkoa sitten sujuvan paljon paremmin.
Refluksi on vaivannut pienestä saakka ja lääkkeenä menee nyt Losec. Ja kivasti onkin syöminen alkanut paremmin sujumaan kun ei hapot polttele paikkoja.
Koskaan ei ole paljoa pulautellut.
Mutta nyt on kuluneen viikon aikana ollut tosi hankalaa saada soseita alas. Ja ihan sileäksi koneella laitan.
Välillä ruokailun alusta asti on kakomista, välillä alku menee hyvin. Mutta sitten tuntuu, että alkaa enemmän kakomaan ja kiireellä muksua pystyyn ja oksuun päättyy ruokailu.
Ei itke sitä itse eikä sen kummemmin reagoi, mutta tuo yökkö-refleksi näyttää olevan todella herkässä.
Tulee semmonen pienimuotoinen stressikin tässä siitä, että mitenkähän nyt ruokailut. Kamalaa katella, kun toinen yökkää ja näyttää tukehtuvan.
Pidän pitkiä välejä lusikallisissa ja ihan hanakkaasti kyllä yleensä ottaa ruuan suuhunsa.
Olen kanssa miettinyt, että mitenkä tässä vaiheessa nyt näin alkoi mennä.
Senkin olen huomannut, että jos tulee tuota yökkimistä ja kakomista niin nostan hetkeksi käsistä istuma-asentoon ja tuleekin paukahtaen röyhy. Ja taas menee ruokaa alas. Mutta ei tämäkään aina auta.
Eipä tässä kiirettä olekaan mitään ämpärillisiä saada kiinteitä menemään, mutta kun tuntui pari viikkoa sitten sujuvan paljon paremmin.
Meillä tekee peruna kovat huudot, sitä en anna enää ollenkaan. Se on ihan vatsan puolesta.
Mutta tuossa yökkäämisessä en ole huomannut eroja ruokien suhteen, vähäsen on vasta mitään mennytkään. Ja hitaasti pitääkin lisäillä.
Tänään meni hienosti taas bataatti-maissisose, tuli niin kiva olo itsellekin siitä.
Mutta tuossa yökkäämisessä en ole huomannut eroja ruokien suhteen, vähäsen on vasta mitään mennytkään. Ja hitaasti pitääkin lisäillä.
Tänään meni hienosti taas bataatti-maissisose, tuli niin kiva olo itsellekin siitä.