Hae Anna.fi-sivustolta

Aresti ei toimi

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä R32, 13.07.2005.

  1. R32 Vierailija

    Olenpa minäkin seuraillut tuota edellisissä ketjuissa mainittua supernannya ja koittanut soveltaa sen oppeja käytäntöön, mutta kun ei vaan onnistu.

    4-vuotias poika on nykyään erittäin hankala eikä kuuntele puhetta ollenkaan. Käytössä onkin ollut pitemmän aikaa aresti eli poika joutuu kiukutellessaan eteiseen jakkaralle istumaan ja pois saa tulla kun osaa käyttäytyä. Näin siis periaatteessa, käytännössä poika kiemurtelee, potkii ja pistää vastaan niin että tuolille saaminen ei meinaa onnistua ja kun otteen päästää irti lapsi pomppaa saman tien pystyyn ja juoksee perään ja alkaa esimerkiksi paukuttaa nyrkillä selkään ja jalkoihin. Ja samalla alkaa yleensä myös vertahyytävä täysin älytön kirkuminen, joka siis ei ole mitään itkua tai raivoa, vaan kaikesta päätellentäysin laskelmoitua ärsyttämistä.

    Mitä tässä tilanteessa pitäisi mielestänne tehdä? Kantaa poikaa sinnikkäästi takaisin eteiseen kerta toisensa jälkeen? Pitää lasta kiinni niin kauan että huuto loppuu? Jotain muuta? Noita kahta edellistä olen kokeillut ja huomannut että ei kyllä toimi. Meidän poika taitaa olla erittäin kärsivällinen ja päämäärätietoinen, ja esim. kun hänet päästää irti sylistä kun hän on pyytänyt käytöstään anteeksi hän saattaa huutaa voitonriemuisesti ""tyhmä!"" ja jatkaa lyömistä.. Myöskään minkäänsortin uhkailut lelujen menettämisestä ym eivät saa lasta rauhoittumaan vaan päinvastoin silloin hänen raivonsa vasta yltyykin.
     
  2. max Vierailija

    Löytyykö rauhoittumispaikaksi mitään suljettavaa huonetta ? Sitä voisi kokeilla josko itsekseen rauhoittuisi toisessa huoneessa. Kannattaa myös miettiä mikä juttu voisi olla tähän kaveriin tepsivä konsti - voisiko se olla lempilelun aresti niinkuin joku keskustelija aiemmin kertoi tekevänsä oman 4 v kanssa. Tai jos on karkkipäivä käytössä niin karkkien menetys voi myös olla toimiva seuraamus. Tuo että käy päälle kyllä vaatisi tuota suljettavaa tilaa - vessa, pesuhuone, vaatehuone, oma huone tms. Ja jos sotkee paikan silloin kun on siellä niin pistä siivoamaan kaverina sitten kun on rauhoittunut. Ja jos ei rankaisu auta niin mintekä tepsii palkitseminen niistä kerroista jolloin toimii niinkuin pitää - niin että lopputuloksena on sen hyvän käytöksen lisääntyminen kun huomaa että se kannattaa. Vaikka tähtitarrojen kerääminen kunnes niitä on riittävästi vaikkapa jotain lelua varten.

    Älä turhaan uhkaile vaan laske kolmeen. ""Minä lasken kolmeen ja jos et ole lopettanut kun sanon kolme niin takavarikoin tuon lelun x päiväksi"". Ja kolmosen kohdalla teet mitä uhkasit sen kummemmin selittelemättä ja raivosta välittättä. Tai jos tykkää urheilusta niin varoituskorttisysteemi voisi toimia: keltainen, oranssi ja punainen kortti. Punaisesta kortista sitten se rangaistus. Kun ipana raivoaa ja haluaa lyödä vie vaikka nojatuolin luo ja sano ""Minua et saa lyödä mutta lyö vaikka tuota tuolia jos on pakko jotain lyödä"" eli anna lupa purkaa raivoa johonkin. Nyrkkeilysäkki voisi muuten olla ihan ok hankinta tuollaiselle raivoajalle.
     
  3. voi voi Vierailija

    Pojalla ei ole tekemistä. Piirrettyjä vois katella tai jotain askartelupuuhaa. Tai antaa pojan kiukutella, ette ole huomaavinaankaan, niin se sit pitäis rauhoittua. Jos siinä vieressä huudatte ja komentelette, sehän vaan matkii teitä.
     
  4. klappi Vierailija

    Rangaistuksia voi käyttää esim. arestia mutta pitää muistaa että lapsen elämässä pitää olla kuitenkin enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita.
    Ajattele pojan elämää ja arkirytmejä ja mieti kumpaa siéltä löytyy enemmän. Jos positiivisia asioita on enemmän niin ei hätää.
    Aresti ei ehkä sovi, jos se vain ärsyttää, keksi jokin muu sopivampi keino joka sopii paremmin sinun lapsellesi.
     
  5. Tintti Vierailija

    En usko tippakaan, että alle 7-vuotiasta pistetäminen arestiin muka ""miettimään"" tuottaa mitään toivottua tulosta.
    Ei 4-vuotias vielä kykene pitkäjänteiseen syy-seuraus-ajatteluun, puhumattakaan omien tekosiensa pohtimisesta. Tuon ikäinen toimii täysin omien halujensa ja mielihyvänsä ohjaamana. Jos suhde vanhempiin on luottavainen ja lämmin niin lapsi kunnioittaa aikuista ja haluaa olla saada tältä positiivista palautetta ja hyväksyntää. Jos lapsi on kasvanut siihen, että aikuinen on epävakaa, epäluotettava, epäjohdonmukainen ja häilyvä (siis joskus antaa luvan vaikkapa leikkiä ruualla ja toisinaan taas ei) menee lapsen energia jatkuvaan aikuisen toimien ja mielialojen tarkkailuun, eikä lapsi näin olle kykene keskittymään omiin puuhiinsa vaan saattaa olla levoton ja hankala.

    Toinen juttu on sitten se, mikä on ""hankalaa"" ja mikä ei. 3-4-v. elää tahtomisen ja itseksi eriytymisen vaihetta, jossa tahtoa on enemmän kuin järkeä. Törmäyksiä siis tapahtuu lapsen temperamentista riippuen ihan päivittäin. Olennaista on se, ettei lapsen kaikkia mielihaluja ja juttuja tietenkään pidä hyväksyä vaan asettaa ne kuuluisat rajat. Terve muksu pistää luonnollisesti hanttiin äänekkäästikin - sekin on ok ja kuuluu kehitykseen. Usein näissä arjen raivareissa vaan näyttää olevan sellainen kuvio, että lapsen protestointia ei sallita vaan ryhdytään kieltämään lapselta itku ja kiukuttelu. Ja pian aikuinenkin on täydessä aggressiossa nokittelemassa lapsen kanssa...ja sehän ei muuta kuin mutkistaa ja pitkistää asioiden palautumista oikealle tolalle.

    Siis. Mieti, mitä lapseltasi odotat - ja mieti vielä sitäkin, onko se tuon ikäiseltä edes mahdollista. Kun tämä alkaa kirkastua niin asennoidut siten, että arki on täynnä valintoja, joista jotkut teet sinä ja jotkut lapsi. Sitten pidät linjastasi kiinni eli
    opettelet sanomaan Ei, ja hyväksyt sen, että saat toistaa tätä miljoona kertaa...siis loputtomiin. Kun lapsi ei tottele, kerrot rauhallisesti, suuttumatta ja syyttelemättä, miten pitää toimia - ja kestät sen, että lapsi itkee, uhoaa ja parkuu. Toisinaan voi olla ihan hyvä ottaa lapsi tiukkaan syliotteeseen ja pitää kiinni kunnes olo rauhoittuu.

    Voimia, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä pienesi kanssa.
     
  6. marja Vierailija

    Poikkesin ihan hetken mielijohteesta katsomaan, mitä täällä puolella keskustellaan ja tämä oli varsin mielenkiintoinen aihe.

    Supernannyn jutuissa mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin aresti oli se, että päivärytmi oli todella selkeä, sama arkisin ja pyhinä, ja perheessä oli yhteiset, kirjatut säännöt, joita kaikki noudattivat. Vaativille lapsille tuttuus ja rutiinit tuovat turvaa ja rauhoittavat.

    Arestista pitää aina lasta varoittaa - jossain mainittu keltainen ja punainen kortti kuulostivat hyvältä ajatukselta, mutta voihan se olla vaikka ensimmäinen ja toinen varoitus ja kolmannesta arestiin. Nelivuotiaskin ymmärtää sen, että jos joutuu arestiin ei ole mukavaa.

    Vanhempi punnitaan juuri siinä kohtaa, kun tuntuu, että oma jaksaminen ei riitä. Jos silloin on toinen vanhempi paikalla avuksi, sitä parempi. Aina ei niin ole ja silloin pitää vain puhaltaa ja yrittää jaksaa pysyä kasassa.

    Rauhallinen kiinnipitäminen on mielestäni hyvä keino silloin, kun lapsi ei pysy arestissa aloillaan ja kiukuttelee. Erityisesti, jos lyö, heittelee tavaroita tms, on pidettävä kiinni, niin kauan kuin lapsi on todella rauhoittunut, ja sehän voi viedä vaikka tunnin aikaa.

    Kiinnipitämisestä on hyvä puhua lapsen kanssa sitten kun tämä on rauhoittunut, selitettävä, että miksi pitää kiinni. Ja jos paikalla on muita lapsia, myös näille olisi hyvä selittää, mitä tapahtui ja että kiinnipidettävää lasta ei sattunut, vaikka tämä huusikin kuin teurassika.

    Mutta sitä mieltä olen, että näihin ongelmiin pitää puuttua silloin kuin lapsi on pieni, kolmetoistavuotiasta kun ei enää niin vain pidetä kiinni.
     
  7. pelle hermanni Vierailija

     
  8. pelle hermanni Vierailija

    mä jouduin pienenä arstiin toisten lasten kiusaamisesta ja kiukkuilusta äidille äiti haki pihalta sisälle potkin ja rimpuilin ja lisää kiukkuiltua tuli kun sisälle jouduin loppu viimmesi se auttoi
     
  9. hessu Vierailija

    mä jouduin kakarana kiukkuilusta sisälle arestiin ei saanu koko päivänämennä pihalle jos kiukku kohtaus iski pihalla äiti kantoi mut potkivan ja rimpuilevan pojan kainalossaan sisälle enkä saanu tavata kavereita sinä päivänä ollenkaa se tehosi muhun lapsena
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti