P
"piiku"
Vieras
Olipa kerran arjen ammattilainen: Hoitotäti kiskoi minkä jaksoi saapasta pojan jalkaan. Kun kummatkin saappaat oli suurella vaivalla saatu paikoilleen, poika ilmoitti niiden olevan väärässä jalassa. Hän oli oikeassa.
Mikäpä siinä auttoi kun ryhtyä vaivalloiseen urakkaan uudelleen. Kun saappaat oli riisuttu ja saatu oikeisiin jalkoihin ja hoitotäti pyyhki hikeä, poika tokaisi: Ei nää ole mun saappaat. Täti puri kieltään, jottei karjuisi pojalle: Mikset sinä sonunut mitään!
Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan. Hoitotäti ei enää tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkan. Huh huh, valmista tuli vihdoinkin.
Missäs sinun käsineesi ovat, täti kysyi pojalta, joka vastasi: Äiti käski laittamaan ne saappaiden sisään.
Mikäpä siinä auttoi kun ryhtyä vaivalloiseen urakkaan uudelleen. Kun saappaat oli riisuttu ja saatu oikeisiin jalkoihin ja hoitotäti pyyhki hikeä, poika tokaisi: Ei nää ole mun saappaat. Täti puri kieltään, jottei karjuisi pojalle: Mikset sinä sonunut mitään!
Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan. Hoitotäti ei enää tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkan. Huh huh, valmista tuli vihdoinkin.
Missäs sinun käsineesi ovat, täti kysyi pojalta, joka vastasi: Äiti käski laittamaan ne saappaiden sisään.
