Toggle sidebar

Apuja vaikean ekaluokkalaisen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"väsynyt"

Vieras
Alkaa olemaan hermot ihan loppu. Lapsen kanssa aina ollut vaikeuksia, ADHD-epäilyjä ja milloin mitäkin. Syksy meni hienosti, ehkä vähän liiankin. Tyttö käy siis erityiskoulua. Joululomalla kaikki räjähti käsiin, ajattelin silloin sen johtuvan rutiinin muutoksesta. Asiat eivät kuitenkaan lähteneet rullaamaan normaalisti, vaikka loma loppui.

Jatkuvia raivareita, huutaa, potkii, paiskoo tavaroita, uhkaa satuttaa veljiään ja tuhota koko talon. Olen nämä jotenkuten kestänyt, aiemmin oli ehkä kerran-pari kertaa viikossa moista. Lastenpsykiatrisen palaverissa päädyttiin psykologikäynteihin ja myöhemmin uudet tutkimukset, lasu-puolelta vuoden ollut haussa tukiperhe. Nyt tilanteen pahentuessa oli tarkoitus purkaa tätä hiukan ja laittaa tyttö avohuollon sijoitukseen. Homma kaatui siihen, että siellä olisi pitänyt itsekin olla paikalla 8-20, ja koska perheessä 2 pienempää, ei onnistu.

Mikä vielä avuksi? Perheneuvolassa käyty, ei suurempaa apua sieltä. Lähinnä sain apua itsehillinnän parantamiseen.

Lasta on kasvatettu, "normaalissa" mielentilassa tietää tekevänsä väärin, mutta kun raivari iskee, kaikki opittu katoaa mielestä.
 
Mun mies on aivan samanlainen. Järkevä ihminen mutta, kun saa raivarin (syyksi kelpaa mikä vain...) niin kaikki oppi katoaa. Persoonallisuuden piirre? Jaksamista! Toivottavasti joku osaa auttaa hillinnän kehittämisessä.
 
No laita se lapsi kuriin ja järjestykseen! Meillä tuon ikäinen lähtisi aika nopeasti pihalle riehumaan ja päästelemään höyryjä. Meillä ei kukaan paisko tavaroita (omia lelujaan saa mennä vaikka pihalle paiskomaan, mutta ne menevät sitten roskiin ja uutta ei tilalle osteta), saati sitten satuta muita ihmisiä. Sisälle pääsee kun taas osaa olla ihmisiksi. Ilkeistä puheista ensimmäisen varoituksen jälkeen omaan huoneeseen miettimään puheitaan ja JOKA KERTA puhuttelut ja anteeksipyynnöt. Kirjoitat, että olet noita tytön raivareita jotenkuten kestänyt...Mitä tarkoittaa? Katsot vierestä kun tyttö pistää ranttaliksi, vai mitä tuo kestäminen tarkoittaa? Ei tuollaista riehumista tarvitse ainakaan sietää. Muksulle pitää osoittaa oikeanlaiset tavat purkaa pahaa oloaan (esim. tyynyn hakkaaminen), mutta mitään paikkojen tuhoamista tai toistern satuttamista ei tarvitse sietää. Kyllä nyt yksi tai kaksi aikuista yhden ekaluokkalaisen vielä kuriin saa, pakko saada!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuria:
No laita se lapsi kuriin ja järjestykseen! Meillä tuon ikäinen lähtisi aika nopeasti pihalle riehumaan ja päästelemään höyryjä. Meillä ei kukaan paisko tavaroita (omia lelujaan saa mennä vaikka pihalle paiskomaan, mutta ne menevät sitten roskiin ja uutta ei tilalle osteta), saati sitten satuta muita ihmisiä. Sisälle pääsee kun taas osaa olla ihmisiksi. Ilkeistä puheista ensimmäisen varoituksen jälkeen omaan huoneeseen miettimään puheitaan ja JOKA KERTA puhuttelut ja anteeksipyynnöt. Kirjoitat, että olet noita tytön raivareita jotenkuten kestänyt...Mitä tarkoittaa? Katsot vierestä kun tyttö pistää ranttaliksi, vai mitä tuo kestäminen tarkoittaa? Ei tuollaista riehumista tarvitse ainakaan sietää. Muksulle pitää osoittaa oikeanlaiset tavat purkaa pahaa oloaan (esim. tyynyn hakkaaminen), mutta mitään paikkojen tuhoamista tai toistern satuttamista ei tarvitse sietää. Kyllä nyt yksi tai kaksi aikuista yhden ekaluokkalaisen vielä kuriin saa, pakko saada!
Click to expand...

Ei jessus, lapsi on todennäköisesti sairas ja tarvitsee apua ja lääkitystä. Siinä ei kurin pitäminen auta. Äkkiä lääkärille, jotta saatte apua. Ja lainatun tekstin kirjoittajalle, että kyllä sulla olis keinot vähissä sairaan lapsen kanssa, jos aikuisilla uhkailet tuolla tavoin.
 
Kuulostaa ihan meidän ekaluokkalaiselta. Tosin ei käy erikoisluokalla, vaan vielä tavallisella mennään. Meillä syksy meni myös todella hyvin. Ajattelin jo, että tämähän sujuu kauniisti. Sitten nyt loppuvuodesta alkoi homma taas karata samoille urille. Mitään apuja tosin ei saada. Ainoa tarjottu apu oli sopeutumiskurssi minulle. Mietin, että mitä se enää auttaa, kun lapsen kanssa on sopeutumista tapahtunut jo vuosien ajan pakostakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei näin;29639647:
Ei jessus, lapsi on todennäköisesti sairas ja tarvitsee apua ja lääkitystä. Siinä ei kurin pitäminen auta. Äkkiä lääkärille, jotta saatte apua. Ja lainatun tekstin kirjoittajalle, että kyllä sulla olis keinot vähissä sairaan lapsen kanssa, jos aikuisilla uhkailet tuolla tavoin.
Click to expand...


Ai, sinä taidatkin olla niitä, joiden mielestä diagnoosi oikeuttaa millaiseen käytökseen tahansa... Se, että lapselle hankitaan apua ja kenties lääkityskin, eivät poista sitä toisseikkaa, että sitä KASVATUS työtäkin lapsen kanssa täytyisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että niitä perheen muita lapsia on pystyttävä suojaamaan erityislapsen fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. Pitääkö niiden muiden lasten kestää sisareltaan mitä tahansa uhkailuja, potkuja ja iskuja?? Todellakin meillä lähtisi riehuja pihalle päästelemään höyryjä jos ei osaisi muuten ihmisiksi olla. Joku roti täytyy olla erityislapsellakin. En ihmettele yhtään nykymaailman menoa kouluissa ja perheissä, jos ajatusmaailma tosiaan on se, että erityislapselta ei mitään saa vaatia tai kieltää, pitää vain lääkitä ja lässyttää?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuria:
No laita se lapsi kuriin ja järjestykseen! Meillä tuon ikäinen lähtisi aika nopeasti pihalle riehumaan ja päästelemään höyryjä. Meillä ei kukaan paisko tavaroita (omia lelujaan saa mennä vaikka pihalle paiskomaan, mutta ne menevät sitten roskiin ja uutta ei tilalle osteta), saati sitten satuta muita ihmisiä. Sisälle pääsee kun taas osaa olla ihmisiksi. Ilkeistä puheista ensimmäisen varoituksen jälkeen omaan huoneeseen miettimään puheitaan ja JOKA KERTA puhuttelut ja anteeksipyynnöt. Kirjoitat, että olet noita tytön raivareita jotenkuten kestänyt...Mitä tarkoittaa? Katsot vierestä kun tyttö pistää ranttaliksi, vai mitä tuo kestäminen tarkoittaa? Ei tuollaista riehumista tarvitse ainakaan sietää. Muksulle pitää osoittaa oikeanlaiset tavat purkaa pahaa oloaan (esim. tyynyn hakkaaminen), mutta mitään paikkojen tuhoamista tai toistern satuttamista ei tarvitse sietää. Kyllä nyt yksi tai kaksi aikuista yhden ekaluokkalaisen vielä kuriin saa, pakko saada!
Click to expand...

Pihalle päästäminen olisi helpoin ratkaisu, ellei kyseessä olisi lapsi joka tasan taatusti karkaa jos pihalle lähtee. Tänäänkin raivari tuli nuorimman päikkäriaikaan jolloin olin yksin lasten kanssa, joten mukaankaan ei aina pääse vahtimaan.

Joka kerta puhutellaan ja tyttö pyytää anteeksi, tajuaa tehneensä väärin, kunnes seuraava kerta. Likka siis esim heittelee tavaroita alkuun, kunnes saan otettua kiinni. Siinä sitten sylissä rimpuilee ja aukoo päätään. Ollaan yritetty löytää se tapa purkaa sitä oloa, toistaiseksi ei mikään ole kelvannut.

Monesti on tehnyt mieli antaa selkäsauna, mutta kun ei pysty. Koskaan en ole siis fyysisesti lasta kurittanut, joten ei johdu siitäkään. Sylissä pitäminen vaan alkaa olla vaikeaa, tyttö on ikäisekseen suuri ja itse olen pienikokoinen, joten raivarin tullessa likasta löytyy kyllä enemmän voimaa.

Kestämisellä lähinnä tarkoitin, että olen suurinpiirtein niellyt kaiken ja yrittänyt rauhoittaa tilanne kerrallaan, mutta nyt kun on alkanut uhkailla nuorempia, on asiaan puututtava eri tavalla.

Lapsella on itselläänkin vaikea olla kun ei tajua itsekään mistä raivarit kimpoavat, syyksi siis riittää mikä tahansa.
 
No tuskin likka kovin kauaa sisävaatteissa haluaa siellä pihalla "karkailla", eli minä kyllä päästäisin pihalle riehumaan, jos nyt ei muuten itselleen vaarallinen ole. Karkaamisesta tietysti omat seuraamuksensa sitten, jotka etukäteen lapselle on selitetty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuria:
Ai, sinä taidatkin olla niitä, joiden mielestä diagnoosi oikeuttaa millaiseen käytökseen tahansa... Se, että lapselle hankitaan apua ja kenties lääkityskin, eivät poista sitä toisseikkaa, että sitä KASVATUS työtäkin lapsen kanssa täytyisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että niitä perheen muita lapsia on pystyttävä suojaamaan erityislapsen fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. Pitääkö niiden muiden lasten kestää sisareltaan mitä tahansa uhkailuja, potkuja ja iskuja?? Todellakin meillä lähtisi riehuja pihalle päästelemään höyryjä jos ei osaisi muuten ihmisiksi olla. Joku roti täytyy olla erityislapsellakin. En ihmettele yhtään nykymaailman menoa kouluissa ja perheissä, jos ajatusmaailma tosiaan on se, että erityislapselta ei mitään saa vaatia tai kieltää, pitää vain lääkitä ja lässyttää?!
Click to expand...

En minäkään ulos voi pistää. Koska voi hyvin lähteä kävelemään. Tilanne on hoidettava toisella tavalla. Ei voi kuvitella, että erityislasta ei kasvateta, jos häneen ei tehoa esimerkiksi ulos pistäminen. Se mikä tehoaa sinun lapseen ja mitä sinä käytät sinun lapseen ei välttämättä toiseen tehoa tai ole edes mitenkään päin hyvä keino.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuria:
No tuskin likka kovin kauaa sisävaatteissa haluaa siellä pihalla "karkailla", eli minä kyllä päästäisin pihalle riehumaan, jos nyt ei muuten itselleen vaarallinen ole. Karkaamisesta tietysti omat seuraamuksensa sitten, jotka etukäteen lapselle on selitetty.
Click to expand...

Täällä päin ei ainakaan kovin kylmä ole, joten varmasti lähtee lätkimään. Siihen kun lisätään täysi luottamus tuntemattomiin, en halua edes arvata lopputulosta.

Olen ehkä ylihysteerinen tämän suhteen, mutta mulle riitti kerran kun poliisit toi lapsen kotio.
 
[QUOTE="väsynyt";29639451]Alkaa olemaan hermot ihan loppu. Lapsen kanssa aina ollut vaikeuksia, ADHD-epäilyjä ja milloin mitäkin. Syksy meni hienosti, ehkä vähän liiankin. Tyttö käy siis erityiskoulua. Joululomalla kaikki räjähti käsiin, ajattelin silloin sen johtuvan rutiinin muutoksesta. Asiat eivät kuitenkaan lähteneet rullaamaan normaalisti, vaikka loma loppui.

Jatkuvia raivareita, huutaa, potkii, paiskoo tavaroita, uhkaa satuttaa veljiään ja tuhota koko talon. Olen nämä jotenkuten kestänyt, aiemmin oli ehkä kerran-pari kertaa viikossa moista. Lastenpsykiatrisen palaverissa päädyttiin psykologikäynteihin ja myöhemmin uudet tutkimukset, lasu-puolelta vuoden ollut haussa tukiperhe. Nyt tilanteen pahentuessa oli tarkoitus purkaa tätä hiukan ja laittaa tyttö avohuollon sijoitukseen. Homma kaatui siihen, että siellä olisi pitänyt itsekin olla paikalla 8-20, ja koska perheessä 2 pienempää, ei onnistu.

Mikä vielä avuksi? Perheneuvolassa käyty, ei suurempaa apua sieltä. Lähinnä sain apua itsehillinnän parantamiseen.

Lasta on kasvatettu, "normaalissa" mielentilassa tietää tekevänsä väärin, mutta kun raivari iskee, kaikki opittu katoaa mielestä.[/QUOTE]

Voi, toivottavasti saatte tukiperheen, jotta jaksaisitte itse paremmin. Kun äiti jaksaa, niin kaikki pärjäävät. Voimia sinulle kovasti! Valitettavasti en osaa auttaa. Uskon siihen, että olet vahva ihminen, kun olet saanut eläämääsi haasteen erityislapsen, tyttäresi, muodossa.
 
Paljon voimia, ap. Älä välitä mollaajista; heistä yksikään ei kestäisi tuntia pidempään lapsesi kanssa.

En osaa sanoa, mikä auttaisi. Oma poikani lähti psykiatriseen hoitolaitokseen tuossa iässä eikä vieläkään ole palannut.
 
Ap, onko Tourette poissuljettu? Siihen kuuluu adhd-tyyppinen käytös ja hillittömät raivarit, taipumus itsesuojeluvaiston puuttumiseen (karkailut) ja liialliset kuvitelmat omasta mahtipontisuudesta. Osalla myös autistisia piirteitä, esim. jumittumista, pakkomielteitä tai vaikeuksia toimia ryhmässä muiden kanssa ilman aikuisen jatkuvaa tukea.
 
Tukiperhe olisi kyllä hyvän kuuloinen juttu. Toivottavasti saatte tukiperheen. Meillä siis tilanne ei ole mitenkään päin noin pahana tai noin hankalana. Voin kyllä samaistua jo niillä, millä nyt mennään. Meillä on siis paljon rauhoittunut tämä tilanne, vaikka edelleen saa raivokohtauskia eikä pysty toimimaan erilaisissa tai muuttuvissa tilanteissa odotetulla tavalla. Kannattaa kysellä miten tukiperhetilanne etenee ja mitä muita mahdollisia avohuollon tukitoimia ehdottavat. Heidänhän tulee kartoittaa kaikki vaihtoehdot ja nimenomaa teidän kannalta. Hyvä on kuitenkin, että lapsi on otettu huomioon, vaikka nyt jos miettii tuota psykologikäyntien avautumista ja tiedostamista, että tutkimuksia on tehtävä tai tehdään.

Kuule, paljon voimia. En minä oikein osaa neuvoa mitenkään. Onko sinulla millainen tukiverkosto muuten? Voisitko sinä tai te vanhemmat saada hetkeksi aikaa itsellenne. Vaikka vain muutaman tunnin, jos sukulaiset ottaisi lapsia vähäksi aikaa. Tai ystävät. Vaikka kerran viikossa/kahdessa olisi mahdollisuus käydä ulkona syömässä, lenkillä? Ei se lapsen raivokohtauksiin välttämättä auta, mutta ehkä antaisi sinulle hengähdyshetken?
 
Jos lapsi katsoo televisiota tai pelaa tietokone tai tv-pelejä niin ne pois ihan kokonaan. Ja sylissä kun pidätte (mikä on erittäin hyvä riehuvalle lapselle joka ei hillitse itseään) niin puhutte rauhallisesti, ja vakuutatte että paha olo menee ohi. Paljon ohimennen silittelyä, paijaamista, halaamista ja vakuuttelua että hän on ihana tyttö. Ja kertokaa että rakastatte häntä aina kaikissa tilanteissa.

Vakuutelkaa hänelle että hän oppii kyllä rauhoittumaan ja uskokaa siihen itsekin! Ruokatauot ei saa venyä liian pitkiksi ettei näkä yllätä.

Mutta rajoja on laitettava raivareiden uhallakin. Periksi ei voi antaa.Toki lapselle on sanottava tiukastikin jos tekee väärin.
 
[QUOTE="hei vaan";29639780]Ap, onko Tourette poissuljettu? Siihen kuuluu adhd-tyyppinen käytös ja hillittömät raivarit, taipumus itsesuojeluvaiston puuttumiseen (karkailut) ja liialliset kuvitelmat omasta mahtipontisuudesta. Osalla myös autistisia piirteitä, esim. jumittumista, pakkomielteitä tai vaikeuksia toimia ryhmässä muiden kanssa ilman aikuisen jatkuvaa tukea.[/QUOTE]

Ei ole tullut mieleenkään, olen aina mieltänyt sen nykimiseksi tms. Nyt kun asiaa mietin, lapsella oli viime vuonna pakonomaista huokailua, ja nyt on ollut ihme naamanvenkoilua, jolle ei voi mitään. En siis tiedä voiko liittyä asiaan, mutta pitänee tutkia asiaa enemmän.
 
[QUOTE="Blå";29639789]Tukiperhe olisi kyllä hyvän kuuloinen juttu. Toivottavasti saatte tukiperheen. Meillä siis tilanne ei ole mitenkään päin noin pahana tai noin hankalana. Voin kyllä samaistua jo niillä, millä nyt mennään. Meillä on siis paljon rauhoittunut tämä tilanne, vaikka edelleen saa raivokohtauskia eikä pysty toimimaan erilaisissa tai muuttuvissa tilanteissa odotetulla tavalla. Kannattaa kysellä miten tukiperhetilanne etenee ja mitä muita mahdollisia avohuollon tukitoimia ehdottavat. Heidänhän tulee kartoittaa kaikki vaihtoehdot ja nimenomaa teidän kannalta. Hyvä on kuitenkin, että lapsi on otettu huomioon, vaikka nyt jos miettii tuota psykologikäyntien avautumista ja tiedostamista, että tutkimuksia on tehtävä tai tehdään.

Kuule, paljon voimia. En minä oikein osaa neuvoa mitenkään. Onko sinulla millainen tukiverkosto muuten? Voisitko sinä tai te vanhemmat saada hetkeksi aikaa itsellenne. Vaikka vain muutaman tunnin, jos sukulaiset ottaisi lapsia vähäksi aikaa. Tai ystävät. Vaikka kerran viikossa/kahdessa olisi mahdollisuus käydä ulkona syömässä, lenkillä? Ei se lapsen raivokohtauksiin välttämättä auta, mutta ehkä antaisi sinulle hengähdyshetken?[/QUOTE]

Avohuollolla ei oikein muuta ole, perhetyötä kokeiltiin se viiden viikon jakso, mutta kaikki olivat yhtä mieltä, ettei kannata jatkaa. Tukihenkilö nyt myös haussa, koska tukiperheessä mennyt nyt se yli vuosi. Lapsen papereissa maininta että saattaa olla uhka muille lapsille, joten siksikin tukiperheen löytyminen on vaikeaa. Onneksi kaupunki on myöntynyt käyttämään ostopalveluja, joka hiukan parantaa tilannetta.

Anoppi on toisinaan ihan loistava, ottaa tyttöä ja vanhempaa poikaa aina kun töiltään voi. Toisaalta taas maailman raivostuttavin ihminen, kuvittelee että likka alkaa käyttäytyä kun tarpeeksi lepertelee ja silittää päätä.

Onneksi on mies ja ystävät, saan hengähdystaukoja kun siltä tuntuu. Samoin myös mies, tosin hän tuntuu kestävän tämän henkisesti paremmin.
 
Jaksamista!
Tyttö parka joutuu kärsimään, vaikka tuskin on hänen eikä teidän vika, vaan varmasti parhaanne yritätte.

Tyttö ei ole normaali, ja hienoa että olette hakeneet apua!
Ja jos tuntuu että vaan ei jaksa, vaatikaa lisää apua, kyllä sitä jostain löytyy- eikä kannata tuntea yhtään huonoa omaa tuntoa tai mitään siitä.. tyttökin varmasti hyötyy, kun jaksatte sitten yhdessä paremmin.


Koulun alottaminen on kyllä rankka juttu, syksy menee vielä kun on uutta ja jännää mutta nyt vasta se väsymys oikeasti alkaa painamaan...

Ei voi sanoa kun että tsemppiä!



(ja muille: jos vaan rahkeet riittää niin kannattaa alkaa tukiperheeksi, meillä käy yksi lapsi yhden viikonlopun kuussa, ja tästä on oikeasti suurta apua koko heidän perheelle, eikä suurta vaivaa meille, päinvastoin on kamalan kiva saada yksi ylimääräinen muksu lainaan välillä! (hän tosin on ihan normaali muksu...))
 
Mistä näitä diagnooseja sikiää???!! Meillä raivotar, joka kyllä saadaan kuriin, mutta paljon se vaatii! Ei olla tarvittu mitään tukitoimia yhteiskunnalta. Sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella pääsee aika pitkälle.
 
tuossa joku totesi ettei tyttö ole normaali. Miten niin ei ole normaali? aivan hyvin voi olla vain vahvalla, tulisella temperamentilla oleva lapsi, jonka kasvatukseen ei vain ole löytynyt juuri niitä oikeita keinoja. Haastavat lapset ovat vaikeita kasvattaa, osa erittäin vaikeita vaikka olisivat täysin terveitä. He vaativat moninkertaisen jaksamisen ja panostuksen vanhemmilta.

Tietysti tytöllä voi olla joku oireyhtymä tai sairauskin, mutta aivan hyvin voi olla vain tulisempi temperamentti kyseessä. Syöminen, nukkuminen, rajat ja rakkaus. Säännöllinen rytmi tärkeitä.
 
Meillä myös ekaluokkalaisen kanssa vastaavua haasteita. Siksi googletinkin kun aamu oli taas ihan kamala ja tyttö lähti myöhässä kouluun. Syliinkään ei voi raivarin iskiessä ottaa kun on aistiyliherkkä ja se vain pahentaa tilannetta. Apua on haettu 3 uotiaasta lähtien ja kaikkea yritetty. Juuri mitään apua lässytyksen ja seurannan lisäksi ei ole saatu. Meillä on myös kaksi muuta täysin normaalia ja hyvinkäyttäytyvää lasta. Ne jotka ei ole tällaista kokeneet eivät voi arvatakaan mitä se on. Joten voisitteko olla syytöksinenne hiljaa. Se vain loukkaa ja ärsyttää.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa