S
syyllinen
Vieras
Pakko purkautua tänne. Miehen kanssa en enää vänkää asiasta, mun syyni kumminkin.
Eli olen flunssassa, lihaksia särkee, nenä vuotaa, kurkku kipee (mutta ei kuumetta). Mies sitten oli tulossa töistä ja ehdotin jos käytäis yhdessä kävellen kaupassa. Itse en päivällä jaksanut lähteä 4 veen ja vauvan kanssa, kotimatka kun on isoa ylämäkeä ja ei jaksa työntää vaunuja tässä kunnossa.
No,kaikki oli ok siihen saakka kunnes mies oli pukenut vauvan ja laittanut vaunuihin makuuasentoon. Menin sit ihan hymyssä suin sanomaan et ei ollut laittanut myssyä päähän. Otin vauvan itse ja laitoin sen -ihan ilman marttyyriyttä. Hetkisen kuluttua mies alkoi uteleen et mikä vaivaa.. "Menen sit kaksin tän (eli vauvan) kans kauppaan..". Sanoin et mene sitten. Olis ollutkin kiva jäädä kotiin eikä miettiä kauppaa... Siihen herra sit hetken päästä et "menen sit yksin". Otin vauvan vaunuista ja menin riisumaan.. Sitten alkoi taas keuhkoaminen et mitä V*a teen... Et lähdetään sinne kauppaan nyt!!! Sanoin jo itku kurkussa et en lähde, meneenyt sit yksin. Seuraava oli et hän lähtee sit lenkille, mä menin nukuttaan vauvaa makkariin, mutta mies alkoikin tiskaan! Samalla mutisi et kun aina on tiskaamatta kun tulee töistä jne (muutama kuppi tais olla).
Pikkumies ei nukahtanut ja ajattelin et mennään sit kolmisin lasten kanssa,vauva tarvii ruokaa viimeistään aamuksi ja mies ei osoittanut enää kalsarisillaan lähtemisen merkkejä...
Mutta koko episodi on nyt mun syyni. Mies tuli kaupan pihalla vielä vastaan ja valitti kun olen niin YLPEÄ! Nyt se on sit tekemässä ostokset loppuun kun mun rahoillani sai vain ne kaikista välttämättömimmät,ja, ok, olin sen verran sit ylpeä etten pyytänyt rahaa, kun ei toinenkaan itse antanut...
Huh, helpotti. Kunhan vaan saisitte selvää ajatuksen juoksustani
Eli olen flunssassa, lihaksia särkee, nenä vuotaa, kurkku kipee (mutta ei kuumetta). Mies sitten oli tulossa töistä ja ehdotin jos käytäis yhdessä kävellen kaupassa. Itse en päivällä jaksanut lähteä 4 veen ja vauvan kanssa, kotimatka kun on isoa ylämäkeä ja ei jaksa työntää vaunuja tässä kunnossa.
No,kaikki oli ok siihen saakka kunnes mies oli pukenut vauvan ja laittanut vaunuihin makuuasentoon. Menin sit ihan hymyssä suin sanomaan et ei ollut laittanut myssyä päähän. Otin vauvan itse ja laitoin sen -ihan ilman marttyyriyttä. Hetkisen kuluttua mies alkoi uteleen et mikä vaivaa.. "Menen sit kaksin tän (eli vauvan) kans kauppaan..". Sanoin et mene sitten. Olis ollutkin kiva jäädä kotiin eikä miettiä kauppaa... Siihen herra sit hetken päästä et "menen sit yksin". Otin vauvan vaunuista ja menin riisumaan.. Sitten alkoi taas keuhkoaminen et mitä V*a teen... Et lähdetään sinne kauppaan nyt!!! Sanoin jo itku kurkussa et en lähde, meneenyt sit yksin. Seuraava oli et hän lähtee sit lenkille, mä menin nukuttaan vauvaa makkariin, mutta mies alkoikin tiskaan! Samalla mutisi et kun aina on tiskaamatta kun tulee töistä jne (muutama kuppi tais olla).
Pikkumies ei nukahtanut ja ajattelin et mennään sit kolmisin lasten kanssa,vauva tarvii ruokaa viimeistään aamuksi ja mies ei osoittanut enää kalsarisillaan lähtemisen merkkejä...
Mutta koko episodi on nyt mun syyni. Mies tuli kaupan pihalla vielä vastaan ja valitti kun olen niin YLPEÄ! Nyt se on sit tekemässä ostokset loppuun kun mun rahoillani sai vain ne kaikista välttämättömimmät,ja, ok, olin sen verran sit ylpeä etten pyytänyt rahaa, kun ei toinenkaan itse antanut...
Huh, helpotti. Kunhan vaan saisitte selvää ajatuksen juoksustani
